Xbox 360, Playstation 3, PC
Ilmestyy maaliskuussa
Kadoksissa kaukoidässä
Ammatilliseen umpikujaan päätynyt Lara Croft lähti etsimään itseään Aasiasta.
Pelitaivaan tunnetuin naistähti Lara Croft ei lähde huuhtomallakaan. Yläluokan brittineidolla on takanaan kokonainen poppiprinsessan ura, aina kovasta debyytistä täyteen romahdukseen ja vieroitushoidon kautta comebackiin uuden levy-yhtiön tallissa. Nyt vanhaan tähteen ruiskutetaan uutta verta rebootilla ja uudella tyylillä, joka tuo mieleen Unchartedin. Ympyrä on sulkeutunut, vanhasta mestarista on tullut oppilas.
Lara Croft vuosimallia 2013 on eri puusta veistetty kuin takavuosien toimintavalmis povipommi. Tämä Lara on astetta inhimillisempi parikymppinen opiskelijatyttö, joka on vasta aloittamassa uraansa haudanryöstämisen ja kulttuurivandalismin – eikun siis arkeologian parissa. Kokematon seikkailija on osa retkikuntaa, joka purjehtii jossain päin Japaninmerta etsimässä kadotetun korkeakulttuurin raunioita. Harhailevan purtilon kimppuun iskee myrsky, joka haaksirikkoo sen salaperäiselle saarelle.
Tulta ja verta
Uutta Tomb Raideria markkinoitiin julkistamisen aikaan puoliavoimen maailman survival-seikkailuna, jossa Laran on metsästettävä ruokansa ja selviydyttävä omillaan vihamielisellä saarella. Nämä suunnitelmat taisivat jäädä realisoitumatta, sillä peli on ensimmäisen kolmen pelitunnin perusteella hyvin suoraviivainen toimintaseikkailu, jossa vähän avoimemmat alueet ja selviytymiselementit ovat mukana vain mausteena.
Saari on yhdistelmä Bermudan kolmion mytologiaa ja Lostin uusrobinsonmeininkiä. Maailmalta piilotettu saari on houkutellut laivoja ja lentokoneita syliinsä jo vuosisatojen ajan, ja useamman sukupolven haaksirikkoiset ovat pystyttäneet omat yhteisönsä. Paikalliset kärpästen herrat eivät ole vieraanvaraisia uusille tulijoille.
Räiskintä noudattaa pitkälti Unchartedin mukaisia nykystandardeja. Lara ampuu suojasta ja parantaa haavansa huohottamalla. Taistelun paikalleen jämähtämistä ehkäisevät aggressiiviset viholliset, jotka rynnäköivät käsikähmään seikkailijan kanssa tai viskaavat molotovinkoktailia niskaan. Venäläiset ovat ilmeisesti kuunnelleet isopapan tarinoita länsirintamalta, sillä usein puoli kenttää on liekeissä.
Selviytyjät: Japani
Vihujen aggressiivisuudesta huolimatta Tomb Raider ei ole normivaikeudella kovin haastava, ainakaan alkumetreillä, sillä kuolin tulitaisteluissa vain pari kertaa vajaan kolmen tunnin aikana. Ehkä näin on parempi, sillä kontrollien puolesta Lara ei liiku aivan yhtä terävästi kuin virkaveljensä Nathan Drake. Ilahduttavasti tulitaistelut ovat pienemmässä roolissa uudessa Tomb Raiderissa kuin Unchartedeissa.
Testisessiossa kokeilin kolmea asetta. Pistooli on alkumetreillä naurettava hernepyssy, mutta konekiväärissä on jo enemmän ytyä. Tuplapistoolit puuttuvat kokonaan. Aseista hauskin on alkumetreillä löytyvä jousi, jolla ampuminen on hidasta mutta tyydyttävää. Hullunkurisesti risuista ja teipistä rakennettu romujousi on selkeästi paras ase pelin alussa, sillä se tappaa hiljaisesti laakista tai kahdesta, ja siihen löytyy nuolia joka nurkasta ja notkelmasta. Kaiken lisäksi jousi on huipputarkka, sillä painovoima ei vaikuta mitenkään nuolen lentoon.
Varusteita parannellaan saarelta löytyvällä roinaresurssilla. Lara kerää romua jopa ampumiensa eläinten raadoista. Saarta tutkiskellessa kertyy myös kokemuspisteitä, joilla ostetaan lisätaitoja kolmesta eri kykypuusta ja parannellaan esimerkiksi lähitaistelutaitoa tai löytyvän romun määrää. Kykyjä ja varusteita parannellaan leirinuotioilla, joita on siroteltu polun varteen pitkin reissua.
Paha saari
Kenttäsuunnittelun puolesta uusi Tomb Raider on putkijuoksu, jonka putki levenee välillä laajemmiksi alueiksi, joissa seikkailija voi etsiä sekalaista bonuskamaa ja salaisia aarrekammioita. Ennakkotilaisuuden alueilta löytyi yksi tällainen bonuskenttä. Peli kutsui sitä salaiseksi haudaksi, mutta sen löytäminen ei tuntunut suureltakaan saavutukselta. Paikan sisäänkäynti ilmoitettiin paitsi lukuisilla seinään piirretyillä opastimilla, myös ruudulla vilkkuvalla ”SALAINEN HAUTA LÄHETTYVILLÄ!” -ilmoituksella. Onhan tämä käytännöllistä, mutta voisi pelaajille jättää löytämisen iloa.
Tutkimusmatkailijan työkaluista tärkein on tuli, jolla valaistaan pimeät luolat ja poltetaan esteitä tieltä. Soihtua kantaessaan Laran on turvauduttava pistooliin aseena. Vihamieliset ihmiset eivät ole ainoa vaara saarella, sillä metsissä ja luolissa vaanivat myös ihmislihan makuun päässeet susilaumat. Kun kaksi- tai nelijalkainen peto pääsee yllättämään Laran, seuraa usein QTE-taistelu, jossa mokaaminen vie nirrin. Spedenspelimäiset nappulajumpat alkavat olla jo pahasti aikansa eläneitä, mutta Tomb Raiderissa ne ovat sentään lyhyitä ja melko helppoja. Myös checkpointteja jaetaan tiuhaan.
Toisena työkaluna Laralla on kiipeilykoukku, jolla kavutaan tiettyjä vuortenseinämiä saarella. Kykyjen ja työkalujen kehittyminen avaa uusia reittejä, mikä ilmeisesti kannustaa palaamaan vanhoihin kenttiin. Peli tarjoaa mahdollisuuden pikamatkustamiseen saaren kartalla, mutta alkutunteina ominaisuudelle ei tullut käyttöä.
Kylmästä lämpimään
Audiovisuaaliselta toteutukseltaan uusi Tomb Raider on hyvää perustasoa, mutta mitään erityisen säväyttävää näkymää ei alkutunteina tullut vastaan. Vaikka retki vie Laran aina rannikolta vuorenhuipulle, ei mikään näkymä jäänyt mieleen samalla tavalla kuin monet kolme vuotta vanhan Uncharted 2:n kohtauksista. Varsinkin värimaailmaltaan Tomb Raiderin saari on ikävän tasapaksu.
Tarinasta ei alun perusteella ehtinyt vielä saada otetta. Lara ei taistele yksin, vaan monet tämän retkikuntakavereista ovat hengissä saarella ja neuvovat neitoa radiopuhelimitse. Ketään erityisen mieleenpainuvaa persoonallisuutta hahmokaartista ei löytynyt. Laraankin on vaikea samaistua, sillä hahmon uuden inkarnaation taustasta ei alussa kerrota juuri mitään. Lara pelkää, ähkii ja kärsii, mutta tunnetason kontaktia ei oikein pääse syntymään.
Uutta Tomb Raideria syytettiin aikaisemman E3-demon aikaan siitä, että se esittää Laran seksistisesti kärsivänä uhrina, jota pelaajan on suojeltava. Kohu syntyi eräästä alkupuolen QTE-kohtauksesta, joka flirttaili raiskauksen uhan kanssa.
”Olimme pettyneitä, että se kohtaus tulkittiin sillä tavalla. Naissankarin ja miespuolisen vihollisen kohtaamisessa ei kai voida välttää tällaisia konnotaatioita. Ei Lara ole haavoittuvainen sen takia, että hän olisi nainen, vaan sen takia että hän on kokematon 21-vuotias sellaisessa tilanteessa”, selittää pelin pääkirjoittaja Rhianna Pratchett.
Pratchettin mukaan uutta Tomb Raideria ei lähdetty tekemään sukupuolinäkökulmasta, joskin peliala kaipaa hänen mukaansa lisää vahvoja naissankareita.
”Pelien hahmokirjoituksen ongelmat eivät kuitenkaan liity erityisesti sukupuoleen, vaan kyse on yleisestä yksipuolisuudesta. Nuori, valkoinen heteromies on sankarina kaikkialla”, sanoo Pratchett.
Pintaa syvemmältä
Pratchettin puheista huolimatta Laran haavoittuvuus tuntuu näennäiseltä. Heti pelin alussa hän saa rautapiikin kylkensä läpi, mutta silti paria hetkeä myöhemmin neito juoksee ja hyppii vanhaan malliin. Lääkintäpakkauksessa taisi olla melkoiset mömmöt. Edes nälkä ei Laralla kurni kuin yhdessä ennalta määrätyssä kohtauksessa. Ainoa syy eläinten metsästämiseen tuntui olevan romun kerääminen.
Kokonaisvaikutelmani uudesta Tomb Raiderista ensimmäisten pelituntien aikana on se, että kehittäjien alkuperäinen suunnitelma pelin suhteen oli paljon kunnianhimoisempi kuin lopullinen tuote. Monet mekaniikat viittaavat siihen, että peliin oli alun perin suunniteltu paljon syvällisempää selviytymisen elementtiä, mutta nykyisellään survivalismi tuntuu jääneen lähinnä mainoslauseeksi.
Nykyiselläänkin uusi Tomb Raider on sujuva toimintaseikkailu, mutta siitä puuttuu omintakeisuus. Alkuperäinen ajatus survival-painotteisesta seikkailusta olisi voinut tuoda jotain oikeasti uutta lajityypin pöytään, mutta nyt peli tyytyy täppimään toisten lautasilta.
Lassi Lapintie
