Tomb Raiderin hemaisevat esittelykuvat ovat herättäneet innostusta niin konsoli- kuin tietokonepelaajien keskuudessa. Niinpä Tomb Raider onkin yksi vuoden odotetuimmista peleistä. Coren viimeaikaiset puolivillaiset pelintyngät luovat kuitenkin pohjaa epäilyille: Osaako Shellshockin ja Thunderstriken tehnyt firma väsätä kunnon pelin?
Tomb Raider on raikas sekoitus uutta ja vanhaa. Sitä voisi yrittää kuvata viimesyksyisen ranskalaisen toimintaseikkailun Fade to Blackin ja Capcomin (Alone In The Dark -tyylisen) PlayStation-hitin Resident Evilin onnistuneeksi keitokseksi. Mukana on toki ripaus Quakeakin.
Toimintaa ja seikkailua
Lara Croft on brittiaristokraattiperheen suojattua ja eristettyä elämää viettänyt jälkeläinen. Hiihtoreissulta palatessaan hän joutuu lento-onnettomuuteen jossakin Himalajan vuoristossa ja joutuu ainoana eloonjääneenä kohtaamaan elämän ankarat realiteetit.
Kuinka ollakaan hän selviää seikkailusta hengissä ja tajuaa, ettei halua palata enää tuttuun, turvalliseen ja tasapaksuun yläluokkaidylliin. Seuraavat kahdeksan vuotta hän seikkailee ympäri maailmaa ja löytää siinä sivussa muutaman merkittävän muinaisjäänteen.
Core yrittää ilmiselvästi tehdä pelin sankarittaresta Lara Croftista ensimmäisen eurooppalaisen virtuaali-idolin. Japanissa moiset ovat huimassa suosiossa paikallisten teknonörttien, otakujen, keskuudessa. Lara Croft on patenttivarma sekoitus Indiana Jonesin seikkailuhenkeä, Grace Jonesin tylyyttä ja Madonnan tötterörintalookia.
Tasohyppelyn uudet vinkeet
Tomb Raider ei ole täysverinen toimintarysäys, vaikka pääpaino onkin toiminnassa. Kimppuun käyvät viholliset on pyssyteltävä hengiltä, mutta jatkuvasta lahtaamisesta ei ole kyse. Tomb Raider pyrkii luomaan jännittävän tunnelman ja onnistuu siinä erinomaisesti. Pitkähkön hiljaisuuden jälkeen yhtäkkiä kimppuun käyvä apinalauma saa kylmät väreet kulkemaan nautittavasti pitkin selkälihaksia.
Laran akrobatiaa lähentelevät liikkeet ovat tärkeä osa peliä. Hän hyppii, pomppii, juoksee, kävelee, työntää, vetää ja tarraa tarvittaessa kiinni erilaisista ulokkeista. Liikkeet ovat sujuvasti animoidut, vaikkakin sivuttaisliike tuo yllättäen elävästi mieleen Martti Ahtisaaren elegantin askelluksen itsenäisyysjuhlien vastaanotolla.
Useat ongelmat kietoutuvat tavalla tai toisella veden ympärille. Niinpä ei ole ihme, että Lara on myös mestariluokan uimari. Vedenlaisten osioiden toteutus on näyttävä ja ne nivoutuvat saumattomasti muuhun peliin.
Tapahtumia seuraava virtuaalikamera surraa pääosin Laran takana, mutta kuvakulma vaihtuu tarvittaessa maiseman muotojen mukaan. Esimerkiksi seinään nojaavaa Laraa toljotetaan sivulta päin. Look-näppäimellä kuvakulma siirtyy aina Laran taakse, jolloin ympärillä olevia näkymiä voi kätevästi tutkailla nuolinäppäinten avituksella.
Vihollisia eliminoidaan alkumatkasta pistooleilla, myöhemmin asevarasto ryydittyy haulikolla ja magnum-pistooleilla. Pelaajan ei tarvitse itse kohdistaa asetta vihollisen suuntaan, Lara huolehtii siitä. Laran liikkeitä on kuitenkin ohjattava niin, ettei hänestä tule vihollisen leukalihasten jumppahetkeä. Laraa voi siis juoksuttaa nälkäisen susilauman ympärillä ja antaa samalla pistoolin kilkattaa iloisesti.
Minulla on ongelma
Puzzlet ovat pääosin selkeitä ja toiminnallisia. "Laita avain lukkoon" -ongelma ei kuulosta ensikuulemalta järin nerokkaalta, mutta usein avaimenmetsästys vaatii huimaa akrobatiaa ja onkin huomattavasti hauskempaa ja jännempää kuin itse puzzlen ilmeinen ja helppo ratkaisu.
Juonikuvio selkiytyy pikkuhiljaa pelin edetessä. Laraa pyydetään setvimään muinaisen hautakammion arvoitusta. Temppelin ulkopuolella Laraa odottaa kuitenkin yllätys: hänet yritetään murhata. Kuka on toimeksiannon takana ja miksi? Laran on selvitettävä moisen muinaismuiston arvoitus ja siinä sivussa tutustuttava muinaisten, kauan sitten kadonneiden kulttuurien jäänteisiin.
Tomb Raider on mukaansatempaava peli, seuraavan nurkan taakse on yksinkertaisesti pakko käydä vilkaisemassa. Hetkittäin pelintekijöiden mielikuvitus vaikuttaa ehtyvän, ja samat ideat toistuvat. Seuraavan käytävän päässä sitten odottaakin yllätys.
Suvantokohtia
Toisinaan peli jumittuu päämäärättömäksi edestakaisin harhailuksi. Jos kateissa oleva esine on valtaisan palatsin toisessa päässä, aikaa kuluu helposti hukkaan tuntitolkulla. Eikä vihollisiakaan ole välttämättä enää tuolloin virikkeitä tarjoamassa. Lopulta ongelma kuitenkin aina ratkeaa, eikä pelaaja voi muuta kuin syyttää itseään huomiokyvyn puutteesta. Miksi en alunperin tajunnut vilkaista tuon nyppylän taakse?
Teknisesti Tomb Raider ei ole täydellinen. Grafiikkavirheet ovat yleisiä, väripaletti paikoin rujo. SVGA-tilassa peli nykii sen verran, että sormi ajautuu herkästi grafiikkatilaa karhentavan F1-näppäimen suuntaan. Äänimaailma on ajoittain tylsä, eikä musiikki juhlista edes tärkeimpiä tapahtumia. Silti tunnelma on jännittävä ja pelin maailmaan uppoutuu antaumuksella.
Tomb Raider on vakuuttava taidonnäyte maineensa jo melkein menettäneeltä Corelta. Se ammentaa vaikutteita niin elokuvista kuin useista peliklassikoista, mutta lopputulos on silti erilainen ja tuore. Eläinten ystävät eivät välttämättä pidä sukupuuttoon kuolevien (tai jo kuolleiden!) eläinten listimisestä ja feministit puolestaan ärähtävät taatusti Laran kärjistetylle ulkomuodolle. Silti Tomb Raideria voi suositella kaikille ikään, sukupuoleen ja ideologiaan katsomatta.
92
