Virginin oma amerikkalainen kehitysosasto Burst on niputtanut ensiluokkaista animaatiota, hurttia huumoria ja kunnioitettavan tähtikaartin seikkailupeliin, joka epäilemättä on saanut innoituksensa itseltään Roger Rabbitilta. Ja voi ihmettä, vaikka Toonstruck on tulvillaan piirrettyjä elokuvapätkiä, tuloksena ei olekaan mummon multimediamuusi, vaan ihan oikea perinteinen seikkailupeli.
Animaattori Drew Blancilla (Christopher Lloyd) ei mene lujaa. Hän on totaalisen ryytynyt piirtämään natiaisille ällösöpöä Halihalipuppeli-piirrettyä, nukkuu päivät ja painaa duunia yöt kofeiinin voimalla. Kunto rapistuu ja aivot pehmenevät kun hän hampaat irvessä tekee hommaa, johon hänellä ei ole lainkaan kutsumusta. Drew nimittäin haluaisi jättää halipuput sikseen ja aloittaa kreisipiirretyn, jota tähdittäisi reippaan anarkistinen Flux Wildly ("Hemmo Heiluja").
Kun puhelin pirisee ja pomolla on asiaa, Drew kokee hetkensä koittaneen ja rientää räjähtäneen näköisenä Flux-luonnokset kainalossa tuottajan pakeille. Mutta kuinka ollakaan, pamput haluavat shown, jossa on LISÄÄ halipuppeleita ja vielä seuraavaksi aamuksi. A man's gotta do what a man's gotta do ja niin edespäin, joten Drew käy piirustuspöydän ääreen _ ja nukahtaa. Pikkutunneilla ovat pimeät voimat liikkeellä, sillä auki jäänyt telkkari imaisee tiltanneen Drewin _ aivan oikein _ omien piirroshahmojensa maailmaan.
Halinallet vaarassa
Piirrosmaailmassakin on omat poliittiset ongelmansa, kuten Ällösöpölän hyvähyvä kuningas Hugh takapihalleen tipahtaneelle Drewille selvittää. Ällösöpölän naapurin, Julmamaan pirullinen ja sarkastinen hallitsija kreivi Pahanilki ei enää tyydykään osaansa söpöilyn ja ilkeyden kauhun tasapainossa, vaan on antanut kieroutuneiden tiedemiestensä kehittää hirmuisen ilkeystytinsäteen. Kreivi on ottanut ohjat omiin käsiinsä ja lentelee Ällösöpölän ilmatilassa ilkeystyttämässä viattomia söpöläisiä.
Sehän ei käy laatuun, joten kunkku Hugh tekee Drewille tarjouksen, josta ei parane kieltäytyä. Mikäli arvon animaattori mielii takaisin ihmisten ilmoille, hänen on koottava tarvittavat osaset söpöystyttimen kehittämiseen. Muukalaisena oudossa maassa Drewin tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, mutta onneksi matkaoppaana on piirtäjän paras kamu, purppuranvärinen ja aina sanavalmis Flux Wildly.
Tuumasta toimeen ryhtyvä Drew huomaa Ällösöpölän nimensä veroiseksi. Kaikkialla on sietämättömän kilttejä pupuja ja nallukoita, palatsia vartioivia raivostuttavia vyötiäisiä unohtamatta, ja maisematkin ovat suoraan kummikarhuilta lainattuja. Jotain lohtua elämään tuovat sentään Fluxin alati kaikuvat sarkastiset kommentit ja Drewin oma hirtehinen elämänasenne.
Don Susi
Toverusten etsintäretket vievät heidät myös Fluxin kotimaahan, Kreisilandiaan, jota asuttavat Tex Averyn anarkististen alasinten heittelijöiden kaltaiset, toinen toistaan, öh... kreisimmät piirroshahmot. Ne semmoiset joiden yli voi ajaa höyryjyrällä, ampua aivot pellolle, vetää mankelista ja istuttaa viikoksi katsomaan Kauniita ja rohkeita, ja silti ne selviävät kaikesta ilman terminaalista vahinkoa.
Oma lukunsa sinänsä onkin Julmamaa, joka ei itse asiassa ole kreivin bestiksiä lukuunottamatta ihan niin ilkeä paikka kuin odottaisi. Mitä nyt reipasta keilailua ja kortinpeluuta, megalomaanisia tappajarobotteja ja tietysti Iso Paha Susi, jolla on mafioson sprigi ja puheenparsi ja iso paha tupee.
Julmamaa onkin hienoinen pettymys kaiken ällösöpöilyn kestämisen jälkeen, ja semmoisenaan oikeastaan vain Kreisilandian hieman synkempi jatke. Mainioon kolminaisuusideaan olisi sopinut ihan oikeasti pelottava ja ilkeä paikka, semminkin kun perheen pienimmät tuskin saavat Toonstruckista isommin iloa irti.
Tsupparina toonilandiassa
Hieman kypsempää huumoria harrastaville piirroselokuvien ystäville Toonstruckissa riittää ääneen hymyilemistä roppakaupalla. Piirroshahmoista kun puhutaan, peli on tulvillaan hupailua milloin minkäkin elokuvamaailmasta tutun asian kustannuksella eikä huumoria voi pahalla tahdollakaan sanoa typeräksi. Se on aina tilanteeseen ja ilmapiiriin sopivaa ja yleensä ihastuttavan absurdia revittelyä.
Drewin erinäisten hulvattomien piirroshahmojen kanssa käymät keskustelut ovat täynnä oivaltavia sanaleikkejä, mitä ei tietenkään voi katsoa miinukseksi. Mutta englannintaito on syytä olla kunnossa, mikäli mielii saada Toonstruckista kaiken irti.
Toonstruckin lähestymistapa seikkailupeliin on turvallisen perinteinen ja hyvin yksinkertainen. Liikutaan ruudusta toiseen, tökitään aktiivisella kursorilla asioita, tutkitaan tai poimitaan niitä, ja keskustellaan piirroshahmojen kanssa. Keskustelut käydään tutun monivalinnan hieman jalostuneemmalla muunnoksella: ruudun alareunaan ilmestyy ikoneita, joiden esittämien aiheiden mukaan Drew heittää läppää.
Tavallisesti keskustelu alkaa pelkästä yleisestä smalltalkista, jota kuvaa köntinjauhamisaiheiden ehtyessä vähitellen sulava jääkuution kuva. Kuulumisten vaihto johtaa tietysti yleensä muihin aihepiireihin, mitkä kuvataan uusina ikoneina keskusteluvalikossa. Systeemi toimii hyvin, ja suo pelaajalle ilon olla tietämättä mitä Drew (ja Flux) ovat täsmälleen sanomassa. Kun tähän lisää sen tosiseikan, että dialogissa on selvästi nähty vaivaa ja näyttelijät ovat piirrettyjen huippuammattilaisia, ei hahmointeraktiivisuudesta parane valittaa.
Varsinainen pelirakenne ja juonenkulku sen sijaan on alkupuolella turhankin perinteinen osaksi tavaroidenmetsästysideasta johtuen, ja sortuu männävuosien seikkailupelien perisyntiin: Hae hepulle A hilavitkutin 1, jotta saisit häneltä härvelin 2, jonka heppu B vaatii, jotta saisit värkin 3 söpöystyttimen osaksi. Onneksi sentään pelaajalla ei ole tiedossa mitä tarkalleen tarvitaan söpöystyttimen rakentamiseksi. Osviittana ovat ainoastaan ilkeystyttimen kähvelletyt piirustukset, jotka sisältävät 12 erilaista tavaraa, ja ainoana vihjeenä, että ilkeystyttimen maustepurkin tilalle tuleekin sokeria. Sugar and spice, siis, ja tällaisella sanaleikkiperiaatteella pitäisi päätellä mitä muiden kamojen tilalle tulee lykkiä, joten englannintaito on jälleen tarpeen.
Söpöystyttimen rakentaminen on kuitenkin vain puolet pelistä, ja toisessa näytöksessä ongelmanratkonta muuttuu huomattavasti mielenkiintoisemmaksi useine hyvin toteutettuine logiikkaongelmineen.
Seikkailupelinä ei Toonstruckista voi sanoa juuri muuta pahaa sanaa kuin sen sortuminen Full Throttle -syndroomaan: se on liian lyhyt ja helppo. Lukuunottamatta paria täydellistä jumittumiskohtaa selvisin useimmista probleemista viiden minuutin mietiskelyllä ja ensiyrittämällä. Sen sijaan äkki- (ja hitaiden) kuolemien poissaolo on vain plussaa, enkä saanut peliä missään vaiheessa sellaiseen jamaan, että jatkaminen olisi mahdotonta jonkin hukatun tai väärin käytetyn tavaran vuoksi.
Kreivi Frank'n'furter, otaksun
Tekniseltä puoleltaankin Toonstruck on Full Throttlen hengenheimolainen. Animaatio/videopätkiä on osattu käyttää juuri oikein perinteisen seikkailun mausteena elävöittämään tärkeitä juonenkäänteitä ja ennen kaikkea naurattamaan pelaaja tärviölle. Animaatioilla ei ole mitään hävettävää parhaiden kreisipiirrettyjen rinnalla, ja kaikki piirroshahmot on suunniteltu ja toteutettu rautaisella ammattitaidolla. Mikä onkin tarpeen, sillä ne ovat kaikki Burstin omia, eikä Toonstruck ammenna Roger Rabbitin tapaan tutuista 'tooneista.
Piirroshahmojen äänien takaa löytyy suuruuksia Simpsoneista ja Disneyn pätkistä alkaen, ja erityismaininnan ansaitsevat pirullinen Tim Curry Pahanilki-kreivinä ja bodaribulldogi Jimin häkellyttävän herkullinen Iso-Arska-imitaatio. Myös Christopher Lloyd sopii pöllämystyneenä Drew Blancina kaartiin kuin WACME-moukari kreisikatin kaaliin.
Testikoneessa videopätkät pyörivät vallan mainiosti, mutta minimikokoonpanon 486 leikkasi pahasti kiinni, luultavimmin akilleen kantapäänä, hitaanpuoleinen tupla-CD. Sen sijaan varsinaisen pelin aikana hahmot vipelsivät nuhapumpunkin ruudulla sulavasti. Muuten hienolla musiikilla oli paha tapa rätistä ja paukkua siirryttäessä ruudusta toiseen, mutta siinä olivatkin tämänkertaiset insinörtin hampaankiristelyt.
Toonstruck on kaikin puolin sulava ja viimeistelty seikkailu, jonka juonen lievän mielikuvituksettomuuden ja ongelmien yksinkertaisuuden antaa helposti anteeksi. Vaikkei se mikään hardcore-seikkailijan taivasosuuden lunastus olekaan, on Burstin debyytti riemastuttavan railakas kokemus. Vai mitä sanotte ällösöpöstä lehmästä ja lampaasta, joista tulee nahkaruoskaa vinguttava sadomasopari, joka pistää kiltin heppanaapurinsa liimatehtaaseen?
90
