Olen pahalla päällä ja tekisi mieli hajottaa jotain. Tuntuu kuin minua olisi loukattu henkilökohtaisesti. Ei, suomalaishiihtäjä ei ole narahtanut doping-testissä vaan olen pelannut Torino 2006 -peliä.
Talviolympialaiset ovat pieni kylätapahtuma verrattuna samaisiin kesämittelöihin. Silti luulisin tilaisuuden virallisen pelilisenssin maksavan kohtalaisesti ja aiheen kiinnostavan aika montaa ihmistä. Voisi olettaa, että virallinen olympiapeli olisi vähintään varman päälle tehty perussetti. Torino 2006 on pilkantekoa niin urheilu- kuin pelikansaa kohtaan. Pelin perusteella tekijät ovat joko lahjattomia ääliöitä tai heidän yrityksensä taso on ollut liki nollassa. Todennäköisesti kumpikin vaihtoehto on oikea.
Torino 2006:n speksit väittävät, että pelattavana on 15 eri lajia. Tällaiseen lukuun päästään vain, jos samanoloiset alppilajit lasketaan eri tapahtumiksi plus iso- ja pikkumäki lasketaan tyystin eri asioiksi. Pelissä hyppäämisellä isosta tai pienestä mäestä ei ole mitään muuta eroa kuin että isossa liuku ja lento kestävät hieman kauemmin ja lopputuloksena on suurempi metriluku. Yhdistetty on oikeasti maastohiihto ja mäkihyppy vain peräperään pelattuna, eikä ampumahiihdon ampumaosuus tuo lajiin mitään lisäriemua, eli oikeasti eri lajeja on vain viisi: laskettelu, maastohiihto, pikaluistelu, kelkkailu ja mäkihyppy.
Torino 2006:n äärellä tuntuu siltä, että pelattavan vähäinen määrä on siunaus. Eipähän tarvitse kärsiä kauempaa kuin kolme varttia, jossa ajassa lajit vetää läpi. Touhu viihdyttää kuin ruokamyrkytys Atlantin ylittävällä lennolla: tekemistä riittää mutta se ei ole hauskaa. Jokaista lajia yhdistää pelattavuuden täydellinen yksinkertaisuus ja tylsyys. Pelimuodoista paras on mäkihyppy, jota jaksaa peräti puolen tunnin ajan, kunhan välissä pitää pienen ruokatauon.. Kaksi napin klikkausta ja tatilla tasapainoilu riittää niin pitkälle, että lopputulosta voi nippanappa kutsua urheilupeliksi.
Tosin mäkihyppy on pilattu teknisillä mokilla. Tuomarit eivät noteeraa lainkaan kaatunutta hyppyä eikä ilmiselvästä kaatumisesta sakoteta tyylipisteitä. Jos törmäsin bugiin jo ensimmäisellä pelikerralla, kuinkahan kauan 49Gamesin pojat ja tytöt ovat tuotettaan pelanneet? Taisivat päästä alle 50 sekunnin, mikä on uusi ennätys! Koko pelissä paistaa käsittämätön huolimattomuus ja välinpitämättömyys kaikkialla muualla paitsi ihan siedettävässä grafiikassa.
Pikaluistelu on toteutettu umpitylsänä rytmipelinä plus perinteisellä hektisellä napinhakkaamisella. Maastohiihto on ärsyttävä taktiikkanysväys, ehta epäpeli, johon ei tee mieli tarttua uudelleen. Kelkkailussa on mukavasti vauhdin tuntua, mutta ei oikeastaan lainkaan pelattavaa, sillä hyvän ja huonon suorituksen ero on yhtä hiuksenhieno kuin todellisuudessakin. Laskettelussa en ollut päästä maaliin saakka millään, sillä kamera laahaa ärsyttävästi perässä eikä näytä vahingossakaan tulevia portteja. Suunnittele siinä sitten laskulinja niin, että portin läpäistessä olisi jo menossa kohti seuraavia lippuja. En väitä, että olisin viitsinyt olympiahengen mukaisesti edes yrittää, sillä siihen ei ollut mitään syytä. Peliin ei syty, vaikka olisi tanssimatto alla ja kaverit kylässä. Tai toisinpäin.
Torino 2006 on iloton ja kyyninen rahastus, jossa ei ole suuren urheilutapahtuman tunnelmaa. Lisätään pakettiin vielä itseään toistavat, ärsyttävät ja epäloogisia höpisevät kommentaattorit, niin valmiina on paketti, jonka tekijät tulisi häpäistä julkisesti ja tuomita vahingonkorvauksiin tai vähintään ikuiseen toimitsijakieltoon.
* * * * *
Olympiaskandaali
Hävettää myöntää, mutta ohikiitävän hetken verran melkein pidin Torino 2006:sta. Aloitin maasto- ja ampumahiihdolla, jotka ovat pelin parasta antia eli eivät aivan naurettavia. Parinkymmenen minuutin jälkeen aloin jo puutua. 49Gamesin taipumus tehdä mittarivetoisia urheilupelejä näkyy: katse pysyy tiiviisti ruudun alakulmassa eikä suoritusta tekevässä urheilijassa. Loput lajit on yksinkertaistettu niin paperinohuiksi, että nauttiminen on liki mahdotonta. Mäkihypystäkään en pitänyt, sillä se on vain vesitetty versio samojen tekijöiden RTL Ski Jumpingista.
Torino 2006:ssa ei ole paljonkaan kehuttavaa. Selostaja on historiallisen huono ja joka puolelta pilkottaa täydellinen piittaamattomuus lopputuotteesta. Grafiikka on sentään melko näyttävää. On sekin jotain.
Mika Äärilä
50
43
