Viimeinen samurai

Epäsymmetria ei ole kaunista kasvoissa eikä sodankäynnissä. Urhea Creative Assembly lähtee miekka kourassa kohti konekivääritulta.

Shogun 2 -lisälevy Fall of the Samurai toistaa Viimeinen samurai -elokuvan tapahtumat, kun sisällissodassa samurait syöstään vallasta ja tilalle nostetaan rahanahneet kauppiassuvut. Onneksi puolen saa valita itse.

Fall of the Samurain kuvaama historian pätkä on uniikki koko maailmankin mittakaavassa. Ulkomaailmalta sulkeutunut Japani järkyttyi, kun länsimaat ajoivat siipirataslaivoillaan satamaan ja vaativat kauppasuhteita välittömästi. Feodaaliajalle jumittuneille japanilaisille panssaroidut höyrylaivat olivat kuin suoraan Jules Vernen tieteisseikkailuista.

Alkujärkytyksestä toivuttuaan japanilaiset aloittivat rajun modernisoinnin. Maa siirtyi liki keskiajasta nykypäivään vain parissakymmenessä vuodessa, mutta jäljet olivat rajut. Meiji-restauraatiossa samuraijärjestelmä romutettiin ja sisällissodassa valta siirtyi shogunilta takaisin keisarille. Aikakauden kaiut kuuluvat edelleen. Perinteisiin nojanneet samuraisuvut katosivat, mutta nimet elävät. Esimerkiksi Mitsubishin nimi ja logo ovat yhdistelmä firman perustaneiden Tosa- ja Iwasaki-klaanien samuraitunnuksista.

Fall of the Samuraissa historian saa kirjoittaa itse, mutta myös taistella kehitystä vastaan pitämällä Japanin japanilaisena. Vuoropohjaista valtakunnanhallintaa tosiaikaiseen taisteluun yhdistävässä kampanjassa soditaan joko shogunin tai keisarin puolella. Puolta saa vaihtaa kesken kaiken, tai yrittää nousta itse valtaan, jos uskoo pärjäävänsä koko maata vastaan.

Missä muruseni on?

Alkupelin keihäsmiehet vaihtuvat muutamassa kierroksessa kiväärein aseistautuneeksi jalkaväeksi. Muutos vielä toistuu hienosti tekniikkapuussa, jossa edistyminen lisää modernien yksiköiden moraalia ja syö samuraiden taisteluintoa. Vaikka itse kuinka yrittäisi pitää perinteistä kiinni, maailma ympärillä muuttuu.

Samurailla on kuitenkin yksi etu kiväärijoukkoihin verrattuna. Samurait ovat koko pelin ylivoimaisesti parhaita linnanvaltaajia, sillä soturit kirmaavat surutta rynnäkkötikkaille ja lähitaisteluun. Henkilökohtainen rohkeus on tosin helppo korvata tykistöllä ja ampua muurit muruiksi.

Total Warien koukkuna on yleensä ollut eri yksikkötyypit erityylisillä taistelutavoilla, mutta Fall of the Samuraissa pärjää jalkaväellä ja tykistöllä. Ratsuväen rooli supistuu puolustusaseeksi, joka toimii tykistön ja gatlingien lähisuojana. Tarkka-ampujayksiköillä häiritään vihollisen liikkumista, mutta ilmankin pärjää.

Epäsymmetristä sodankäyntiä on usein kokeiltu strategiapeleissä, mutta harvoin onnistuneesti. Creativelaiset eivät ole kanssani samaa mieltä, moninpelissä Fall of the Samurain yksiköillä pääsee taistelemaan perus-Shogunin miekkamiehiä vastaan. Systeemi aiotaan tasapainottaa yksiköiden hinnoittelulla.

Hinta saa olla melkoisen korkea. Lisärissä loppupelin eliittijalkaväki on yhtä kovaa lähitaistelussa kuin samurait, mutta bonuksena osuvat käsivarren kantamaa kauempaa. Veikkaan, että nettipeleissä miekkamiehiä komentava kenraali lopettaa pelaamisen heti, kun konekivääri latautuu ruudulle.

Aikakautena aseet olivat kehittyneempiä kuin taktiikat, joten joukot taistelevat pystypäin rivissä seisten, vaikka ilma olisi täynnä luotia ja sirpaletta. Taktikointi vaatii ampumalinjojen sijoittelua ja maaston käyttöä, mikä on tekoälylle liian hankalaa hommaa. Kone pyrkii mäkien huipulle, vaikka kiväärikaudella kannattaisi sijoittua takarinteeseen vihollistulelta suojaan.

Laivanupotus

Meritaisteluiden tekniikka edustaa ehtaa steampunkkia. Linjalaivat jyskyttävät täyslaidallisia, rautavenhot puskevat pienempiään upoksiin, panssariammukset humahtavat räjähtämättä läpi puulaivoista ja kaiken keskellä ketterät torpedoalukset kylvävät tuhoa. Tekniikka on suhteellisen realistista, mutta torpedojen suhteen huijataan. Yllättävän vähän tosin. Ensimmäiset paineilmalla toimivat torpedot kehitettiin Itävallan laivastossa, joka 1860-luvulla toimi muutenkin kuin vitsinä.

”Emme pyri täydelliseen tieteelliseen tarkkuuteen, vaan käytämme historiaa vain mausteena. Haemme aiheiksi aikakausia, joissa tapahtuu mahdollisimman paljon mullistuksia ja mielellään vielä sotilasteknistä kehitystä. 1860-luku oli sellaista aikaa varsinkin Japanissa”, pääsuunnittelija James Russell tiivistää.

”Vaikka aikakauden Japanissa ei vielä ollut torpedoja, otimme ne mukaan rikkomaan laivaston voimasuhteita. Torpedoveneet ovat uhka suurimmille ja raskaimmille aluksille, jotka muuten hallitsisivat meritaisteluita.”

Laivasto on Fall of the Samuraissa harvinaisen tärkeässä roolissa, sillä strategisella kartalla laivatykistö pommittaa kaupunkeja, rakennuksia ja armeijayksiköitä. Rannikolla käytäviin maataisteluihin saa tulitukea raskailta laivatykeiltä. Ainakin ennakkokoodissa tykistökeskitykset ovat turhankin tehokkaita, murtaen paikallaan olevan puolustuksen helposti ja lakaisten samalla kenttätykit tieltään.

Elokuvaa parempi

Fall of the Samurai on itsenäinen lisälevy, joten pelaamiseen ei vaadita alkuperäistä Shogun 2 -peliä. Kokonaisuus noudattaa Creativen perinteistä lisälevysuunnittelua. Kun alkuperäispelissä eletään kulttuurin kukoistuskautta, lisärissä tuhotaan samainen valtakunta.

Tekniikan kiihkeä kehitystahti näkyy kaikessa. Myös kuuluu, sillä musiikki muuttuu japanilaisista taiko-rummuista länsimaalaiseksi orkesterimusiikiksi. Rautatieverkoston leviäminen sallii koko Japanin pääsaaren, Honsun, läpi siirtymisen kierroksessa. Siihen on perinteisen ratsuväen aika vaikea vastata muuten kuin tuhoamalla asemat hiili- ja vesivarastoineen.

Useista hyvistä ideoista huolimatta Fall of the Samurai tuntuu liian samalta kuin Napoleon ja Empire. Lisärin kiinnostavinta antia ovat meritaistelut, koska aikakaudella siirryttiin linjalaivoista panssarilaivoihin tykkitorneineen. Laivoissa on totalwarmaista kivi–paperi–sakset-asetelmaa, joka maataistelusta vähän uupuu.

Kiinnostavinta on, mitä tapahtuu Fall of the Samurain jälkeen. Lisärin 1860-luku on nimittäin modernein aika, jota strategiasarja on kuvannut.

* * * * * *

PC

Ilmestyy 23. maaliskuuta