Total War: Warhammer - Trollitehdas

Trolleista ei ole koskaan irronnut yhtä paljon iloa kuin Total War: Warhammerissa.

Aika harvoin jaksan innostua yhdestäkään pelistä ennakkoon, sillä maailmassa on enemmän hyviä pelejä kuin ihmisellä on aikaa. Total War: Warhammer pääsi lyhyelle listalleni, sillä kahden brittiklassikon yhdistelmä kuulostaa liki liian hyvältä ollakseen totta. Lautapelin maailma istuu täydellisesti Total Warin taktisen taistelun ja kevyen valtakunnan hallitsemisen yhdistelmään.

Viime vuonna Games Workshop vielä uudisti Warhammer-fantasiapeliään, mutta valitettavasti kyse oli kuuluisasta muutoksesta parannuksen sijaan. Pelimyynnin vauhdittamiseksi Age of Sigmar -versiossa Warhammer-lautapelin sääntöjä yksinkertaistettiin alkuperäisestä ja ennen kaikkea hahmojen ulkonäköä muutettiin myyvemmän 40k-maailman suuntaan. Fantasiamaailman hahmot näyttävät nykyään avaruusjääkäreiltä, minkä takia uudistuksen pilkkanimeksi vakiintui sigmariinit.

Total War: Warhammerissa muutoksesta ei ole tietoakaan vaan peli nojaa yhtä vankasti perinteiseen Warhammer-maailmaan kuin liukuvärjätty logokin. Warhammer-aihe ei muuta Total War -kaavaa mihinkään. Pelin runkona toimii erinomainen taistelusysteemi, jossa yksiköt toimivat toistensa vastapareina. Pertuskamiehet pysäyttävät jättiläiset, goblinien jousimiehet pudottavat taivaalta gyrokopterit, susiratsastajat iskevät muskettimiesten riveihin ja höyrytankki pysäyttää hurjasusien ryntäyksen. Taistelun ytimenä on edelleen joukkojen oikea ryhmitys, jossa rivimiehet sitovat vastustajan, jotta ratsuväki pääsee iskemään kylkeen.

Strategiakartan valtakunnanhallinta toimii massiivisten taisteluiden näyttämönä. Kaupunkien kasvaessa niissä voi kouluttaa yhä kehittyneempiä armeijayksiköitä, jolloin alkupelin keihäsmiehet vaihtuvat jättiläisiin.

Naapurin goblinit yrittävät maksaa suojelurahaa.

Kaivosalan pätkätyöläiset

Roduilla on kivasti eroja, sillä ne noudattavat Warhammer-lautapelin armeijoiden perusideoita. Ihmiset ovat yleismiesjantusia, jotka muistuttavat eniten Total War -peruspelin armeijoita, tosin taikureilla ja lentävillä ritareilla terästettynä. Kaivoksissaan työskentelevät kääpiöt luottavat jalkaväkeensä, sillä varsinaista ratsuväkeä käppänöillä ei ole lainkaan. Fiilisbonuksena muiden kampanjoissa suoritetaan tehtäviä, mutta kääpiöt kostavat kaunoja. Jos grudget jäävät kuittaamatta, kääpiöt hermostuvat saamattomaan kuninkaaseensa.

Örkeillä joukot jakaantuvat kahteen kastiin. Mustat örkit vetävät vertoja kaikille taistelukentällä, mutta goblininrääpäleet lähinnä ärsyttävät omia ja vihollisia. Vampyyrilordien joukoilta puuttuvat ampuma-aseet kokonaan, mutta puutetta korvataan muita kammottavilla hirviöillä ja luurankoarmeijalla. Joukkojen voimasuhde on sama kuin örkeillä eli tykinruoka lähinnä sitoo vastustajan paikalleen, kunnes epäkuolleet lohikäärmeet pääsevät murskaamaan vastarinnan.

Kaaos eroaa muista sillä, että kaupunginhallintaa ei ole lainkaan. Joukot kasvavat itsekseen. Tavallaan kaaos pudottaa Total War -kaavasta valtakunnanhallinnan pois. Chaos onkin suunniteltu lähinnä tekoälyn käyttöön, sillä pahikset toimivat peruspelissä loppupelimekaniikkana aivan kuten hunnit Attilassa. Siinä vaiheessa kun kartta on vallattu, demonit alkavatkin levittää vaikutusvaltaansa eikä pahuutta vastaan pysty taistelemaan pelkällä teräksellä. Sotilaspastorit ja witch hunterit kannattaakin kouluttaa jo alkupelissä, jotta ne ehtivät kerätä riittävästi tasoja ennen kuin kaaoksen kätyrit ilmestyvät houkuttelemaan heikkoja mieliä puolelleen. Kaaoksen vaikutuksen kasvaessa muiden valtioiden ote omasta valtakunnastaan heikkenee. Kaaoksen ja vampyyrien mailla joukot kuolevat jo pelkkään ympäristöön.

Lautapeliversiossa vampyyrit ja örkit saavat käyttöönsä halpaa tykinruokaa enemmän kuin muut armeijat, mutta Total Warissa yksikkökatto on lukittu neljäänkymmeneen. Creativen tytöt ja pojat kiersivät ongelman loistavasti. Vampyyrien epäkuolleet yksiköt saavat taistelun jälkeen automaattitäydennystä omista ja vihollisen kuolleista, jolloin vampyyrikreivi pystyy rullaamaan hyökkäystään nopeammin eteenpäin kuin muut hallitsijat.

Örkeillä taas seurataan vimmamittaria, joka kasvaa ryöstöretkillä, mutta laskee tekemisen puutteessa. Kun jatkuvien voittojen myötä waagh-mittari nousee tappiin, kartalle ilmestyy hännystelijäksi ilmainen örkkien ja goblinien sotajoukko. Porukkaa ei pysty suoraan komentamaan vaan antamaan vain hyökkäyskohteita. Waagh-armeija hajoaa ensimmäiseen tappioonsa, joten kohteiksi kannattaa valita vain heikosti puolustettuja pikkukaupunkeja.

Äänisuunnittelu tukee erinomaisesti rotujen eroja. Fantasia on liian usein itsensä liian vakavasti ottavaa pönötystä, mutta Warhammer-maailma ei moiseen syyllisty. Goblinien kamikazeliitojoukot kuulostavat katapulttiin kiivetessään liki Angry Birdseiltä, mikä on täydellisen oikein. Tosin musiikkiraita kierrättää liian selvästi vanhaa tai ylijäänyttä Total War -kamaa. Japanilaisvaikutteiset taikorummut shakuhachi-huiluineen ovat liian hienostunut äänimaisema örkeille. Greenskinit kaipaisivat jotain liki epämusikaalista, ei sentään Yötä ja Geekkiä, mutta edes öljytynnyreitä ja romurautaa sinfoniaorkesterin sijaan. Muuten musiikkiraita istuu maailmaan.

Kaaoksen ratsuväki iskee kääpiöiden sotakoneiden kimppuun.

Kaaoksen ratsuväki iskee kääpiöiden sotakoneiden kimppuun. 

Waagsa vaaraan

Hypepuheissaan tekijät korostivat, että Warhammer on Total War -peliksi todella tarkasti käsikirjoitettu. Todellisuudessa tarinallisuus jää aika pieneksi, vaikka jokaiselle lordille on rakennettu henkilökohtainen tehtäväpuu. Kun tavoitteet täyttyvät, saadaan valmiiksi suunniteltu tarinataistelu, jonka voitto palkitaan yleensä sankareiden taikavarusteilla. Useimmiten tehtävät ovat Total War -muotoa eli valtaa n määrä läänejä, mutta tarkempiakin tavoitteita saa.

Ihmiskunnan yhdistäjänä tunnetun keisari Karl Franzin pitää solmia Nordlandin kanssa liitto. Heidän kuninkaansa Theodric inhosi suuria valtioita ja erityisesti keisarikuntaa eikä suostunut edes hyökkäämättömyyssopimukseen, vaikka lahjoin Nordlandia kierros kierrokselta. Edes yhteiset viholliset eivät lämmittäneet tunteita riittävästi, että tekoäly olisi suostunut mihinkään kanssani. Päädyin valtaamaan koko roskan, mistä seurasi hylsy ja palkkioksi luvatut hahmobonukset jäivät saamatta.

Tekoäly on sama kuin aina Total Wareissa, eli kone pelaa kehnosti strategiakartalla, mutta pärjää paremmin taistelukentällä. Pitkäikäiset suunnitelmat puuttuvat tyystin. Kone saattaa hyökätä ja tuhota suojattoman rajakaupunkini, mutta ei jatkakaan syvemmälle valtakuntaan vaikka voisi. Varsinkin diplomatia jää köykäiseksi ellei jopa kaoottiseksi. Liian usein tuntuu, että tekoäly innostuu vain omista jutuistaan eikä suostu mihinkään, mitä ehdotan. Alkaa olla siis jo liian inhimillistä.

Käsikirjoitus onneksi auttaa konetta pahimpien ongelmien yli. Valmiiksi suunnitelluissa juonitaisteluissa tekoäly on selvästi skriptattu reagoimaan pelaajan liikkeisiin, mikä on aina piristävää. Kaaoksen esiinmarssi tuo myös loppupeliin vahvan vastustajan siinä vaiheessa, kun olen jo vallannut puoli karttaa eikä tekoäly tunnu enää saavan kunnon armeijoita kasaan. Tekoälyn perinteinen into lähettää kenraalinsa eturintamaan kääntyy Warhammer-maailmassa jopa eduksi. Yksi lordi vastaa taistelukentällä noin 100 miestä ja kaataa helposti puoli armeijaa. Warhammerissa pelkkä kaupunkikaarti pystyy pysäyttämään suurenkin tekoälyarmeijan, jos omien joukkojen johdossa on kenraali tai sankariyksikkö.

Piiritystaisteluiden reitinhakukaaos on korjattu, ei toki parantamalla tekoälyä vaan tekemällä kaikista linnoista Helmin syvänteitä, joihin pääsee hyökkäämään vain yhdestä suunnasta. Warhammerissa taistelu ratkeaa jo muurilla, kun piiritystornit puskevat kohti linnaa, muurinmurtaja jyskyttää portin nurin ja lentävät otukset viskovat väkeä alas. Enempää en osaa piiritystaisteluilta toivoa.

Kampanjakartalla tekoäly on yhtä hukassa kuin aina. Kone saa alkupeliin suuret massa-armeijat, mutta ei osaa oikeasti käyttää tai kehittää niitä valtakuntani tahdissa, sillä tekniikkapuussa eteneminen vaatii taas oikeiden rakennusten pystyttämistä samoihin lääneihin. Strategiakartta ei edelleenkään luo maailmana konflikteja, sillä strategisia resursseja ja muita konflikteja luovia elementtejä ei ole. Se on tietoinen ratkaisu, sillä Total War -sarjassa strategiakartan virkana on toimia vain yksittäisten taisteluiden viitekehyksenä, ei konfliktien käynnistäjänä.

Olen pitänyt Total Warin strategiakartalla kipittäviä agenttinappuloita turhana kerroksena pelimekaniikassa. Jo ensimmäisessä Total War: Shogunissa jouduin juoksuttamaan kenraaliparkojani heitä jahtaavan geishan tieltä ympäri Nipponia. Murhanhimoista eukkoa ei voinut silloin pysäyttää kuin toisella samanlaisella, mikä ärsyttävästi hidasti urakehitystäni shoguniksi. Warhammer onnistui viimein kääntämään pääni. Sankariyksiköt osallistuvat taikavoimillaan ja taistelutehollaan vääntöön taistelukentällä, mutta toimivat myös strategiakartalla tai kaupungin johdossa.

Demoni pelikaupassa

Warhammerin ongelma on, että suunnittelun lähtökohdaksi otettiin DLC-julkaisut. Warhammer-maailmassa eri armeijoita on parikymmentä, joista nyt annettiin pelattavaksi vain viisi: keisarikunta, kääpiöt, örkit, kaaos ja vampyyrit. Kaaoskin vaatii, että pelin osti jo julkaisuviikolla. Jo nyt on tiedossa runsaasti ilmaista ja maksullista lisäsisältöä. Ilmaiseksi saadaan uusia yksiköitä, lordeja, sankareita ja taikoja. Maksaa pitää, kun julkaistaan uusi rotu tai kampanjapaketti, joka alkaa sisällöltään lähestyä jo perinteistä lisälevyä. En voi väittää olevani ideasta hirveän innoissani, sillä todennäköisesti ensi joulualesta pelin saa halvemmalla ja tuhdimpana kuin nyt.

Ennakkoarvostelun takia minulla ei ole käsitystä moninpelin toimivuudesta tai pelaajien aktiivisuudesta, sillä ennen julkaisua pääsin kokeilemaan vain pari matsia pelijournoja ja/tai mediapersoonia vastaan. Systeemi muistuttaa kivasti Warhammer-lautapeliä. Ennen taistelua ostetaan vakiopisteillä armeija, jolla käydään kaverin joukkoja vastaan yksittäiseen taisteluun. Moninpelissä ei ole ladderia kummempaa jatkuvuutta, mikä on sääli.

Vaikka nillitin tekoälystä, tykkäsin Warhammerista enemmän kuin mistään Total War -osasta hetkeen. Ehdin pelata vain 40 tuntia enkä edes yhtään kampanjaa loppuun asti, koska Steamiin ilmestynyt finaaliversio rullasi kampanjatallennukseni. Nyt tuntuu, että Warhammer oli ainoa mahdollinen kehityssuunta sarjalle, sillä kaikki Total War -pelimekaniikalle sopivat aikakaudet ehdittiin käydä jo kahdesti läpi. Napoleonin sotien jälkeen taistelukentän kuva muuttuu niin totaalisesti, että Total Warin muodostelma-armeijoiden kivi-paperi-sakset-systeemiä ei pysty tuomaan nykyaikaiselle taistelukentälle muuttamatta mittakaavaa tai perusideaa.

Total War kuuluu Civilizationin rinnalla niihin muutamaan pelisarjaan, joita tahkoan vuodesta toiseen. Warhammerin perusteella perinne ei katkea, sillä sarja voi paremmin kuin pitkään aikaan. Bonuksena virtuaalimaailma toimii turvapaikkana alkuperäiselle Warhammerille Sigmarin sijaan.

 

Arvosteltu: PC

Creative Assembly/Sega

Versio: 1.0

Suositus; i5 3.2 Ghz, 8 Gt, R9 270X/GTX 760

Testattu: i7 4.0 GHz, 16 Gt, GTX 970

Moninpeli: 2-4 netissä tai lähiverkossa.

Ikäraja: 16

 

Warhammer-maailma pääsi Total Wariin turvaan.

85