Pari lusikallista Micromachines-tunnelmaa, kauhallinen minigolfia, sangollinen hulluttelua ja yksinkertaista leikkimieltä, siinä Toy Golfin resepti.
Pelin tekijätiimit, Fathammer ja Ninai Games, ovat molemmat suomalaisia osaajia. Pelin kotimaisuus ei ole mikään itseisarvo, mutta siitä huolimatta on aina mukava saada hyppysiinsä paikallisia teoksia.
Hengeltään Toy Golf on yhtä leikkisä kuin nimensäkin. Radat mutkittelevat pitkin poikin kodin eri huoneita. Huoneet ja niissä olevat tavarat ovat nätin näköisiä ja iloisen värisiä, ja yleisilme on mukavan raikas. Minigolfmaiset radat kulkevat jättikokoisten tarve-esineiden, huonekalujen ja muun roinan lomassa siten, että ne toimivat samalla esteinä ja kimmokkeina pallon kululle. Keittiössä reunoista käyvät pesuallas, tonnikalapurkki ja meetwurstileipä pöydällä ja kylpyhuoneessa pyykkikone, saippuapala ja hammastahnatuubi. Product placement loistaa poissaolollaan, joten hammastahna on pelkkää hammastahnaa eikä Pepsodenttiä.
Pelimusiikki on klassista eurooppalaista pimpahtelevaa hyvänmielen tiluttelua, ei ärsyttävää muttei myöskään mieleenpainuvaa. Simppeliin golfpeliin ei sen syvällisempää sinfoniaa toki kaipaakaan.
Seis varustelukierteelle!
Pelaaminen on äärimäisen yksinkertaista. Pallo usutetaan pyörivän nuolen avulla haluttuun suuntaan ja vasemman hiirinäppäimen painamisaika määrittää pallon vauhdin, siinä kaikki. Varmin (ja tylsin) tie pariin tai birdieen on tarkka ja harkittu suuntiminen sitä parahultaisinta reittiä pitkin. Toisinaan silmitön täysillä minne sattuu paukuttelu johtaa sellaisiin onnenkantamoisiin, joista oikeassa minigolfissa on turha edes uneksia.
Tuntuma pallon liikkeisiin on hyvä. Pallo vierii loogisen tuntuisesti, ja lyönnit tuntuvat omilta aikaansaannoksilta. Lisäksi koneen minimivaatimukset ovat vähintäänkin kuluttajaystävälliset, ja jopa vaatimattomasti varustellulla testiläppärilläni peli toimii moitteetta.
Lukitut kentät ovat totta kai mukana, mutta tällä kertaa pihtaaminen kalahtaa poikkeuksellisen pahasti omaan nilkkaan. Ensi alkuun pelaamaan pääsee vain kolmeen huoneeseen, ja niissä pitää oikeasti menestyä ennen kuin lisäkenttiä alkaa armollisesti avautua. Harmi kyllä Toy Golf on niin yksinkertainen viritys, että tuoreutta olisi kaivannut massiivisesta ratavalikoimasta heti alkuunsa. Vaikka pariin pääseminen ei ole suunnattoman suuri ponnistus, ei monotoniseksi äityvä hiirennapsuttelu meinaa millään jaksaa innostaa ratojen availuun saakka.
Toy Golf on siisti, hauskannäköinen ja hyvin tehty vekkuli minigolfkokemus, ja se sopii satunnaiseksi ajantappovälineeksi vallan erinomaisesti aikuisillekin. Jokin pieni ja mystinen lisäkoukutus olisi lisännyt sekä pisteitä että kiinnostusta, mutta ihan hyvä näinkin.
65
