Yksi suuntaa kohti taivaita, toinen tekee täysvoltin, kolmas pujottelee serpentiininä vuoristojen sokkeloissa. Nyt koittaa ratahulluus!

TrackMania yhdistää ajopelin rakenteluviettiä kutkuttavaan ratasuunnitteluun, ja lopputulos on kaikin puolin onnistunut. Uutta Stuntsia (muistetaan myös euronimellä 4D Sports: Racing) kaipaavien kannattaa pistää TrackManian demo latautumaan Pelit.fi:stä jo nyt.

Aja, rakenna, kilpaile

TrackManian yksinpeli jakautuu kolmeen osioon: vauhtikisoihin, puzzleihin ja selviytymiseen. Tavallisissa kisoissa kaahataan valmiiksi tehty rata läpi mahdollisimman nopeasti koneen haamu-autoa vastaan ja pyritään tekemään aika, joka riittää kultamitaliin.

Puzzleissa annetaan yleensä puolivalmis rata ja läjä osia, joilla se pitää viimeistellä. Tämän jälkeen taas ajetaan ja tavoitellaan mitalia. Selviytymiskisoissa ajetaan konekuskeja vastaan ja pyritään pääsemään maaliin kärkipäässä. Mitä useammalla radalla tämän pystyy tekemään, sen parempi.

Kisoista saatavat mitalit palkitaan nikkeleillä, joilla saa käyttöönsä enemmän rakennuspalikoita omien ratojen suunnittelua varten. Näin ollen menestyminen tosiaan kannattaa. Yksinpelin radat ajaa kaikki illassa läpi, joten purtavaa ei riitä hirmuisen pitkäksi aikaa. Kultamitalien tavoitteleminen ei tosin ole erityisen helppoa, joten niiden metsästämiseen kannattaa varata aikaa.

Yksinpelin henki ja elämä on puzzlekisat. Vain harvoin tuottaa vaikeuksia luoda rataa, jossa pääsee lähdöstä maaliin, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi alittaa kultamitaliin oikeuttava aika, ratapalikoiden kanssa joutuu jo vähän pähkäilemään.

TrackMania ei ole varsinainen ajopeli, minkä myös huomaa. Vauhti- ja selviytymiskisojen läpikäymisestä tulee nopeasti pelkkää nikkelien keräilyä. Autojen ohjattavuus on putipuhdasta ja pelkistettyä arcadea, onneksi käytössä olevien kolmen auton väliset erot ovat kiitettävän isoja. Aavikkoradoilla käytössä oleva jenkkikaara on letkeän jousituksensa ansiosta autoista hauskin ajettava, ralliratojen turbopeli on ärhäkkä ja vähän liiankin liukasliikkeinen, talviratojen pick-up on edellisen kahden välimalli.

Alhaisista minimivaatimuksista huolimatta konesuositukset kannattaa ottaa tosissaan huomioon. Vaikka TrackManian ulkoasu on kovin vanhahtava ja karu, ruudunpäivitys notkahtaa tuntuvasti, kun radalla on paljon roipetta.

Rakenna Rooma päivässä

TrackManian voimanlähteenä on monipuolinen mutta samalla ihastuttavan helppokäyttöinen rataeditori, jolla pystyy toteuttamaan suuruudenhulluimmatkin ideansa. Ratapalikoita on paljon, joten ainoat rajoitukset ovat monitorin ja tuolin välissä. Kaikkiin komentoihin ja valintoihin pääsee käsiksi hiiren lisäksi kätevillä näppäinoikopoluilla. Tyylikkään ja suhteellisen monipuolisen radan pystyy kyhäämään muutamassa minuutissa, mutta haasteellisempiin projekteihin kannattaa varata rutosti aikaa.

Ratojen kanssa puuhastelu on yllättävän addiktoivaa puuhaa. Aina tuntuu siltä kuin rataa voisi vielä parantaa, ulkoasua hioa, lisätä vielä pari näppärää jippoa ja niin edelleen. Esimerkiksi talviradoilla jään kanssa temppuilu on hauskaa. Jäälle osuttaessa auton renkaiden alta häviää pito tyystin, jolloin kuskista tulee matkustaja, kunnes renkaiden alle saa jotain pitävämpää. Tätä ominaisuutta pystyy hyödyntämään omien knoppien laatimisessa yllättävän hyvin.

Mikäli kaipaa ideoita suunnitteluun, tai vain lisää ajettavaa, kannattaa suunnata TrackMania Exchangen suuntaan (www.tm-exchange.com). Sivustolla käytettävä ratojen palkitsemissysteemi helpottaa hyvien ratojen bongaamista.

Pelin virallisilta kotisivuilta saa ladattua satojen lajittelemattomien ratojen lisäksi läjäpäin uusia maalipintoja autoihin, muiden ajosuoritusten uusintoja sekä erilaisia modifikaatioita peruspeliin. TrackMania on kotinäprääjän unelma.

Jutun juju

Moninpeli on TrackManian ydin. Nettipelissä peliseuran haku toimii viehättävän näppärällä selaimella, joka lajittelee muut pelaajat maan lisäksi kaupunkeihin. Matsia pääsee ottamaan niin tavallisessa radan kierrossa kuin tiimalasiajossa. Radan kiertämisen erikoispiirteenä kisaa voi käydä myös joukkueittain, jolloin koko tiimin suoritus ratkaisee loppusijoitukset.

Tiimalasiajossa pyritään tietyssä aikarajassa tekemään niin hyvä kierros kuin mahdollista. Sen jälkeen muut kilpailijat yrittävät vuorollaan rikkoa tätä aikaa - jälleen aikarajan sisällä. Perusidea on yksikertainen, mutta pelimuoto on vallattoman hauska. Sen lisäksi, että rata täytyy kiertää nopeasti, se täytyy tehdä niin vähillä yrityksillä kuin mahdollista, jotta aikaa riittää tarpeen tulleen palata radalle alittamaan toisten pohja-aikoja.

Tiimalasiajoa pääsee pelaamaan enintään kahdeksan pelaajan kesken myös saman koneen ääreen. Meno on hulvatonta. Radalla kiitävä kaverin haamuauto takaa sen, että tavoitteet ovat katossa ja voitonhuumat sekä nöyryytykset on maksimoitu. Jos vakituista peliseuraa löytyy, TrackManiaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ilmassa on selvästi pitkäkestoisen huban makua.

Pelkkänä yksinpelinä TrackMania on vähän valju. Ratojen rakentaminen on loistopuuhaa, mutta ajaminen on liiaksi pakkopullaa. Netissä mellastaminen ja etenkin kavereiden kesken taistelu sen sijaan toimii loistavasti. TrackManian pieni mutta aktiivinen nettiyhteisö pitää huolen siitä, että ajettava ei lopu ihan heti kesken.

* * * * *

Hengenheimolaiset

Tuoreen oloisesta ideastaan huolimatta TrackMania ei ole ensimmäisenä radanrakennusapajilla. Varhaisin vastine on Racing Destruction Set, jonka julkaisi muuan Electronic Arts C-64:lle vuonna 1985. Racing Destruction Set oli aikanaan mullistava tekele laajuutensa ansiosta. Ratoja oli viitisenkymmentä, joista osa aitoja, kuten Hockenheim ja Monaco, erilaisia kulkuneuvoja oli paljon ja mukana tuli rataeditori, jolla pystyi rakentamaan lisää pelattavaa.

Itse tehdyt radat eivät olleet järin suuria, mutta niiden muokkaaminen sujui kiitettävän yksinkertaisesti ja kattavasti. Yhtenä erikoisuutena muun muassa painovoiman pystyi asettamaan eri taivaankappaleiden mukaan. Nimen Destruction-osa tulee siitä, että kisoja pystyi käymään myös likaisin ottein: vastustajaa saattoi kyykyttää öljyläikillä ja miinoilla. Kisat ajettiin aina jaetulla ruudulla joko konetta tai kaveria vastaan.

Broderbundin vuonna 1990 PC:lle julkaisema Stunts (Euroopassa 4D Sports Driving) on pohjimmiltaan hyvin samanlainen kuin Racing Destruction Set, mutta tekniikan kehittyminen näkyi simulaattorimaisempana otteena. Mukana oli monia erilaisia autoja ja niiden ajettavuus vaihteli selvästi. Stuntsista tekikin klassikon juuri sen hienostunut ajotuntuma.

Ratojen suunnittelu sujui myös näppärästi. Menoa mutkistamaan pystyi kyhäämään siltoja, kallistettuja kurveja, kieppejä ja muuta mukavaa. Suunnittelutyö oli helppoa ja uudet radat yleensä hauskoja. Monien pelureiden muistoissa Stunts häälyy yhä kultaisilla kärkisijoilla.

Mika Äärilä