Vuonna 2022 maapallo viruu tuhon partaalla ankaran kasvihuoneilmiön riehuessa valloillaan. Saman vuoden jouluaattona tiedemiehet toteuttavat Operaatio Sokeaksi kutsumansa suunnitelman räjäyttämällä pallon navoilla useita ydinlatauksia. Jotain menee kuitenkin pahasti pieleen ja maapallo suistuu pitkään ja kylmään ydintalveen.
Näin saa alkunsa Transarctican lohduton jäämaailma, jossa ainoana kulkuvälineenä kaupunkien välillä toimivat valtavat junat. Junaratoja hallitsee rautaisella kouralla Viikinkiunioni, joka ei siedä kilpailijoita saatika vastustusta. Kaiken yllä häilyy legenda auringosta, jota kukaan ei ole enää vuosisatoihin nähnyt, kiitos taivaalle levittyneen pilvipeiton. On kuitenkin pieni joukko ihmisiä, jotka eivät tyydy vain haaveilemaan, vaan alkavat toimia unelmansa saavuttamiseksi. Nämä kapinalliset ovat kaapanneet Viikinkiunionilta yhden sen suurimmista junista: Transarctican.
Kilpavarustelua
Kuten arvata saattaa, pelaaja löytää itsensä kapinallisjoukkion luotsaaman Transarctican komennosta tavoitteenaan saada aurinko jälleen näkyviin. Tehtävää hankaloittavat Viikinkiunionin taistelujunat, rikkinäiset radanpätkät ja monet muut ongelmat.
Aluksi suurelta vaikuttava pelialue on hämähäkinverkkona ratayhteyksistä ja kaupungeista, joista on mahdollista ostaa mitä moninaisimpia tarvikkeita junaansa. Kaupunkeja on kuutta eri laatua: joissain kaupataan esineitä, toisissa myydään mammutteja, sotilaita, vaunuja tai orjia ja joistain saa vain tietoja tehtävän eteenpäin saattamiseksi. Kartalla on myös hiilikaivoksia ja asemia, joissa junaa saa korjattua tai järjesteltyä.
Junan varustelu nousee nopeasti tärkeäksi, sillä muuten ei onnistu niin kauppa kuin sodankäyntikään. Kaikkeen tarvitaan vaunuja ja vaunut taas maksavat rahaa. Rahana käytetään hiiltä, jota on turha kaupankäynnillä kuvitella saavansa. Voitot ovat olemattomia ja ainoaksi varteenotettavaksi rahanhankintakeinoksi jääkin kaivosten hyödyntäminen. Tämä ajaa mielenkiinnon pois kaupankäynnistä, joka suuremmilla voitoilla olisi tuonut peliin aivan omaa mielenkiintoaan Elite-tyyliin. Nyt kaupungeista tulee osteltua vain ohjuksia ja muita elintärkeitä komponentteja.
Tylsää taistelua
Kohdatessaan toisen junan pelaaja pääsee komentamaan joukkojaan erityisessä taistelupelissä, ellei tätä osuutta ole alussa jättänyt pois, jolloin kone päättelee kahnauksen voittajan. Taistelussa junat kulkevat vierekkäin ja räiskivät toisiaan tykeillä ja lähettävät sotilaita ja mammutteja sabotoimaan vastustajaa. Kaiken junien välissä liikkuvan saa hengiltä joko konekivääreillä tai ohjaamalla sotilaat taisteluun.
Taistelu on uskomattoman hidastempoista ja aluksi kuolettavan tylsää, mutta varusteiden parantuessa alkaa maistua hiljalleen paremmalta. Monia ärräpäitä nostattavia tyhmyyksiä löytyy silti vaikka muille jakaa. Miksi konekiväärillä ei saa ammuttua toisessa junassa olevia joukkoja? Miksei tykillä saa hengiltä hyökkäävää mammuttia? Omien joukkojen tekoälyä olisi myös voitu vaivautua kehittämään, nyt pelaaja joutuu huolehtimaan kaikesta. Edes konekivääriä ei voi asentaa ampumaan omia aikojaan.
Transarctican ohjastelu toimii parhaiten hiiren välityksellä ruudun alareunassa sijaitsevan paneelin kautta, josta muun muassa pääsee kolmeen erilaiseen komentovaunuun ja kartalle. Kartalla ja taistelussa kuvaruutua saa vieritettyä eri suuntiin hiiren avulla. Pointterilla on muuten tavattoman ärsyttävä tapa juuttuilla joskus paikalleen, mikä etenkin taistelussa alkaa nopeasti rassata. Muuten käyttöliittymä toimii ihan kivasti, joskaan joystickia en saanut toimimaan.
Visuaalisesti peli on melko laimea, muutamina valopilkkuina elävät still-kuvat silloin tällöin. Animaatiota ei pelistä juurikaan löydy, mutta ei niitä pahemmin kaipaakaan. Audiopuoli on vaatimaton muutamine erittäin huonosti digitoituine kolahduksineen. Taustalla vinkuu koko ajan väsyttävän tylsä musiikki, jonka mieluummin kääntää kokonaan pois. Piippariäänistä riittää, kun totean, että niitä tuskin kuulee kaiken ulvonnan takaa.
Kokonaisuutena Transarctica jättää itsestään ihan siedettävän jälkimaun. Alussa se tuntuu tappavan tylsältä, viikon päästä sitä pelailee mielikseen, kunnes siihen taas lopulta kyllästyy. Pitemmän päälle se alkaa paremman kaupankäynnin puutteessa toistaa itseään. Hupia muutamaksi viikoksi.
74
