Ratkaise mysteeri! Voita miljoona dollaria! Näin hehkuttaa jo keväällä markkinoille ilmestynyt massiivinen puzzlepeli Treasure Quest ja lupaa ensimmäiselle ongelmanratkaisijalle miljoona taalaa riihikuivaa. Onko Treasure Quest jälleen uusi floppi puzzlepelien ohdakkeisella tiellä, vakava yritys tehdä laadukasta aivoviihdettä vaiko vain uusi keino rahastaa ahneita ihmisiä?
Raha haisee
Jo pieni vilkaisu Treasure Questin pakkaukseen kertoo pelin olevan ennen kaikkea Tuote. Miljoonanmetsästäjien iloksi markkinoilla on kaikenlaista peliin liittyvää krääsää t-paidoista julisteisiin ja peli-CD:n ohella mukana oli myös pelin soundtrack.
Visiitti Treasure Questin kotisivulle vahvistaa asian. Tuotteen markkinointiin on upotettu tuhottomasti rahaa. WWW-sivu on pullollaan infoa pelin taustoista, materiaalia lehdistölle, teknistä apua ja pelaajien omia mietteitä. Sivulla pyörii oma keskustelusysteemi sekä uutisryhmän kaltainen arkisto, jonne pelaajat voivat lähettää kysymyksiään ja kommenttejaan toisten kirjoituksiin.
Rahoja tavoittelevien tiedoksi sivulla on tietysti myös kysely, jonka perusteella pidetään tilastoa pelinratkaisun etenemisestä. Arvostelun kirjoittamisen aikaan kesällä ei «MDNM»voittajaa ollut vielä löytynyt, joten miljoonajahtiin voi vielä liittyä. Ratkaisuaikaa onkin luvattu vuoden 1999 loppuun asti, eli pelin ei ilmeisesti odoteta ratkeavan aivan hetkessä.
1000000th Guest, eikun Quest
Treasure Questin juoni vaikuta mitenkään omaperäiseltä. Rikas kielitieteen professori Jonathan Faulkner kuolee ja jättää testamentissaan miljoonaomaisuutensa opiskelijoilleen. Ehtona miljoonan saamiselle on se, että "perijä" ratkaisee professorin kartanon kymmenestä huoneesta löytyvien vinkkien avulla kymmenen lainausta, joiden avulla sitten ratkeaa se lopullinen mysteeri. Opastajana kartanossa toimii professorin edesmennyt rakastajatar, jota esittää Deep Space Ninesta tuttu Terry Farrell. Kuulostaako tutulta? Ainakin 7th Guestia ja 11th Houria inhonneiden selkäkarvat nousevat pystyyn jo pelkästä kartanossa vaeltelun ajatuksestakin.
Treasure Quest ei kuitenkaan yritäkään olla mitään muuta kuin puzzlepeli. Se ei yritä herätellä kauhua, vain kuihtuneita aivosoluja. Peli ei sisällä lapsille sopimatonta materiaalia, mutta sopii tuskin kovin nuorille. Syynä on pelin verbaalinen luonne. Kaikki ratkaisut perustuvat sanoilla leikittelyyn ja hyvä englanninkielen taito on välttämätön.
Peli alkaa Faulknerin työhuoneesta, josta löytyy myös ensimmäinen sitaatti. Jotta pääsee etenemään kartanon «MDNM»muihin huoneisiin, on ratkaistava yksi pelin kysymä arvoitus. Kun tie uusiin huoneisiin aukeaa, jatko on suhteellisen helppoa. Parin testausillan aikana pääsin itse yhdeksään huoneeseen kymmenestä ja löysin monia uusia reittejä huoneista toisiin. Pari arvoitustakin ratkesi melko helposti, tosin itse lainauksia en kyennyt saamaan kasaan, vain muutamia hajanaisia sanoja eri huoneista.
Treasure Quest on hyvin visuaalinen peli, mutta kaikella taustalta kuuluvalla on myös tärkeä merkitys. Peli koostuu lähes yksinomaan liikkumattomista kuvista ja niihin liittyvistä äänistä. Jokaisessa kuvassa on useita hotspotteja, joista pääsee uusiin kuviin. Kulkureiteistään kannattaakin pitää tarkkaa kirjaa ja pelin ohjekirja suosittelee jopa kartan luomista pelistä kaapattujen kuvien avulla.
Varsinaiset puzzlet ovat moninaisia. Ideana on koota jokaisesta huoneesta kokonainen lause, johon sanat löytyvät huoneeseen sisältyvistä kuvista. Kuvat voivat olla mystisiä näkymiä ja tavallisia esineitä tekstinkatkelmien, matemaattisten kaavojen ja kirjainten seassa. Huoneista löytyy myös suoranaisia sanaleikkejä, kuva-arvoituksia ja salakirjoitusta. Vihjeitä annetaan jokaista sanaa varten useita, ja tehtävänä on ratkaista lopullinen lause. Varmistusta ei lauseen oikeellisuuteen tule, vaan pelaajan on luotettava omiin aivoihinsa.
Pelkkä hyvä kielitaito ei riitä arvoitusten ratkaisemiseen. Pelaajalta vaaditaan rautaista yleissivistystä sekä tietoa monilta erityisaloilta, kuten historiasta, taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta ja luonnontieteistä. Tietosanakirja tulee hyvään käyttöön ja tarvitaanpa muutamassa kohdassa morse- ja lippuaakkosiakin. Tärkeintä on kuitenkin oma oivalluskyky ja hyvä kielellinen hahmottaminen.
Kuvissa saa viipyä rauhassa niin kauan kuin haluaa, paperilla voi pyöritellä ideoita ja ajatuksia, ja äänivihjeitä voi kuunnella yhä uudelleen. Kaikessa on rauhallisen seesteisyyden ilmapiiri ja aivot saavat työskennellä omaan tahtiinsa. Kiirettä ei ole, ja jos yksi huone alkaa kyllästyttää, voi siirtyä toiseen. Koko pelin ratkaiseminen tuntuu kuitenkin ylipääsemättömältä urakalta ja vähän liian vaikealta ainakin suomenkieliselle. Lopullinen suhtautuminen itse peliinkin jää siis pakostakin ristiriitaiseksi.
Treasure Quest ei ole kärsimättömien peli. Siihen täytyy todella paneutua ja siinä samassa tutustua monenlaiseen kirjatietoon, jotta arvoituksia kykenisi ratkaisemaan. Todella innostuneita sanoilla leikkijöitä peli jaksaa varmasti kiinnostaa ilman miljoonan dollarin palkintoakin, mutta toisaalta aikaansa ei kannata vakavasti tuhlata, ellei halua ratkaista koko peliä ja liittyä miljoonajahtiin. Äkkirikastumiseen on kuitenkin varmasti helpompia ja hauskempiakin keinoja.
55
