Tuukka Grönholmin maakellari purettiin vaarallisena, äiti ei enää pärjää yksin, parta ei kasva edes kaulassa eikä hän pidä pornosta.
Tuukka
Kaulaparta pärisee
Internetin voima ei lakkaa hämmästyttämästä. Pelimaailma on melskannut yhden eron takia kohta jo kolme kuukautta.
Elokuusta asti vellonut Gamergate on niitä harvoja pelimaailman asioita, jotka pelaamattomat kaverinikin ovat noteeranneet. Tarina naispelintekijöitä vainoavasta pelaajalaumasta herätti tyypit, jotka eivät ole kuulletkaan Minecraftin myynnistä tai indiedevaamisen uudesta kultakaudesta.
Eläköön se pieni ero
Koko Gamergate-soppa alkoi, kun amerikkalainen pelitoimittaja pui eroaan pelintekijä-tyttöystävästään blogissaan. Ihmisten ajatusjuoksu johti nopeasti syytöksiin pelialan korruptiosta, sillä suhde nähtiin pelkkänä seksinvaihtona nettinäkyvyyteen. Ilmaisen viinan lisäksi pelitoimittaja sai siis pildeäkin. Lopullisena todisteena pidettiin pelilehdistön vaikenemista koko aiheesta.
Vaikka todellisuudessa kyse oli vain kahden henkilön erosta, nettikapina ei vaiennut, koska perusoletus ei ollut täysin väärä. Pelilehdistö on kriisissä ja pelijulkaisijoiden otteet ovat koventuneet. Perinteinen printtimedia on jo livennyt vallasta, nettilehdistö menettää otettaan, vain Youtube-persoonat ovat kovassa nousussa, mutta heilläkään ei mene hyvin.
Yleisö haluaa kokopäivätyötä tiiviimpään tahtiin tehtyjä juttuja ilmaiseksi, mikä on johtanut alalla, jos ei suoranaiseen korruptioon niin ainakin moderniin sisältömarkkinointiin. Pelilehdistön räikeään tuotesijoitteluun puuttunut Doritogate velloi vain pari vuotta sitten, joten aihe herättää edelleen tunteita.
NDA löytyy pelitoimittajan DNA:sta
Koska amerikkalaiset ovat halutuinta yleisöä, ongelma näkyy Suomeen asti vain osittain. Konkreettinen esimerkki ovat NDA-sopimukset, joissa lupaan olla julkaisematta ennakkoa tai arvostelua ennen määrättyä päivämäärää. Ilman allekirjoitusta Pelitkään ei saa AAA-pelin arvostelukoodia ennakkoon. Printtijulkaisuehdoissa sitoudun yleensä noudattamaan vain yhtä embargo-päivämäärää. Jos lisäehtoja on, jätän kertomatta ne jutun kirjoittavalla avustajalle. Välillä tulee sanomista, yleensä ei.
Säännöt muuttuvat tyystin Youtuben kohdalla. Videomateriaalista määritellään tarkkaan, mitä kenttiä saa näyttää, mitä jutussa pitää mainita ja kuinka kauan tiettyä asiaa saa näyttää. Esimerkiksi Nintendo saneli yhdessä vaiheessa ehtoja jopa kuvakulmille, sillä Wii Un alkuaikoina ruudulla piti näkyä töllökuvan lisäksi myös Wiipad.
Youtube-kanavien pelisäännöt eivät ole kehittyneet niiden merkityksen mukana. Monet kanavapersoonista olettavat, että pelintekijä maksaa Youtube-kanavanäkyvyydestään suoraan. Youtube reagoi tilanteeseen vaatimalla, että maksettu materiaali on mainittava aina videon yhteydessä.
Valtavirta tempaisee mukaansa
Koska Gamergate-tapahtumat sijoittuvat nettiin, älykäs keskustelu on mahdotonta. Netissä eniten ääntä pitävät ne, joilla on vähiten sanottavaa. Gamergate-otsikon alla hyökättiin myös naisia ja naispelintekijöitä vastaan. Siinä vaiheessa kun äänekkäimmät naiskommentoijat alkoivat saada raiskaus- ja tappouhkauksia, aiheesta kiinnostui jo valtamediakin. Tapaus nähtiin elämästä vieraantuneiden nörttipoikien kulttuurin aggressiivisena kuolinkorahduksena.
Oleellinen kysymys ei ole, olivatko naispelintekijöiden saamat uhkaukset todellisia. Ongelma on, että ne ovat täysin uskottavia. Tälläkin viikolla minua on haukuttu vitun homoksi, käsketty imemään munaa, syömään kakkaa ja tappamaan itseni eikä minun tarvitse kuin pelata hetki nettipelejä. Nettipelien aggressiivinen rähjääminen on monelle tyyli, jolla netissä keskustellaan. Kun tapa kohtaa arkimaailman, seuraa ongelmia.
Kaikkia vastaan
Ehkä juuri siksi peliharrastaja-leima ei edelleenkään ole positiivinen. Paras esimerkki on yhteisörahoitussivusto Kickstarter, jossa useampi pelialan legenda on mittauttanut oman brändinsä arvon. Tuottavimmat peliprojektit ovat keränneet useiden miljoonien rahoituksen, ja Kickstarterin dollareista joka viidennen kerää tietokone- tai lautapeli. Se on selvästi enemmän kuin minkään muun kategorian.
Fakta ei näy mitenkään yhteisörahoitussivustolla, koska Kickstarter ei halua leimautua pelaajien jutuksi. Etusivupaikan saavat trendikkäämmät musiikki-, elokuva- ja teatteriprojektit. Fakta toistuu myös mainoskirjeissä. Vaikka lähettäjät näkevät, että olen rahoittanut vain peliprojekteja, minulle ei koskaan mainosteta moisia. Ilmeisesti hienoja kulttuuriprojekteja rahoittava sivusto kuulostaa paremmalta kuin nostalgiassa piehtaroivien vanhojen nörttien sivusto.
Eniten harmittaa, että Gamergate-keskustelu on taas puhdasta yhteen ääneen huutamista, sillä kantoja on yhtä paljon kuin keskustelijoitakin. Touhussa ei voi olla voittajaa, sillä äänekkäimmät näyttävät olevan taas eniten väärässä. Pelaaminen ja nörttibrändi ovat taas pikkaisen huonompia.
Pelaaminen nähdään yhä poikien lapsellisena touhuna. Lapsuudestani leimaan on lisätty vain määre: naisia vihaavien. Se oikein korostaa, miten vieras pelikulttuuri ihmisille on. Pelinörtit ilmeisesti kehittyvät neitseellisesti peliluolassaan eikä heillä ole äitejä, siskoja, puolisoita. Pelaava nainen on tietenkin sula mahdottomuus.
Vaikka näen itseni pelaajana, en ole Gamergate-jutussa kenenkään puolella. Olen kaikkea typeryyttä vastaan, mikä on aina yksinäistä puuhaa.