Kaliston Ultim@te Race Pro on pitkästä aikaa hyvä, näyttävä ja pelattava kaahaus, jota ei voi syyttää jatko-osaksi tai jatko-osan jatko-osaksi. Se tuntuu heti kättelyssä tuoreelta ja maukkaalta, vaikkei kaikilta osin olekaan täydellinen.
MicroProsen uutukainen tarjoaa sutjakkaa menoa, kohtuukontrolleja ja jopa deathmatch-tyylistä moninpelaamista. PowerVR-demona kuuluisuuteen noussut Ultim@te Race ymmärtää vihdoin muidenkin 3D-korttien päälle.
Jo pelin nimeen ympätystä miukumaukusta voi päätellä, että Ultim@te Race Pro on suunniteltu myös nettipelaajille. Pelin kotisivulta (www.ultimaterace.com) voi jo nyt käydä metsästämässä peliseuraa, mutta mitään suoranaista kuhinaa ei pelin chattipalvelussa vielä ole. Myöskään yhteydenmuodostus ei toimi vallan vakuuttavasti: lopputuloksena on pikemminkin kaatunut ohjelma ja virheilmoituslaatikko kuin hikinen moninpelisessio. Tästä voi ainakin osin syyttää pelistä maailmalla liikkuvia erilaisia demoversioita, jotka eivät mitä ilmeisimmin ole täysissä puheväleissä arvosteluversion kanssa. Onneksi vastaansa saa myös tietokoneen ohjastamia keinoäly-autoja, joten tyhjillä teillä ei tarvitse ajella, vaikkeivät nettiyhteydet pelaisikaan.
Yksin kotona
Yksinpelinä Kaliston uutukainen jää hieman ontoksi. Pelaaja kisaa seitsemää vastustajaa vastaan ennalta valitun kierrosmäärän ennalta valitulla radalla ja yrittää sijoittua kärkeen. Mestaruussarjoja sun muita hienouksia ei ole yksinpelaajaa innostamassa eikä mahdollisilla voittorahoilla pääse esimerkiksi varaosakauppaan. Toki pelaajan on ehdittävä kolikkopelimalliin seuraavaan tsekkauspisteeseen ennen aikalaskurin nollautumista, mutta toisaalta laiskimmat kytkevät varmasti tuonkin ominaisuuden pois maisemankatselua häiritsemästä. Omaa ennätysajoa simuloivaa haamuautoa pääsee sentään tuttuun tapaan kiusaamaan.
Ratoja ei ole myöskään monen montaa (harjoitteluradan lisäksi neljä) mutta erilaisten käännösten, peilausten ja säävaihteluiden ansiosta kokonaismäärä kaunistuu sentään vajaaseen kahteenkymmeneen. Eri asia on se, haluaako joku kahlata samoja ratoja säkkipimeässä, olivat ne sitten kuinka käänteisiä ja peilattuja tahansa. Auringonlasku kesken kisan (day race) tuo peliin oman maagisen utuisen ja kuvallisesti näyttävän säväyksen.
Autoja on tarjolla melkoinen rypäs (16), vaikkeivat ne eroakaan toisistaan järisyttävästi ulkoasua lukuunottamatta. Kunkin auton ominaisuudet voi virittää haluamikseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvitse kummastella oikeita läppien ja lippojen asentoja, vaan pelaaja voi sujuvasti vääntää hanikasta vaikkapa lisäpitoa nopeuden kustannuksella. Säädettäviä ominaisuuksia on neljä, eikä niitä kaikkia voi samanaikaisesti sujauttaa nirvana-asentoon (100 prosenttiin). Omalle ajotyylille ja kulloisellekin radalle sopivat viritykset on joka tapauksessa helppo etsiä.
Se jokin siitä puuttuu
Ultim@te Race Pron kontrollit ovat kaikilla kontrollivaihtoehdoilla hyvät mutteivat täydelliset. Suorilla auto käyttäytyy mallikkaasti ja reagoi ohjaimenvivutuksiin oikeaoppisesti. Sivuluisussa tunnelma ei kuitenkaan enää ole niin lennokas ja välitön kuin Screamer Rallyssa, vaikka ajokin menoon voi tuolloinkin vaikuttaa oikeaoppisella ratinväännöllä ja kaasun ja jarrun haromisella. Toki Screamer Rally mallaa rallipeliä ja Ultim@te Race Pro'ssa ajetaan muskeliautoilla pääosin pitkin asfalttibaanaa. Silti sitä jotakin jää kaipaamaan.
Poikkeuksellista on sekin, ettei Ultim@te Race Pro tunnu kuskin näkövinkkelistä pelattuna niin hyvältä kuin takaylävinkkelistä ohjattuna. Ongelmista huolimatta onnistunut mutkansuoristus tuottaa melkoista tyydytystä, mikä on aina hyvän ajopelin merkki.
Kuvallisesti Ultim@te Race Pro on kaunis. Autot näyttävät asiallisilta ja ratanäkymät ovat komeimmillaan huikeat. Jopa linssivälke (lens flare) on tällä kertaa sananmukaisesti kerrassaan häikäisevä, mutta toisaalta moisiin ruudulle aika ajoin ilmestyviin pallukkariveihin alkaa jo kieltämättä kyllästyä. Ruudunpäivitys on pelin antamilla perussäädöillä oikeaoppiset 30 kuvaa sekunnissa vaikka autoryppään keskellä kaahatessa peli selvästi tahmailee _ ajoittain jopa häiritsevästi.
Pimeässä näkyviin singahtavat autojen valokeilat eivät vakuuta realismillaan, mutta ovat oiva idea eteenpäin kehiteltäväksi. Kojetaulu loistaa jälleen kerran poissaolollaan: ilmeisesti ohjaamon ohjelmoiminen panee 3D-kortille koodaavien bittipäät liian kovalle koetukselle.
Hjalliksen pesä
Deathmatch-remellykset käydään kuudentoista pelaajan kesken valtaisalla Ultim@te Arenalla. Sen rinnalla Hartwall-areenat sun muut harkimoinnit jäävät toiseksi. Parilla pelaajalla moinen kisailu jää orvoksi elämykseksi, mutta 16 pelaajan (joukkue)matsi voisi olla melkoinen kokemus. Pyssyjä ei sentään ole tarjolla, mutta kanssakilpaajan kärryn tuhoaminen sitä pökkimällä tai sen päälle hyppyrin kautta lennähtämällä tekee varmasti gutaa. Onnistuneen kolautuksen jälkeen oma pistetili (frags) tietysti kasvaa, eikä oman kaaran kärvähtäminenkään liiemmin haittaa: kuolonkolarin jälkeen peli jatkuu saman tien jostakin areenan uudelleenaloituspisteistä.
Yksinpelin ohukaisuudesta huolimatta Ultim@te Race Pro on hyvä kaahauspaketti. Asialliset kontrollit ja sutjakka vauhti pitävät otteessaan hyvin ja haastettakin on tarjolla tarpeeksi. Moninpelivaihtoehtoja on riittävästi, mikä tuskin haittaa netti-intoilijoita. Vielä kun peliseuran löytäminen saataisiin jollakin konstilla nykyistä sujuvammaksi ja toimivammaksi.
87
