On aika nostaa naama turpeesta, pyyhkiä pölyt sädepyssystä ja ryystää litra kahvia ennen matsia. Unreal Tournament 2004 on yli viisi gigatavua silkkaa taitopelaamisen juhlaa. Hiippareita, telttailijoita ja nysväreitä ei ole kutsuttu.

Kun kaksi A-luokan nettiräiskinnän jatko-osaa ilmestyy samalla viikolla, niitä on pakko vertailla toisiinsa. Viime vuonna ajoneuvoillaan koko lajia uudistanut Battlefield 1942 vei murskavoiton. Unreal Tournament 2003:n sinkohippa tuntui ummehtuneelta ja unohtui nopeasti.

Battlefield: Vietnam ja Unreal Tournament 2004 -kisan alkuerien perusteella voittaja on yllättäen onnistuneen nuorennusleikkauksen läpi käynyt Unreal Tournament 2004, vieläpä Battlefieldistä opituin tempuin.

Taitopelin paluu

Nettiräiskintöjen alkuhämärissä, Quaken ja Unreal Tournamentin aikoihin, haaveilin kuinka hienoa olisi, jos hektisen tappomatsaamisen tilalle saisi tiimipeliä, jossa olisi suurempia tavoitteita, aitoa tiimipelaamista ja lisää realismia. Aiheena voisi olla vaikka toinen maailmansota.

Pahaa yliannostusta myöhemmin moni sinkonsa ja plasmatykkinsä varastoinut veteraani kaipaa menneitä kunnian aikoja. Toista se oli, kun voitto ratkaistiin taidoin ja refleksein eikä sillä, kuka pisimpään makaa kuusen alla odottamassa, että joku tyhmyri tuo päänsä kiikaritähtäimen kohdalle. Missä on taito? Mihin hyytyi vauhti? Osaako kukaan enää sinkohypätä? Miksi maailma on harmaa?

Unreal Tournamentin röyhkeän tyylin tunnistaa heti. Tyylitajua ei ole, mikään väri ei ole liian räikeä käytettäväksi. Turkoosiin ja pinkkiin sonnustautunut egyptiläinen sfinksinaama koikkelehtii keskiaikaisen linnan muureilla plasmatykki sarjatulta roiskien. Se sopii yhtä hyvin joukkoon kuin metrien mittaisilla leikkuuterillä kolkkoa satoa niittävällä autolla suditteleva skinhead-dominatrix, jonka D-kuppien rintavarustus mahtuu nippanappa panssaripukuun. Öykkäröivä selostaja riehaantuu huudahtamaan "Pannukakku!", kun vuoren rinteeltä singahtanut jeeppi peittyy punaiseen veripilveen rysähdettyään keskelle tukikohtaansa puolustavaa joukkiota.

Unreal Tournament 2004:n voima on siinä, ettei realismin ja tosimaailman sääntöjen anneta pilata mielikuvitusta. Se on vanhanaikaisen nettiräimeen aarreaitta, jonka yli sadassa kentässä teemat heittelevät villisti, mutta vauhti ei hiivu ikinä. UT2004 ei oikeastaan ole enää räiskintäpeli. Aseet, hahmot ja ympäristö on muutettu niin abstrakteiksi, että peli on pikemminkin urheilupeliä, jossa on pelikenttä, tavoitteet ja pelivälineet niiden saavuttamiseen. Monet kentistä, kuten myös useimmat aseet, ovat tuttuja sarjan kahdesta aiemmasta pelistä.

Varovasti taktisempi

Yllättävän vetävä yksinpeli on paitsi hyvää harjoitusta eri pelimuotoihin ja kenttiin tutustumista, myös viihdyttävää, kiitos todella fiksujen bottien. Tekoäly tajuaa pelin tavoitteet, eikä vain rynni hölmönä päälle. Urheilupelejä muistuttaviin turnauksiin on lisätty juuri sen verran tiimin managerointia, että kaverit alkavat tuntua jossain määrin ihmismäisiltä ja matseissakin on sopivasti panosta. Yksinpeli toimii mainiosti vartinmittaisina annoksina adrenaliinia.

Seitsemästä pelimuodosta ainoa kokonaan uusi on onslaught. Siinä ajoneuvot nousevat pääosaan ja kenttien laajuuden ansiosta tahti on rauhallisempi. Tavoitteena on tuhota vastapuolen reaktori, mutta sinne pääsee vain valtaamalla keskenään linkitettyjä tukikohtia. Koska omasta reaktorista on oltava linkki vihollisen reaktoriin, taistelu ohjautuu kuin itsestään pariin kohtaan kerrallaan. Taistelun polttopiste on jatkuvasti päivänselvä, eikä touhu leviä kartan takalinjoilla haahuiluksi. Odotusaikoja ja tylsää paikasta toiseen siirtymistä ei ole juuri lainkaan. Toiminta on tauotonta, eikä sitä ole hukutettu kikkailuun taktisilla kuvioilla.

Ajoneuvot ovat helppoja, mutta nautittavia ajettavia. Oma suosikkini on jeeppi, jolla on kiva kaahata viikatteet levällään keskelle vihollisjoukkoja. Taistelukentän ehdoton kuningas on viiden hengen miehitettävä Leviathan-tankki, jonka tulivoima tekee laakista selvää melkein mistä tahansa.

Vaikka kaikki ajoneuvot ovat tyylin mukaisesti järjettömän liioiteltuja, jokaisessa on omat heikkoutensa. Hitaita tankkeja on helppo haavoittaa nopeilla ja ketterillä lentovehkeillä, mutta ne taas eivät kestä osumia juuri lainkaan. Jalkamieskään ei ole avuton, vaan koko arsenaalin, paria tuomiopäivän asetta lukuun ottamatta, saa heti käyttöönsä lähimmästä tukikohdasta. Ajoneuvot saa niitattua ohjuksilla, jotka hakeutuvat maaliin niin kauan kun tähtäin pysyy kohteessa.

Teknisenä suorituksena UT2004 on harvinaisen viimeistelty. Uuteen pelirunkoon siirtymisestä huolimatta Epicillä on ollut malttia ja aikaa työstää peli loppuun. Kriittistä tällaisessa pelissä on se, ettei grafiikka takeltele, vaikka ruudulla tapahtuisi mitä, ja ettei nettikoodi lagittele. Molemmista suoriudutaan helpon tuntuisesti, kunhan ymmärtää pysyä alle millisekunnin päässä olevilla servereillä. Pelin sisäinen servereiden selailu toimii niin hyvin, ettei All-seeing Eyen kaltaisille erillisille hakuohjelmille ole varsinaista tarvetta. Vain latausajat tuntuvat välillä harmittavan pitkiltä.

Ainoa hämäävä juttu ulkoasussa on tunne siitä, että on ainakin metrin muita pelaajia pidempi. Hahmot näyttävät läheltäkin kääpiöiltä, mikä osittain selittynee pelin tavallista laajemmalla näkökentällä. Grafiikka on komeaa, vaikkei ihan terävintä kärkeä enää olekaan, mutta liikahtaa kiitettävästi rupuisemmallakin koneella.

Jos minut lukittaisiin komeroon vuosiksi pelkästään nettiyhteyden päässä olevan koneen kanssa, Unreal Tournament 2004 olisi se peli, jonka ottaisin mukaani. Sadoissa kentissä ja keskenään sopivasti erilaisissa pelimuodoissa on harvinaisen paljon vastinetta rahalle.

Kaikesta runsaudestaan huolimatta tämä laji ei kaikille sovi. Nautinto vaatii vahvan kilpailuvietin, kun taas reumaiset, peleistään lähinnä elämyksiä ja epämääräistä siellä olemisen tunnetta hakevat jäärät eivät voisi vähempää kiinnostua. Hyvä näin.

* * * * *

Seitsemän tietä taistoon

Unreal Tournament 2004:n kuuden rompun paketti on varsinainen nettiräiskinnän miljoonalaatikko. Seitsemään pelimuotoon ja yli sataan kenttään ei taatusti kyllästy hetkessä.

Deathmatch ja Team Deathmatch

Ei 3D-räiskintää ilman tappomatseja. UT2004:n hypernopeaan urheilullisuuteen deathmatch sopii paremmin kuin useimpiin, sillä koko laji on syntynyt Quakesta ja Unreal Tournamentista.

Capture the Flag

Peruskamaa. Lipunryöstö hyötyy siitä, etteivät tosimaailman rajoitukset ahdista tekijöitä, vaan mielikuvitus on päästetty hurjaan laukkaan kenttiä luodessa.

Last Man Standing

Jokaisella on yksi elämä ja se, ken seisoo viimeisenä hengissä, voittaa erän. Erikoisuuksina elinvoima kasvaa tappaessa ja liian kauan paikallaan telttaileva retkeilijä paljastetaan kaikkien muiden pelaajien ruudulle.

Double Domination

Erän voittaa tiimi, joka pitää hallussaan samaan aikaan molempia valtauspisteitä yhtäjaksoisesti kymmenen sekunnin ajan. Jos yksikin vastapuolen pelaaja koskettaa valtauspistettä sinä aikana, valtaus alkaa uudestaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vaatii yllättävän paljon tiimipeliä.

Mutant

Ensimmäinen tappaja muuttuu mutantiksi ja saa välittömästi kaikki aseet, täyden elinvoiman ja rutkasti lisäkykyjä, mutta menettää terveyttään vähitellen. Muut pelaajat yrittävät tappaa mutantin, sen tehnyt muuttuu itse mutantiksi. Vain mutantti kerää pisteitä.

Invasion

Ainoa kimppapeli on epätoivoista taistelua ylivoimaisia, aaltoina hyökkääviä örmelölaumoja vastaan. Kullakin pelaajalla on vain yksi henki, mutta jos yksikin pelaaja selviytyy hengissä kaikista vihollisista, kaikki pelaajat heräävät henkiin seuraavaa, entistä rajumpaa hyökkäysaaltoa torjumaan. Oivaa vaihtelua satunnaisina sessioina.

Bombing Run

Pelimuodoista urheilullisimmassa tarkoitus on heittää pallo vastapuolen maaliin. Jippo on siinä, ettei pallon kanssa voi ampua, vaan ainoastaan kuljettaa tai syöttää pallon. Kentät ovat tavallista pienempiä ja pallottelu sopiikin hyvin pienemmällekin porukalle.

Assault

Ekasta Unreal Tournamentista tuttu rynnäkkö on täällä taas ja vahvempana kuin koskaan. Toinen tiimi puolustaa ja toinen hyökkää, mutta tavoitteet matkan varrella vaihtelevat rajusti kentästä toiseen. Välitavoitteet ovat tyypillisesti reitin avaamista, esimerkiksi tankin valtaaminen ja sen jälkeen esteiden ja ovien tuhoamista tankin ja lopullisen kohteen väliltä. Toiminta pysyy hyvin nipussa, koska kentät ovat tavallisesti kapeita rännejä ja tavoitteet osoitetaan ruudulla niin selvästi, ettei niitä voi missata.

Onslaught

Ainoa kokonaan uusi pelimuoto on ylivoimaisesti pelatuin. Myönnytyksenä älyttömän suositun Battlefieldin suuntaan onslaughtissa on aavoja ulkokenttiä, selvästi taktisempi ote ja paljon ajoneuvoja. Tavoitteena on tuhota vastapuolen reaktori. Välissä on verkosto tukikohtia, joita valtaamalla pyritään rakentamaan linkki omasta vihollisen reaktoriin, jonka tuhoaminen onnistuu vasta sen jälkeen.