Electronic Artsin U.S. Marine Fighters pulttaa Navy Fightersiin Yhdysvaltain merijalkaväen, Kuriilien saaret, vihamielisiä venäläisiä ja VTOL-koneet. Bonuksena myös itse ohjelma saa lisäominaisuuksia.
Lisälennettäväksi Marine Fighters tarjoaa neljä mallia, joista kolme on VTOL-koneita. Harrierin AV8-jenkkimuunnoksen lisäksi mukaan ovat päässeet Sea Harrier, YAK-141 Freestyle ja mielenkiintoisimpana koneena AC-130E Spectre. Käytännössä tehtävät lennetään AV8:lla, sillä Freestyle ja Sea Harrier ovat molemmat joka suhteessa köykäisempiä.
Spectre eli "Puff The Magic Dragon" on Hercules-kuljetuskone, jonka vasemmasta kyljestä törröttää 105 mm kanuuna sekä 40- sekä 25-milliset konetykit. Loput koneen kuljetustilasta on ahdettu täyteen ammuksia. Tällä hirviöllä niitettiin Vietnamissa hehtaaritolkulla viidakkoa maan tasalle muutamassa minuutissa. Pelissä koneella ei voi kuitenkaan ampua kaikilla aseilla yhtä aikaa, eikä se sovi oikein tehtävärakenteeseenkaan, joten sillä on lähinnä kuriositeettiarvo.
Haukkana leijumassa
Vanhana Falcon-kuskina tunsin syvää epäluuloa yhdistelmää Harrier ja ilmataistelu kohtaan, mutta epäluulot karisivat hyvin nopeasti.
Jos Harrierin valtava moottori pystyy nostamaan sen pystysuoraan ilmaan jopa kevyessä aselastissa, koneen paino-työntövoimasuhde on jotain aivan utopistista. Harrier yltää kevyesti ilmataistelussa vaadittaviin nopeuksiin ja säilyttää energiansa paremmin kuin mikään "oikeista" hävittäjistä, ehkä Flankeria ja Lightning 2:ta lukuunottamatta. Tehomoottorin takia saa alinomaa tarkkailla, ettei vahingossa ravistele konetta hajalle ylittämällä rakenteiden sallimaa maksiminopeutta.
Harrier pysyy myös vakaana ja ketteränä älyttömän pienillä nopeuksilla, mutta alkaa käyttäytyä kuin raitiovaunu yli 400 solmussa. Silloin onkin aika ruveta VIFFailemaan, eli käyttämään hyväksi kääntyviä suihkusuuntauslaippoja.
Kaiken kaikkiaan Harrier on hyvin mielenkiintoinen ja hauska lennettävä. Mikäs sen mukavampaa kuin ensin tuhota ilmatorjunta ja sitten paikallaan leijuen kylvää LAU-raketteja velivenäläispeltoon? Myös Harrierin munakkaasti paukkuva GAU-12 30 mm gatling-tykki on niin ikään omiaan maajoukkojen päivän pilaamiseen, ja repii vihollislentokoneet pellinpaloiksi huomattavasti Vulcania nopeammin.
Pienen maksiminopeutensa ja rajoitetun AMRAAM-kantokykynsä (4) vuoksi Harrierista ei kyllä saa torjuntahävittäjää itkemälläkään, joten miksi ihmeessä EA:n pojat ovat koneelle sellaisia tehtäviä antaneet? Onhan merijalkaväellä Hornetejakin!
Keisarin uudet aseet
Uusien koneiden lisäksi U.S. Marine Fighters tarjoaa myös kolme uutta tuhovälinettä lintujen ripustimiin: kaksi LAU-rakettikasettia ja Mk. 82:n ilmajarruversion eli Snakeye-pommit. Sarjana ampuvat LAU-rakettikasetit olivat suosikkejani Falconissa, mutta USMF:ssä ei samaan joukkotuhofiilikseen pääse, koska tulinopeus on jostain syystä huomattavasti hitaampi.
Vanhat asejärjestelmät on paranneltu realistisemmiksi. Phoenixit eivät ole enää niin onnettomia, ja HARM-ohjukset säilyttävät lukituksen, vaikka tutka sammutettaisiin, kuten pitääkin. Pilotille ikävänä uutisena myös olalta laukaistavat lähitorjuntaohjukset ovat saaneet lisäpotkua. Jopa jalkaväki ampuu hernepyssyillään, jos heidät määrää tehtäväeditorissa niin tekemään.
Falconia jahtaamassa
Neljä uutta konetta lennettäväksi ja 35 tehtävää Kuriileilla eivät ole kaikki. Lisälevy päivittää pelin versioksi 1.2., joka sisältää kasapäin parannuksia ja bugikorjauksia. Mainittavimpia lienevät maajoukkojen kyky taistella toisiaan vastaan, terrain masking (tutka ei enää näe vuoren läpi), lentomallien virittely, ympäristölleenkin vahinkoa aiheuttavat räjähdykset ja kymmenet muut pikku parannukset realismifriikeille. Uuden maastopinnoituksen kytkin heti pois: se teki maamaalien havaitsemisen miltei mahdottomaksi.
Kampanjastruktuuria on viritelty yhä enemmän "elektronisen taistelukentän" suuntaan, jossa kaikkialla tapahtuu koko ajan jotakin pelaajasta riippumatta. Siksipä onkin merkillistä, että USNF:n pahinta pelisuunnittelullista vikaa ei kuitenkaan ole korjattu, sillä tehtävien rakenne nojaa yhä samaan yksinkertaiseen mission objective -periaatteeseen (jos et tuhoa juuri TÄTÄ tankkia, suoritusta ei hyväksytä). Iäti vihaamani target view siis säilyttää asemansa pakkofuskuna.
Kun päivitys tarjoaa mahdollisuuden liikkuviin ja keskenään taisteleviin joukkoihin, miksei sitä ole hyödynnetty yhdessäkään lisälevyn tehtävässä? Missään tehtävässä maajoukot eivät taistele keskenään, eivätkä Saranchat hyökkää U.S.S. Waspin kimppuun. Tokihan tehtävät näinkin ovat yhtä hauskoja kuin USNF:ssä, mutta kun ne olisivat voineet olla paljon enemmän. Onneksi levy sisältää editoitavassa muodossa ekstrana kaikki Ukrainan tehtävät, jotka ovat mainio pohja omalle pikku sodalle.
Joka tapauksessa U.S.-sarja on tämän hetken varteenotettavimpia lentosimulaattoreita, ja Marine Fightersin myötä siirtyy suuren askeleen kohti alan vallitsevaa standardia, Falcon 3.0:sta.
84
