Three-Sixty Pacificin ja Atomic Gamesin V for Victory -strategiapelisarja vain paranee osa osalta. Sarjan neljäs peli Gold-Juno-Sword sijoittuu Normandian maihinnousun 6.6.1944 jälkeisiin päiviin englantilaisten ja kanadalaisten joukkojen toiminta-alueille.
Hyvää huomenta Normandia!
Pelin skenaariot alkavat kaikki seitsemäntenä päivänä tai sen jälkeen, kun liittoutuneet ovat jo päässeet hyvään sillanpääasemaan. GJS:ssä on mukana kuusi pienempää skenaariota sekä täysi 60-tuntinen kampanjapeli, joissa yhdessä historiallisten optioiden kanssa on taatusti riittävästi pelaamista.
Odotettavissa huonoa säätä ja panssareita
Gold-Juno-Swordin parhaita puolia ovat tarkkaan mallitetut yksiköt sekä realistisesti saapuvat vahvistukset. Kolme liittoutuneiden armeijaa kohtaavat kahdeksan vahvaa saksalaista panssaridivisioonaa. Historiallinen tarkkuus skenaarioissa sekä hyvin perustellut variantit lisäävät pelin kiinnostavuutta.
Vaikka itse maihinnousu on äärimmäisen tarkoin suunniteltu operaatio, vähemmän painoa on laitettu rantautumisen jälkeiselle toiminnalle. Huono sää haittaa operaatioita ja runsaslukuisina saapuvat saksalaiset panssaridivisioonat sitäkin enemmän. Liittoutuneiden pelaajan tärkeimpänä tehtävänä on tunkea syvälle sisämaahan, katkoa huoltoreittejä ja varautua saksalaisten panssaridivisioonien vastaiskuun.
Kampanjapelissä saksalaisten pelaajan kannattaa tehdä niin kuin Rommel turhaan yritti ehdottaa Hitlerille: vetäytyä pois vihollisen merivoimien murhaavan tykistön kantaman ulkopuolelle ja ryhmittää joukot uudelleen. Rommelilta on muutakin opittavaa, esimerkiksi kaikissa skenaarioissa kannattaa käyttää raskaita 88 mm:n ilmatorjuntatykkejä panssarintorjuntaan.
Huoltoreitit pelissä ja niiden vaikutukset toimintaan ovat erityisen hyvin tehtyjä. Näpäyttämällä yksikköä nähdään kartalla yksikön huoltoreitti hetken ajan vihreänä, punaisena tai mustana riippuen siitä kuinka hyvin se toimii. Tärkeä osa strategioita on pitää omat huoltoreitit ehjinä ja katkoa vihollisen reittejä.
Sukkelaa salamasotaa
Pataljoonien ja komppanioiden siirtely hiirellä on helppoa ja vaivatonta, kätevän käyttöliittymän ansiosta pystyy keskittymään itse peliin ja strategioihin. Hiirellä valitaan käskettävä yksikkö ja annetaan sille toimintaohjeet. Pataljoonalle tai komppanialle määrätty reitti näkyy selkeästi nuolina.
Pelivuoro on jaettu kolmeen osaan, käskyt, suoritus ja jälkitarkastelu. Hyvin toteutettu jälkitarkastelu on pelin parhaita piirteitä: värillä korostetut heksat osoittavat taistelupaikat ja heksaa näpäyttämällä saadaan tarkat raportit taisteluista. Systeemi takaa, että halutessa saadaan raportit riittävällä tarkkuudella, mutta myös sen ettei käyttäjä huku informaatiotulvaan niin kuin niin monissa muissa sotapeleissä.
Harmittavasti pelin mukana tulee kovin vähän taustatietoa itse operaatioista, joten hienoimmat piirteet eivät välttämättä heti aukene. Parikymmentä sivua historiaa olisi täydentänyt muuten hyvää manuaalia.
Parannusta on tullut edelliseen osaan verrattuna, ehkä juuri kiinnostavampien skenaarioiden takia. Vanhoja V for Victory - taisteluita voidaan ajaa GJS:n enginellä, paitsi Utah Beachia johon tarvitaan erillinen päivitysohjelma.
Viimeinen näytös
GJS jäänee V for Victory sarjan viimeiseksi osaksi, sillä juuri kuultujen tietojen mukaan V for Victoryn varsinainen tekijä Atomic Games ei enää tee Three-Sixty Pacificille pelejä. Kysymysmerkiksi jää, tuleeko GJS:ään enää päivityksiä, esimerkiksi juuri kauan kaivattu modeemipeli. Toivottavasti vielä näemme näin huolella tehtyjä pelejä riippumatta siitä kenen huostaan Atomic Games siirtyy.
V for Victoryn parasta puolta on vaikea nimetä, peli loistaa niin monella tavalla. Historiallinen tarkkuus, hyvin perustellut pelioptiot samoin kuin paras sotapeleissä nähty käyttöliittymä sekä toimiva Super-VGA-grafiikka tekevät Gold-Juno-Swordista markkinoiden parhaan sotastrategiapelin.
91
