Ajassa

Video Game Championship Wrestling

Älyvapaapainia

En ollut ikinä ennen pitänyt showpainista. Sitten näin kuin Duke Nukem iski Ganondorfin pöydästä läpi.

Amerikkalaisen showpainin ykkössarja on WWE, ja siihen perustuvat pelit edesmenneen jättijulkaisija THQ:n ykköstuote. Miljoonia myyneen sarjan uusi isäntä on 2K, mutta periaate on edelleen sama: urheilupelityyliin joka vuosi julkaistaan liukuhihnalta uusi osa, ja kansa ostaa.

Yksi syy sarjan suosioon on pelien muokattavuus, YouTubesta voi löytää vaikkapa maailmanpoliittista tilannetta ruotivan Obama vastaan Putin -matsin. Painikehään voi luoda omia lihaskimppujaan, sekä käsikirjoittaa ja ohjata ikioman, showpainiin olennaisesti kuuluvan saippuaoopperajuonen.

Vuonna 2012 Twitch-striimaaja Antraxo sai idean. Entäpä jos hän perustaisi videopelihahmoille oman painiliigan, jossa mariot ja sonicit tekoälyn ohjauksessa ottaisivat yhteen?

Ideasta tuli totta. Antraxo itse tosin luopui striimin vetämisestä, ja hänen tilalleen astui englantilainen Bazza. Näin sai alkunsa Video Game Championship Wrestling, VGCW.

Jos Zangief ja Phoenix Wright painis, kumpi voittais?

VGCQ pyörii tällä hetkellä WWE2k14:n PS3-versiolla. Sen pelihahmot Solid Snakesta Donkey Kongiin ottavat livenä yhteen eri tavoilla tavoitteenaan himoittu mestaruusvyö. Tai ainakin keski- tai tag-sarjan mestaruus.

Matseissa hahmoja eivät ohjaa ihmiset, vaan kaikki on tekoälyn käsissä. Jokaista ottelua saa siksi jännittää, koska Bazza ei etukäteen käsikirjoita kenenkään voittoa tai määrittele omia suosikkejaan. Oleellinen osa VGCW-kokemusta on taustalla soiva pelimusiikki sekä aidon pellepainiyleisön tavoin Caps Lock päällä sisäpiirivitsejä mylvivä chat.

Hahmot eivät tietenkään ole tasaveroisia, vaan niiden liikkeet ja kykyarvot vaihtelevat. Octodad pakottaa vastustajansa antautumaan tavallisen perheenisän rutistuksella, Team Fortressin raskasasemiehen Heavyn nyrkit ovat terästä.

Otteluiden välissä etenee Bazzan käsikirjoittama juoni, jonka käänteet eivät jätä kylmäksi. Mitä Dr. Wily ja Eggman juonivat? Saako assassiini Ezio Auditore itsetuntonsa takaisin kahdentoista ottelun tappioputken jälkeen?  Miksi ammattitaidoton Gabe Newell saa jatkaa liigan johtajana? Juoni luonnollisesti muuttuu matsien tulosten seurauksena.

Kun bugitkin painivat

WWE-sarjan tekoäly on välillä lievästi sanottuna persoonallista. Se lienee suurin syy siihen, että VGCW on tehty vielä vähemmän vakavissaan kuin aito showpaini itse.

Esimerkiksi häkkimatseista on luovuttu, sillä nopeimmillakin matsiasetuksilla ne kestivät vähintään 25 minuuttia, koska kukaan painijoista ei onnistu kiipeämään häkistä ulos. Myös tag-ottelut hihityttävät, sillä tekoälyhahmot eivät tajua tiimipelin merkitystä.

Koska WWE-pelejä julkaistaan vauhdilla, koko ajan vanhan pelimoottorin päälle rakentaen, on peli täynnä ”hauskoja” bugeja, kuten levitaatiota, teleportaatiota ja huonoja kamerakulmia. Kukapa ei rakasta kommentaattoreita, jotka saattavat toistaa yhtä ja samaa kommenttia, tai toistaa yhtä ja samaa kommenttia?

Jostain syystä seuraava WWE2k15 asettaa omatekoisten hahmojen käytölle sen verran kovia rajoituksia, ettei siihen aiota siirtyä. Mikäli mahdollinen PC-versio ei tarjoa laajaa modausmahdollisuutta, saamme nauttia nykyisen version persoonallisesta olemuksesta vielä ainakin vuoden.

Menneisyyden valossa epäilen, että joka vuosi julkaistavan pelisarjan ongelmista ei koskaan päästä eroon. Ehkä hyvä näin, sillä pelimoottorin mokat ovat oleellinen osa VGCW:tä.

Koukussa videopellepainiin  

Pidin VGCW:tä aluksi hauskana vitsinä, joka alkuviehätyksen jälkeen kadottaa viehätyksensä. No, olen katsonut melkein kolmekymmentä livelähetystä, täyttänyt virallista wikiä, lahjoittanut kympin tekijöille ja virallisella logolla varustettu t-paitakin on ostoslistalla. Enkä ole ainoa.

Ensimmäistä lähetystä seurasi noin viisikymmentä ihmistä, mutta nykyään katsojaluvut pyörivät tuhannen paikkeilla. Jokaisen ”tuotantokauden” päättävät End Gamet saavat usein yli kolmetuhatta katsojaa. VGCW on jopa saanut kaksi (toisten tekemää) sivusarjaa, naispainijoiden WVGCW:n ja amatöörisarjan EDBW:n, jotka eivät juuri häviä laadussa emosarjalle.

Homma on vieläkin typerämpää kuin ”aito” showpaini, mutta niin vain minustakin tuli leikkiurheilua toljottava sohvapaavo. Puolustuksekseni on sanottava, että VGCW:ssä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla niin emergentti narratiivi kuin pellepainin syvin olemus, tehostettuna pelimoottorin tuottamalla tahattomalla huumorilla.

Vaikka hahmot ovat periaatteessa vain kasa numeroita, ne saavat sarjan edetessä uskomattoman paljon persoonallisuutta ja karismaa, josta suuri kiitos kuuluu Bazzan hyvin kirjoittamalla dialogille. Lempipainijoitaan on helppo rakastaa ja inhokkejaan vihata, ja jokaiselle löytyy oma suosikki. Kun Scorpion vihdoin viimein sai lihasverellään ansaitsemansa mestaruusvyön, ei chatin räjähtämiseen ja virtuaalisiin onnenkyyneleihin edes tarvittu dialogia.

Maksaisin tästä rahaa, ellei se olisi ilmaista.

 

Eemeli Sorri

Rakkaudesta lajiin

Pelisankareiiden pellepainissa pääsee alkuun osoitteessa vgcw.wikia.com. Sieltä löytyvät hahmoesittelyiden ja juonitiivistelmien lisäksi striimaajien Twitter-tilit, jotka kannattaa laittaa seuraukseen. Parituntinen VGCW on yleensä viikoittain tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kello yksi Suomen aikaa. Muiden sarjojen esiintymisaikataulu on epäsäännöllisempi.

Suosittelen suoraa striimin huumaa, koska livelähetyksessä on oma viehätyksensä. Jaksoja voi katsoa jälkikäteen myös Youtubesta. Tällä hetkellä matseja taltioi vain pari ihmistä, mutta tulevaisuudessa kaikkien matsien pitäisi löytyä VGCW Network-kanavalla.

Seuraavaksi voidaankin korvata oikeat urheilijat virtuaaliversioilla. Virtuaalikiekkoilijan elimistöstä ei dopingia löydy eikä se kinua apurahoja, mutta reitinhaussa saattaa olla ongelmia.