Pool ja snooker ovat taitopeleinä hankalia käännettäviä tietokoneelle, yleensä niistä tulee hidastempoisia ja puisevia varsinkin lajien ystävien mielestä. Ilmestyessään Virtual Pool ei tehnyt poikkeusta tästä säännöstä, vaan jakoi pelaajat niihin, jotka pitivät ja niihin, joiden mielestä pelillä ei ollut poolin kanssa yhteistä kuin nimi.
Virtual Pool 2:n näkyvin muutos on selvästi parantunut kolmiulotteisuus, myös ilman 3D-korttia, sillä pelipallot on varjostettu entistä paremmin ja nyt ne näyttävät palloilla eivätkä ympyröiltä. Peli nopeutuu huomattavasti, sillä enää ei tarvitse sahata kuvakulmien välillä vain selvittääkseen mihin pitäisi tähdätä, vaan näkymä kepin takaa ja vilkaisu lintuperspektiivistä antaa riittävän vihjeen kiven oikeasta leikkauskohdasta.
Pelipöydän perspektiivi on piirretty vieläkin liian jyrkästi, joten vallien hyödyntäminen aiheuttaa edelleen pieniä ongelmia. Yläkuvassa vallit näkyvät aina viivasuorina, joten ylävinkkeliä hyödyntämällä saa seinätkin mukaan peliin. Vallit saisivat vain olla selkeämmin varjostettuja, sillä varsinkin laidoilla olevien pallojen kohdalla joutuu aina erikseen tarkistamaan ovatko ne vallissa kiinni vai eivät.
Erilaisia pelivaihtoehtoja on parisenkymmentä, vaikka poolipelejä vaivaakin paha yksitoikkoisuus. Valtaosan ideana on lyödä pallot numerojärjestyksessä pusseihin ja viimeisen upottanut korjaa koko potin. Pisimpään pitää kiinnostusta yllä rotation, jossa pallot pussitetaan numerojärjestyksessä, mutta pelaajat saavat pisteitä pallon numeron mukaan. Snooker tai keilapeli olisivat virkistäviä lisiä pelivalikoimassa, vaikka Virtual Pool nimensä mukaan pooliin keskittyykin.
Räkälöistä ammattilaiskehiin
Pelipaikkoja on teoriassa värikäs kirjo lähiöräkälöistä ammattilaisturnauksiin. Paikalla vain ei ole muuta merkitystä kuin voittoon tarvittavien pelien määrä, eikä esimerkiksi pöydän ympäristö muutu sijainnin mukaan. Kuppilan pöytä saisi olla vaikka vähän vinossa, yhden kulmapussin imiessä kaiken ja epätasaisesti kuluneen kankaan aiheuttaessa lisäharmia sen sijaan, että kaikki pelipöydät ovat täysin vaaterissa ja huipputrimmissä.
Lyöminen on toteutettu varsin sujuvasti, jos ottaa huomioon koneen aiheuttamat ongelmat. Hiirellä saa määritettyä mihin kohtaan kiveä lyödään ja missä kulmassa keppiä pidetään. Lopuksi hiiren työnnön perusteella määrätään lyönnin voimakkuus. Kivi tottelee komentoja kiitettävästi ja muutenkin pallojen liikkeet tuntuva aidoilta, vaikka pallot osuisivat useastikin toisiinsa ja valleihin. Tosin alakierteet tahtovat purra pöytään turhan ärhäkästi.
Pallojen liikkeet ovat parantuneet siinäkin suhteessa, ettei alkuperäisessä Virtual Poolissa palloja saanut irti pöydästä edes yrittämällä, mutta nyt vähän epäonnistunut hyppylyönti nappaa mukaansa aina pari palloa lattialle. Ihan hyvä lisäys vaikka muutaman kerran pallot katoavat pöydältä kuin trampoliinilta.
Peli vai alkeiskurssi?
Virtual Pool 2:n mukana tulee pieni videokirjasto, jossa opastetaan aloituslyönneissä ja muutamissa muissa poolin välttämättömissä peruslyönneissä, kuten kierteissä ja hyppylyönneissä. Opetusosuus olisi saanut olla laajempikin, sillä videoissa mainitaan muutaman kerran tilanteissa olevan toisenlainenkin ratkaisu, mutta sen hyötyjä ja haittoja ei jäädä selvittämään _ tai sitten tarkoituksena on päätellä vastauksia itse.
Kuvanauhalla on myös erilaisia valmiita temppulyöntejä, joiden pohjalta on helppo muokata kokonaan omia kikkoja. Lyönnit ovat sinänsä hyvin valittuja, ettei niiden onnistuminen vaadi oikeallakaan biljardipöydällä mitään huippuammattilaista, kunhan seuraa videolta pallojen oikeat asemat ja lyöntikohdat.
Videoista voi jatkaa suoraan näkemiensä lyöntien harjoittelua ja maila on laitettu jo valmiiksi lyömään oikeaan suuntaan ja tarvittavalla kierteellä. Lyöntiharjoittelun avuksi saa koneen näyttämään viivoina pallon tulevat liikeradat, joten eri kierteiden vaikutusta on helppo seurata muuttamalla kepin osumakohtaa sekä kulmaa ja seuraamalla miten pallojen rata muuttuisi.
Kone tarjoaa yllättävän kesyn vastuksen. Vaikka tekoäly osaakin pussittaa selvistä paikoista, tuottavat snookerit sille ylittämättömiä ongelmia, sillä se ei yleensä hyödynnä lähintä vallia, vaan lähtee purkamaan tilannetta ihmeellisillä kolmen seinän yhdistelmillä. Kone onnistuukin snookerin puruissa vain vahingossa ja vapaan käsipallon ansiosta tietokone joutuu yleensä kylmään kyytiin. Sen verran koneessa sentään on pelimiestä, ettei se käy peleissä vain lätkimässä palloja uusiin asemiin pelaajan jälkeen ja ajoittain se tekee hyviä jättöjä ja sarjoja.
Virtual Pool 2 on parhaimmillaan juuri kaksinpeleissä tai pienissä turnauksissa, sillä siinä on hauska ranking-systeemi. Alussa pelaajalla on tuhat pistettä, voittojen myötä pistetili karttuu ja tappion yllättäessä vähenee. Pisteiden perusteella pelaajat saa ranking-listaan paremmuusjärjestykseen, joten kaveriporukan biljardihaita ei tarvitse pitkään arvailla.
Ongelma on sama kuin ykkösversiossa. 9-palloa on hauskempi pelata oikealla biljardipöydällä kuin koneella, vaikka ruudulla pystyykin aika nopeasti oikeaa elämää hienompiin suorituksiin. Oikea pooli vain on nopeatempoisempaa ja leikkausten hakeminen helpompaa kolmiulotteisessa maailmassa. Virtual Pool 2 on itse asiassa kiinnostavampi aloittelijoiden biljardioppaana kuin pelinä, jos poolin alkeet kiinnostavat eikä halua mennä salille opettelemaan aivan kaikkea säännöistä alkaen.
80
