Vuoden pelit 2012
Vuoden pettymykset
Blizzard vastasi uudella Diablollaan fanien kutsuun, vaan ei odotuksiin.
Vuoden peli -äänestyksen arvokkaan tunnelman on vuodesta 2010 lähtien pilannut kuvia kumartelematon äänestys vuoden suurimmasta pettymyksestä. Kuten perinteisiin kuuluu, mikään arvostelumenestys tai yleisön suosikki ei ole liian pyhä joutuakseen varjoäänestyksessä ehdolle.
Vuoden peli -finalisteista Mass Effect 3, Assassin’s Creed III ja XCOM nousivat pettymysten listalla korkealle, mutta eivät niin korkealle kuin Diablo III. Peräti joka viides nimesi Blizzardin toimintaroolipelin vuoden suurimmaksi pettymykseksi. Kaikkia miellyttävät kompromissit eivät selvästikään miellyttäneet kaikkia.
Diabloakin ristiriitaisempi tapaus on vuoden roolipeliksi äänestetty Mass Effect 3, joka noteraattiin pettymyksenä heti Diablosta seuraavaksi. Vihaajat perustelevat valintaansa ennalta arvattavasti pelin kiistanalaisella loppuratkaisulla.
Assassin’s Creed III:n sijoittuminen kolmanneksi kielinee taas siitä, että yleisö on saamassa Ubisoftin vuosipäivityspeleistä tarpeekseen.
Tuomas Honkala
1. Diablo III (90 ääntä)
Diablo III on peli, jota pelatessaan pc-pelaaja menettää oikeutensa haukkua konsolipelejä pelaajien aliarvioinnista ja virtaviivaistamisesta. Normal-vaikeustaso on naurettavan helppo, tämän aivottomampaa pelaamista en olekaan pitkään aikaan kohdannut. Kaikki sisältö on käytännössä siinä, että pidetään hiirennappi pohjassa, hakataan muutamaa numeronäppäintä. Sitten odotetaan, että pelin lottokone arpoo parempaa kamaa, jotta hirviöt kuolisivat edestä marginaalisesti nopeammin. Jos nopan heitteleminen pari tuntia putkeen alkaa vaikuttaa mielekkäämmältä tekemiseltä kuin itse pelin vääntäminen, jossain on vikaa.
– Miikka Salmi
Diablo 3 on siitä surullinen tapaus, että pienellä muokkaamisella siitä olisi voinut saada genrensä aidon merkkiteoksen. Käytännössä Blizzardin ihan liian vahva Auction House -painottaminen tuhosi itemisaation kokonaan, ja jäljelle jäi vain ikuisuuksia kestävä ja palkitsematon rahagrindi. Haluaisin löytää tämän genren peleissä esineeni itse, enkä kytätä tuntikaupalla huutokauppaa.
– Jukka Glad
Diabloa tuli odotettua kuin kuuta nousevaa. Alkuun se tuntuikin kivalta, mutta sitten totuus paljastui. Eihän sitä saatanan Korea-grindaamista jaksa kukaan. Paska peli.
– Mika Leinonen
Luulin hankkivani Diablon, sainkin WoWin.
– Teppo Moilanen
Diablo 3 pilasi uskoni Blizzardiin lopullisesti.
– Mika Välimäki
2. Mass Effect 3 (40 ääntä)
Mass Effect -sarja on hyvä, mutta kolmosen loppu oli epälooginen ja jätti pahan maun pitkäksi aikaa. Extended Cut -lisäosa paikkasi juoniaukkoja osittain, mutta odotin siltä enemmän.
– Jouni Kaikusalo
Lopussa Mass Effect 3 pudottaa pallon niin totaalisesti, ettei mitään rajaa. Vaihtoehtojen vähyys ja yksinkertaisuus vie täysin ilon kolme peliä jatkuneelta eeppiseltä pohjustukselta.
– Juha Niittynen
Loppu on huonoin mitä vastaan on tullut. Paranneltua loppua en järkytykseltäni ole vieläkään suostunut testaamaan.
– Lauri Vanninen
Mass Effect 3 olisi vuoden peli ilman sitä viimeistä paria tuntia. Pallo tipahti ja sukelsi suoraan perunakellariin.
– Antti Tikkakoski
3. Assassin’s Creed III (27 ääntä)
Vuoden pettymys minulle oli Assassin’s Creed III. Peli ei vastannut ennakkohypeen, PS3-versio oli anteeksiantamattoman buginen ja teknisesti kankea, puhumattakaan mitäänsanomattomasta päähenkilöstä. Connorista ei ollut täyttämään Ezion suuria saappaita. Koko pelistä jäi sellainen olo, että vähemmän olisi ollut enemmän. Tämä siis henkilöltä, joka voisi kutsua itseään pelisarjan faniksi.
– Niko Tolonen
Kaikki Assassin’s Creed -pelit läpipelanneena tämä uusin osa oli odotuksiin nähden aivan järkyttävän tylsä ja hidastempoinen. Päähenkilö oli myös persoonaton ja huumoriton puunaama.
– Niko Kilkki
Päähenkilö Connor ei päässyt lähellekään edellisten pelien Ezion tasoa, eikä pelin juoni imaissut mukaansa kunnolla. Peli ei olisi varmaan ollut niin suuri pettymys, elleivät omat odotukseni olisi olleet niin korkealla.
– Otto Olkkonen
4. XCOM: Enemy Unknown (25 ääntä)
Kahden toimintapisteen järjestelmä upottaa hyvän ja viihdyttävän pelin syvälle suohon. Varmojen osumien missaamisen ja esteiden läpi ampumiset voisi antaa anteeksi, jos pelimekaniikassa olisi muuten jotain järkeä. Kenen mielestä oli hyvä idea sallia juokseminen ja ampuminen, mutta ei ampumista ja juoksemista tai kahta ampumista? Raivostuttava epäloogisuus huipentuu varusterajoituksiin. Ai, sun lämäri kuoli? No voivoi, koeta pärjätä ilman medkittiä tehtävän loppuun. Oikein ihmetyttää miten tällaista on voitu edes julkaista.
– Martti Ahvenjärvi
5. Hitman Absolution (24 ääntä)
Ihan kuin aikaisempien osien vahvuudet olisi unohdettu täysin. Tuloksena on äärimmilleen virtaviivaistettu pelikokemus, joka järkyttää pelisarjan veteraania. Tällaisenaan Hitman Absolution on pelkkä geneerinen toimintahiiviskely. – Vesa Tiihonen
6. War Z (22 ääntä)
WarZ:lla oli loistavat lähtökohdat, mutta jotenkin se onnistuttiin tuhoamaan täysin. Lupauksista jäi jäljelle vain alastomaksi riisuttu, rikkirevitty torso. Ei näin.
– Veikka Saaristo
7. Star Wars: The Old Republic (19 ääntä)
Miksi, oi miksi, yksi kaikkien aikojen parhaista Star Wars -lisenssipelisarjoista piti pilata hyppimällä World of Warcraftin varpaille? Sama yksinpelinä olisi varmasti toiminut paremmin!
– Tommi Mäkelä
8. Medal of Honor Warfighter (18 ääntä)
Warfighter ei ole umpisurkea, vaan mitäänsanomaton. Tulevaisuudessa sitä muistellaan tuskin minään. Ja olisihan sitä voinut enemmän odottaa, kun edellisosa oli parempaa keskitasoa, kärsien vain lagisesta nettimoninpelistä.
– Matti Haapala
9. Resident Evil 6 (17 ääntä)
Odotin jännittävää Resident Evil -seikkailua, mutta sainkin samoja kenttiä toistavaa laahustamista. Etenkin ylipitkät ja monilukuiset pomotaistelut syövät miestä. Ja kun kerta tästä tehtiin räiskintäpeli, niin voisi niitä ammuksia myös jakaa, eikä pihdata. Jouduin tappamaan sekä superkärpäsen että superkalamörön puukolla! Perkele!
– Aku-Pekka Pystynen
10. Syndicate (16 ääntä)
Vuoden pettymys oli mielestäni ehdottomasti Syndicate. Deus Ex: Human Revolution oli loistava cyberpunk-teos, jonka ainoa isompi puute oli puuttuva co-op tai moninpeli. Odotukset olivat automaattisesti korkealla, kun Syndicaten trailerit sitten lupasivat sellaista. Visuaalisesti Syndicate täytti odotukset, mutta puutteellinen asetasapaino ja itseään toistavat kentät tuhosivat pelin potentiaalin.
– Tero Oinonen
Syndicaten nostalginen nimi koki karun arvonalennuksen Starbreezen käsissä. –
Jani Haavisto
Toimitus pettyi näihin
Toimitus oli vuoden pettymyksistä jokseenkin yhtä mieltä lukijoiden kanssa, sillä huutoäänestyksemme päättyi tasapeliin Diablo III:n ja Mass Effect 3:n välillä. Sitä seurasi skandaali, kun paljastui, että Miika Sillanpää äänesti Mass Effectiä puhtaasti piruilumielessä.
Antaa Miikan selittää: ”Pettymykseni ei kohdistu itse peliin, joka siis oli loistava, vaan sen lopetuksen ympärillä pyörineeseen, aivan tolkuttomat mittasuhteet saaneeseen raivoon ja itkuun. Todellinen nörttikyynelten tsunami, joka hukutti alleen kaiken asiallisen keskustelun koko Mass Effect -saagasta ja sai menettämään viimeisetkin uskonrippeet pelaajaihmiskuntaan.”
Miika, Miika, minkä tempun teit!
Tuomas Honkala
