fruitbatfactory.com
Missä vaiheessa älykkäiden robottien pitää saada ihmisoikeudet?
Japanilaiset indie-videopelit ovat aivan oma saarekkeensa, sillä korkean kielimuurin takia vain harva länsimaalainen ymmärtää niiden juonista yhtään mitään. Osittain suomalaisin voimin pyörivä pieni lokalisaatiofirma Fruitbat Factory kääntää Nipponin tuntemattomia indie-helmiä laajemmalle yleisölle. Sen ensimmäinen käännösprojekti on omaperäinen klassisen laivanupotuksen ja vuoropohjaisen taktiikkataistelun yhdistelmä War of the Human Tanks.
Ihmistankkien sodan vaihtoehtomaailmassa Japonin imperiumi kamppailee Japonin kuningaskuntaa vastaan. Taistelut käydään fyysisesti voimakkailla, mutta ihmistä älyllisesti heikommilla robotti- tai keinoihmisillä, joita kutsutaan ihmistankeiksi. Ainoastaan armeijojen komentajat ovat oikeita ihmisiä. Tarinan kantavat elementit sivuavat keinoihmisten ihmisoikeuksia. Vakavaan aiheeseen tuodaan humoristista kontrastia lapsenomaisilla animesotilailla ja teinix-diibadaaballa ryyditetyillä keskusteluilla.
Japonin maaperää mylläävät ihmistankit liikkuvat taisteluissa osittain tosiaikaisen, mutta pohjimmiltaan vuoropohjaisen systeemin mukaan. Yksiköillä on tyypistä riippuva nopeus, jonka mukaan ne aktivoituvat vastaanottamaan komentoja. Usein monta yksikköä herää samaan aikaan, jolloin toimintaa on pakko priorisoida, sillä vastustajan vuorot eivät odottele omia vuoroja. Vierekkäisillä oktagoneilla kuvattua ja kokonaan ruudulle mahtuvaa abstraktia karttaa pitää tuijottaa herkeämättä, aina valmiina reagoimaan. Se pitää pulssin korkeana.
Yksiköiden päätyypit ovat rynnäkkötankki, tykistö, itsemurhapommittaja ja tiedustelu. Rynnäkkötankkien ja tykistön kehittyneet versiot lanaavat monta vierekkäistä ruutua yhdellä hyökkäyksellä. Itsemurhapommittajat ovat nopeita ja halpoja, mutta ne tuhoutuvat hyökätessään. Tiedustelijat näkevät selvästi kauemmas kuin muut ja vastustajien paikallistaminen on niiden päätehtävä. Ihmistankeilla on nokkelasti laivanupotuksen tapaan yksi kestopiste per ruutu, yksiköiden koot vaihtelevat yhdestä peräti kymmeneen ruutuun. Nujakat hoidetaan tietyn kokoisella, vapaavalintaisella joukkiolla, joka ei saa täydennyksiä.
Vihollisten sijainnin arvailu nousee taktiikassa kiinnostavasti pääosaan, sillä yksiköt eivät näe lyhyehköjen näkökenttiensä ulkopuolelle yhtään mitään. Ampumisen sijaan voi tiedustella, jolloin näkökenttä laajenee hetkeksi tiettyyn suuntaan, mutta tavallisten tankkien kohdalla se tarkoittaa vain yhtä ylimääräistä ruutua. Sokkona lupaavaan rakoon ampuminen on yleensä tiedustelua kannattavampi vaihtoehto laajan maalialueen kattavilla yksiköillä. Osuma on aina osuma, vaikka vastustaja olisi näkökentän ulkopuolella. Tankkeja ja tulitusta ohjataan oikeisiin osoitteisiin loogisesti hiiren osoittimella.
Tuottavaa tuumailua
Taisteluita rytmitetään kuviin pohjautuvan kerronnan ohella tuotannon hallinnalla. Kahakoiden voitot ja tuhotut tankit palkitaan rahalla, joka sijoitetaan järeämpien tankkien ja ominaisuuksia buustaavien moduulien kehitykseen. Kaikkea käteistä ei kannata tuhlata kehitykseen, sillä taistelutantereelle päätyvät tankit pitää vielä ostaa. Matsista elossa selviytyneitä tankkeja käytetään seuraavassa taistelussa, jos parempia malleja ei ole vielä kehitetty tai niitä ei ole varaa ostaa. Juonimatsien uusinnoista irtoaa käteistä, joten umpikujaan päätymisestä ei ole huolta.
Tekoäly ei harrasta mitään häikäisevän nerokkaita kikkoja, mutta toisaalta ei sen tarvitsekaan. Kevyesti kiristyvä vaikeustaso perustuu vihollisten määrään, laatuun ja niiden piilossa tapahtuvaan liikehdintään. Vaikka toisin voisi luulla, tuurilla ei ole matsien ratkaisun kannalta kovin suurta osaa. Tilanteen mukaan säädetty yksikköpaletti ja järkevästi tähdätyt sokkokeskitykset vievät pitkälle. Uusintayrityksiä helpottaa huomattavasti tallennus, jonka saa tehdä minne tahansa, paitsi keskelle rivakasti eteneviä taisteluita.
War of the Human Tanksin finaali häämöttää vajaan kahdeksan tunnin paikkeilla, jos uusinnat ja muu näpertely lasketaan mukaan. Lopputekstien jälkeen aukeavat juonimittelöitä vaikeammat bonusmatsit, joihin menee vielä monta iltaa. En kyennyt heittäytymään juonen vietäväksi, koska söpöilevät lapsihahmot ja vitsintynkien viljely veivät vetävästä teemasta parhaan terän. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska en pelaa tarinoiden takia ja pölötyksen saa halutessaan pikakelata. Kiinnostaviin taisteluihin uppouduin täysillä ja niiden kyytipojaksi kaipasin vain moninpeliä. Nujakoinnin luonteesta johtuen se ei edes onnistuisi samalta koneelta, mutta netti- tai lähiverkkokaksinpeli olisi ollut poikaa.
Konsolipelin näköinen ja makuinen War of the Human Tanks on vuoropohjaista, mutta räväkkää kevytstrategiaa, joka tekee kiitettävästi pesäeroa Advance Wars- ja Fire Emblem -koulukuntiin. Toivottavasti ihmistankit saavat ansaitsemansa huomion ja Fruitbat Factory pääsee tulevaisuudessa kääntämään vauhdikkaan strategiasarjan seuraavia osia.
Nyt kannattaa äänestää – myös lompakolla.
humant3.png
Näkökentän ulkopuolisten ruutujen tiedustelu on vaihtoehto ampumiselle.
humant4.png
Höpöttävien animepäiden ohi voi pikakelata.
88
