Viime numerossa arvostellun Warcraft 2:n tekoäly ei juuri tarjoa vastusta, mutta entäs kun örkinnahkaan pujotetaan ihminen?
Warcraft 2 on hyvä moninpeli, ja koska siinä saa rakentaa minne haluaa, käytössä on Fog of War ja yksiköitäkin on maalle, merelle ja ilmaan, se poikkeaa Command & Conquerin moninpelistä niin taktiikoiltaan kuin tunnelmaltaan.
Teknisesti peli toimii kuin enkeli: ei nyi eikä kaatuile, ja vaikka yhteysnopeus on vain 9600, pelin vauhti on täysin riittävä. Moninpelin voi myös tallentaa kesken pelin. Lähiverkossa (kaikillahan toki sellainen kotona on) Warcraft kakkosta voi pelata kahdeksan henkeä. Rompusta saa installoida kaksi moninpeliä, joten laillisesti yksi romppu riittää kolmelle pelaajalle.
Kalilla eli apuohjelmalla, joka mahdollistaa IPX-protokollaa tukevien verkkopelien pelaamisen internetissä, Warcraft 2 pyörii, varsinkin kun hankkii pelin Kali-päivityksen. Kalin SW-versio ja kyseinen päivitys löytyvät Pelit-BBS:stä.
Moninpelin kentät on tehty tietylle määrälle pelaajia, ja aukot voi halutessaan paikata tietokonepelaajalla. Päin vastoin kuin Command & Conquerissa, tietokone aloittaa samoin kuin ihminen ja rakentaa kylänsä tyhjästä.
Sumujen sota
Warcraftin Fog of War (eli pelaaja näkee vain mitä yksikkökin näkee) toimii moninpelissä erinomaisen hyvin, ja kohottaa tiedustelun arvoa arvoon arvaamattomaan. Laiminlyö vartiointi, ja pian reunoja pitkin mataa inha ihmisjoukko peoneita lahtaamaan.
Pidin myös siitä, että aselajien yhdessätoimiminen on käytännön pakko. Esimerkiksi toimivan laivasto-osaston minimi on kolme taistelulaivaa vastustajan pika-eliminointiin, vähintään yksi hävittäjä ilmapuolustukseen ja yksi lentovehje tiedusteluun ja sukellusveneitä vastaan. Unohda yksi osatekijä, ja vihollis-griffin tai sukellusvene tekee selvää koko poppoosta. Sama pätee katapultteihin: nämä tuhovoimaiset vehkeet ovat hetkessä päreinä, jos yksikin lähitaistelija pääsee viereen.
Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että joukot pääsääntöisesti ovat toistensa peilikuvia: Command & Conquerissa juuri tasapainottomuus oli hyvä juttu. Vaaka ei kuitenkaan ole täysin tasapainossa, vaan heilahtaa ihmisten hyväksi, ja syynä ovat jälleen maagit.
Käytetyimmiksi tappoloitsuiksi muodostuvat örkkien kuolonritarien Death & Decay, ja ihmismaagien vastaava Blizzard (hah!). Kummallakin iskee varsin pitkältä tehokkaasti ja suurelle alalle.
Örkkien kuolonritarien tuho on paladiinien henkien manaus (Exorcism), joka tiputtaa kerralla kalliin kuolonritarin. Örkeillä ei taas mitään vastaavaa ole ihmismaageja vastaan. Lisäksi ihmisten näkymättömyysloitsu mahdollistaa sissi-iskut kuolonritarien ja katapulttien kimppuun, kun taas örkkien haavoittumattomuusloitsu, Unholy Armor, kestää aivan liian lyhyen ajan ollakseen käytännöllinen.
Onneksi tämä ei sabotoi peliä yhtä tehokkaasti kuin ykkösen vesielementaalit ja demonit, jolloin koko pelin voitti se, kumpi sai ensin maagiarmeijansa valmiiksi.
Joukkojen tasapainoa voinee korjata pelin mukana tulevilla editoreilla, mutta ne valitettavasti vaativat Windows 95:n (tai WinG:llä ja Win32S:lla terästetyn 3.11:n), joka ei kotikoneestani ole majapaikkaa saanut. (Liittyy 100-megaiseen kiintolevyyni, jota olen vasta puolitoista vuotta ollut vaihtamassa.)
Skenaarioeditori on helppokäyttöinen, sillä itsetehtyjä skenaarioita (eli PUDeja) on jo nyt hämmästyttävä määrä, joten eipä ainakaan pelaaminen lopu niin kauan kuin peli itse viehättää.
90
