Löytyykö perinteiselle nappulansiirtelystrategiapelille enää sijaa pelimiehen kiintolevyllä, kun multimedia ja penniteatterin näyttelijät valtaavat hyllytilaa? Kyllä vain, sotapelien runsaudensarvesta on törähtänyt tässä kuussa vähän jämäkämmin, ja strategistien iloksi on ilmaantunut odotettu Age of Rifles. Eikä kauneudessakaan jäädä paljoa jälkeen multimediahömpötyksistä.
Historiallisesti Age of Rifles sijoittuu aikaan ennen tankkeja, mutta jälkeen Napoleonin sotien. Ajalle ominaista oli, että aseiden tulivoima oli kasvanut valtavasti, mutta taktiikka ei ollut kehittynyt samaan tahtiin: soturit kaatuivat taistelukentillä samoissa neliö- ja rivimuodostelmissa kuin heidän isänsä ja isoisänsä aikanaan.
Conflict: Koreasta ja Tanksista kuuluisan Norm Kogerin edellinen peli oli Wargame Construction Set II, vuosiin 1915_91 keskittyvä modernin sotakäynnin strategiapeli. Tankin geenit näkyvät myös Riflesissä, joka tuntuu käyttävän Tanksin terästettyä pelimoottoria, esimerkiksi monet valikot ja toiminnot sekä pelissä että skenaarioeditorissa ovat identtisiä.
WCS III on tyypillinen vuoropohjainen heksakartalla pelattava nappulansiirtelypeli tyyliin Steel Panthers ja Panzer General. Perussotiminen hoituu näpsäkästi hiiren avulla. Vaikka pelissä liikutaankin vuorotellen, voi myös vihollisen vuorolla toimia, tosin vain automaattisäädön avulla. Kullekin yksikölle säädetään reagointietäisyys, joka määrää etäisyyden, jolta vihollista ammutaan sen siirtovuorolla.
Hello, Criminals!
Krimin sota, Amerikan sisällissota ja Japanin ja Venäjän välinen sota olivat ehkä merkittävimmät konfliktit kivääriajan kuvaamana aikakautena. Näihin tappeluihin ja muihinkin mittelöihin tehdyt skenaariot ovat huolellisesti esikuviansa muistuttavia ja niitä on taatusti riittävästi. Kampanjoita tulee pelin mukana kymmenkunta ja mikä parasta, myös haarautuvien kampanjoiden pelaaminen ja tekeminen on mahdollista. Kampanjan yksiköt pystyvät keräämään kokemusta skenaariosta toiseen.
Käytössä olevat yksiköt jakautuvat pääosin tykistöön, ratsuväkeen ja jalkaväkeen, lisäksi mukana on kymmenkunta erilaista sota-alustyyppiä. Skenaarion alussa on yksiköiden paikat määrätty sellaisiksi kuin skenaarion suunnittelija on ne asettanut, hieman jäin kaipaamaan lisäoptioksi Steel Panthersin tyylistä ratkaisua, jossa pelaaja saa itse ryhmittää joukkonsa lähtö- tai puolustusalueelle. Silti, toimii homma tällaisenaankin hyvin.
Kivääripuzzleja
Vaikka monet skenaariot tuntuvat aluksi liian vaikeilta, oppii niistä myöhemmin löytämään uusia ratkaisumahdollisuuksia. Skenaarioita voi pitää oikeastaan puzzleina, joihin on jokaiseen löydettävissä ratkaisu. Ideana on löytää vihollisen ja asetelman heikkoudet.
Ratkaisuksi saattaa käydä jopa yksinkertaisesti vihollisen tulisektorin ulkopuolelta kiertäminen. Esimerkiksi eräässä skenaariossa yritin turhaan vallata ranskalaisten tykistöasemia suoraan kukkulalle kiipeämällä. Sitten tajusin, että kyseessä ovatkin tykkien sijasta perinteiset mörssärit, joita ei ajalle tyypillisesti voitu liikutella muuta kuin osiin purettuina. Muutaman kerran pariisilaisten mäntyyn päätä turhaan taottuani älysin vihdoin käyttää yksinkertaisesti kiertoreittiä: pian sai selkään rynnistävä ratsuväki ranskalaisten sipulisopat väärään kurkkuun ja preussilaisten suun messingille.
Tärkeintä pitää porukka huollettuna ja hyvässä komennossa. Huollon merkitys on suurin kivääriporukalle, pääsääntöisesti kiväärimiehiltä loppuvat ammukset parin varvin jälkeen. Huollon lisäksi myös johtajat ovat tärkeitä. Yleensä prikaatinkomentaja liikkuu jonkin pataljoonan mukana ja nostaa tämän yksikön kykyjä.
Saman prikaatin pataljoonat kannattaa pitää toistensa lähistöllä, sillä myös muut prikaatin yksiköt hyötyvät komentajan läheisyydestä, huolto pelaa ja pataljoonat eivät joudu eristyksiin. Eristyksissä olevat pataljoonat ovat liikuntarajoitteisia kunnes taas pääsevät komentajan kuriin ja nuhteeseen.
Maaston vaikutuksesta taisteluihin ei ohjekirja mainitse mitään. Käytännön pelikokemuksen mukaan maaston vaikutus on vähäistä, mutta toki käpyjen lomassa lyijymyrkytyksen vaara on aina vähäisempi, jos ei muuten niin ainakin jo näkösuojan takia. Tärkeämpi vaikutus on joukon muodostelmalla, joka vaikuttaa sekä liikkumiseen että taisteluihin. Valittavia muodostelmia ovat taistelua varten erilaiset avorivistöt ja neliöt, liikkumista varten jono sekä puolustamiseen sopiva ns. härdeli.
Kaksinpelin tuki on mukana postipelille ja vuorottelulle saman koneen ääressä. Loistavana lisäpiirteenä mukana on (yksinpelissäkin toimiva) nauhuri, jonka avulla näkee vastustajan tekemiset.
Tee-se-itse maailmansota
Age of Riflesin mukana on hyvä tutorial-skenaario, mutta parhaiten pelin juoneen pääsee kiinni luomalla itse oman taistelun. Samalla tulee sinuiksi editorin kanssa, joka on se Wargame Construction Setin varsinainen suola.
Taistelu luodaan kolmessa vaiheessa: tekemällä sopiva kartta, luomalla yksiköt ja sijoittelemalla yksiköt paikalleen kartalle. Yksiköiden luonti on yhtä juhlaa, jo yksin asun valinnassa löytyy ukkelin nutulle ja polvihousuille kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja. Potretti näkyy yksikönluontiruudun alalaidassa ja itse skenaarioissa, luonnollisestikin se muuttuu asevalinnan tai ratsun mukaisesti.
Yksiköllä on yksi pääase, joka tyypillisesti on tykki tai kivääri, voipa se olla myös tykkivene tai sotalaivakin. Lisäksi yksiköllä on kakkosase, jota käytetään esimerkiksi käsikähmässä. Geneerisiä aseita on mukana satakunta, joten sopiva ase oman karttapöydän pöytälaatikossa olevaan skenaarion löytyy varmasti. Ikävä kyllä uusia aseita ei voi luoda, sillä se jos mikä kyllä antaisi lisää potkua jo muutenkin hyvälle editorille. Varoituksen sana: 1.0-versiossa voi move unit -nappula joskus jumittaa yksikköeditorin.
Kartta kannattaa maalata automaattisen viivanpiirron ja maastonmuotoilun avulla perusmuotoonsa. Maastomuodon valinta rullaavasta tiilipalkista on kömpelöhköä ja välillä ärsyttävän hidastakin, avoinna pysyvä piirtopaletti-ikkuna olisi ollut paljon parempi. Skenaarioeditorin automaattinen kartanluonti muodostaa Tanksin tyyliin hämmästyttävän luonnonmukaisia ja vaihtelevantuntuisia karttoja, joten mielikuvitusskenaarioita luotaessa on Riflesin luoma kartta hyvä lähtökohta. Karttaan liittyy myös säätila, joka vaikuttaa eniten liikkumiseen.
Joukot asetellaan kartalle muodostelmaeditorin avulla, minkä lisäksi kullekin prikaatille asetetaan omat tavoitteensa. Tavoitteita ja joukkojen toimintaohjeita muuttamalla saadaan tietokonepelaaja toimimaan suunnitellun skenaarion logiikan mukaisesti. Esimerkiksi hyökkäävät joukot voidaan asettaa kulkemaan välitavoitteiden kautta lopulliseen maaliinsa, puolustamaan asetetut joukot taas odottavat, kunnes vihollinen valtaa jonkin niille asetetun puolustustavoitteen. Puolustustavoitteiden avulla voidaan rakentaa hyvinkin aktiivinen puolustus, esimerkiksi ratsuväen voi jättää kukkulan taakse odottamaan kunnes pelaaja kulkee kukkulan etupuolelle asetetun puolustustavoitteen päältä.
Rutinapuoli menee käyttöliittymän puolelle: kaikista teksti-ikkunoista ja rullattavista ikkunoista puuttuu mahdollisuus siirtää tekstiä sivullinen kerrallaan eteenpäin. Esimerkiksi muuten hyvän ase- ja joukko-osastotietokannan tekstejä on hankala lukea kun hiirellä pitää nipsutella alaspäin riveittäin. Verkottuvien kampanjoiden hallitsemiseen kaipaisin lisätyökaluja, samoin karttapiirtelyä saisi petrata ja omien tykkienkin suunnittelu olisi oiva lisämauste. Muuta valittamisen aihetta ei löydy sitten kirveelläkään. Norm Koger on luonut kerrassaan onnistuneen perinteisen kaavan mukaisen sotapelin.
90
