Keisarin valiojoukkojen kapteeni puhkuu voimatonta raivoa. Katala örkki löntystää kenenkään estämättä kentän poikki ja nuijii hänen kk-miehensä maan rakoon. Kosto tulee seuraavalla vuorolla!
Warhammer 40 000:n tutun mainoslauseen mukaan kaukaisessa tulevaisuudessa on vain sotaa. Planeetta Hethgarilla se on käynyt jo tylsäksi, joten keisarin avaruusmariinit ja heitä kiusaavat örkit päättävät ratkaista riitansa sivistyneesti shakin keinoin. Mutta Warhammerissa pelin nimi on regicide ja shakkinappuloilla on aseenkantolupa.
Australialaisen Hammerfallin Regicide lainaa Warhammer-shakkinsa nimen Dan Abnettin tehtailemista 40K-romaaneista, mutta keksii pelin säännöt itse. Toki halutessaan pelissä voi pelata myös perinteistä shakkia, mutta syventävätkö avaruusmariinit klassista lautapeliä?
Vihreää voimaa
Regicidessä ”nappulat” liikkuvat shakin säännöin, mutta siirtojen jälkeen alkaa ylimääräinen toimintavaihe. Nappulat voivat ampua, suojautua tai käyttää erikoiskykyjä. Epäshakisti yksiköillä on eri määrä panssarointia, asetaitoa ja ”haavoja” (siis osumapisteitä), joiden loppuessa nappula tuhoutuu vaikka sitä ei syötäisikään.
Erikoiskyvyt ovat joko yleisiä tai yksikön omia, ja niiden käyttöä hidastavat vaihtelevat odotusajat. Toimet ja kyvyt maksavat toimintapisteitä, joita saa kolme per kierros. Nappuloiden liikuttaminen on pakollista, mutta pisteitä voi varastoida seuraavaa vuoroa varten.
Shakkisiirrot tuhoavat yksiköt kerrasta, eikä mikään suojakilpi pelasta syödyksi joutuvaa nappulaa. Koska toimintavaihe seuraa aina liikkumista, yksi nappula voi parhaimmillaan syödä kaksi nappulaa yhdellä vuorolla. Syömistä piristetään animaatioilla, joissa esimerkiksi ratsu ja lähetti ruhjovat toisiaan. Laiskasti joitakin pätkiä kierrätetään, vaikka tappelupukareina olisi esimerkiksi kaksi örkkiä. Animaatiot myös jäävät usein kentälle ripoteltujen esteiden taakse. Melko pian välinäytökset kytkee pois pelaamisen nopeuttamiseksi. Voitettujen ruumiit haihtuvat pois, mikä selkeyttää pelilautaa mutta tuntuu Warhammerin estetiikan vastaiselta.
Waaagh! Whineee!
Regiciden ongelma on se, että että örkkien kyvyt ovat kautta linjan parempia, ja tätä pahentaa vielä örkkien vahvuus viereisiin ruutuihin ampumisessa. Suunnitteluideana ihmiset ovat tarkempia ampujia, joten peli neuvoo pitämään etäisyyttä örkkeihin. Mutta kun tämä on kuitenkin shakki, joten nappulat päätyvät väistämättä toistensa iholle…
Jos onni ei suosi, örkkisoltut voivat helposti murjoa joukon keskelle jääneen mariini”kuningattaren” henkihieveriin. Kaiken huippuna örkkien ”kuningatar,” psyykkisiä kykyjä käyttävä weirdboy, voi tappaa minkä tahansa kantaman sisällä olevan yksikön, joka on menettänyt yli puolet hipareistaan.
Koska ihmiset tarvitsevat turhan paljon tuuria voittaakseen örkit, lajien sisäiset välienselvittelyt ovat selvästi tasapainoisempia.
Pelattavana on kaksinpeliä niin netissä kuin samalla laitteella, yksinpeli tietokonetta vastaan sekä 50 tehtävän yksinpelikampanja, jossa Verienkeleinä tunnetut avaruusmariinit tömistelevät halki Hethgarin. Kampanjatehtävät ovat puzzleja, joissa pitää saada yksikkö johonkin ruutuun tai vartioitu örkkiyksikkö nurin. Suurta vapautta niissä ei ole, sillä nappulat on aseteltu laudalle valmiiksi ja mahdollisia siirtoja rajoitetaan vielä esteillä.
Kampanjatehtävissä tietokone käyttäytyy tavalla, jota voisin kuvailla ”pikkumaiseksi”. Päätavoitteen lisäksi tehtävissä on jokin sivutavoite, kuten omien lähettien pitäminen hengissä. Usein näin koneen hylkäävän oman voittonappulansa, jos sen takia se pystyi syömään uhrilampaaksi tarjotun lähetin. Se teki tehtävistä melko helppoja, vaikka täysiä pisteitä ei sitten tullutkaan. Kampanjan juoni on laiha palkinto etenemisestä, puhuvien kypäräpäiden galleria lausuu kuluneita fraaseja. Vaikka osa tehtävistä herätteleekin hyvin aivosoluja, maisemat vaihtuvat hitaasti ja puolivälin jälkeen tunsin jo selvää sotaväsymystä.
Musiikki on mitäänsanomatonta, mutta ainakin graafisesti Regicide on hyvän näköinen. Ihmishahmot ovat yksityiskohtaisia, mutta örkit, nuo 40K:n velikullat, ovat pelissä harmaita ja huumorintajuttomia. Molemmille puolille voi ostaa erilaisia värityksiä pikkurahalla, mutta oletuksena käytössä on vain kaksi väriä per puoli. Saiturilla menee peleistä saatujen pisteiden avulla yhden skinin avaamiseen pari viikkoa. Kyse on vain koristelusta, ja onkin outoa, ettei Regicide yritä hyödyntää 40K:n taustaa tarjoamalla eri kyvyillä varustettuja joukkoja pelattavaksi.
Vaikka esillepanossa on yritystä, Regicide jättää kylmäksi. Nimikkopelimuotoa vaivaa epätasapaino ja erikoisesti moninpelissä jurppii sattuman suuri vaikutus. Warhammer-figuurien shakkina Regicide toimii, mutta ehkä keisarin pitäisi pysyä lestissään.
Warhammer 40K: Regicide
Arvosteltu: PC
Tulossa: iOs, Android
Hammerfall Publishing
Versio: 2.1.0
Minimi: 2.4 GHz Dual Core, 3 GB RAM, GeForce 8600 GT tai Radeon HD 2600 XT
Testattu: Intel (R) Core(TM) i7-3630QM CPU @ 2.40 Ghz, 8 Gt, GeForce GT 650 M, Windows 8
Moninpeli: 1-2 pelaajaa samalla koneella tai netissä. Moninpeliä varten on luotava pelin sisäinen tili.
Ikäraja: Ei tiedossa
75
