Vain elämä keisarin palveluksessa on elämisen arvoista, pettureiden palkka on kuolema.
Ympyrä on sulkeutunut. Epicin Gears of War -sarja ammentaa leijonanosan innoituksestaan Games Workshopin synkästä Warhammer 40k -universumista, jossa isot miehet käyvät loputonta sotaa ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollista vastaan. Nyt alkuperäiset avaruusmariinit tekevät kunniakkaan räiskintäpaluun pelissä, joka lainaa elementtejä Gears of Wareista.
Muinaiset Space Hulkit asettivat aikoinaan Warhammer 40k -toiminnan riman korkealle. Space Marinella on siis kurottavaa, jos se tahtoo kohota esi-isiensä maineeseen. Onneksi taustalla olevalla Relicillä on pitkä kokemus Warhammer 40k -peleistä.
Keisarin pyhä nyrkki
Ultramariinien kapteeni Tidus heitetään suoraan epäpyhän vihollisen syliin. Örkkien vaelteleva avaruuslaivasto on vallannut tärkeän tuotantomaailman, jossa rakennetut jättimäiset sotakoneet ovat elintärkeitä imperiumin menestykselle. Etuvartion keihäänkärkenä liikkuvat ultramariinit saapuvat paikalle ensimmäisenä ilman taustatukea, ja vastus on sen mukainen.
Warhammer 40k:ssa avaruusmariinit taistelevat yleensä aina suurta ylivoimaa vastaan, niin myös nyt. Etenkin alkupuolella Space Marine heittää sankarin eteen massoittain vihollisia, joiden läpi kahlaamisessa on asiaan sopiva tekemisen meininki. Vaikka tyyli on muuten hyvin Gears of War -henkinen, ei urhea avaruusmariini jää suojan taakse kykkimään vaan painaa täysillä kohti kuolaavaa vääräuskoisten laumaa.
Jatkuva liike ja räiskinnän ja lähitaistelun saumaton yhdistely on Space Marinen ydinjuttu. Upseerimiehenä sankarilla on neljän erilaisen tussarin lisäksi aina jonkinlainen lähitaisteluase, jolla voi sahata, viipaloida tai murskata imperiumin vihollisia. Irtoraajoilla ei herkutella, mutta kaikissa aseissa on mukavasti aiheen vaatimaa munaa. Stormbolter jylisee jumalaista tuomiotaan ja räjähtävät ammukset roiskivat punaväriä pitkin kulmakuntaa. Satunnaiset jalustalta irrotettavat raskaammat aseet jyrisyttävät subbaria niin tukevasti, että naapuritkin kiittävät.
Mitä verisemmin Tidus palvelee keisaria, sitä paremmin hänellä menee. Suojat palautuvat nurkan takana huohottamalla, mutta terveyttä saa takaisin vain vastustajia käsikähmässä teloittamalla. Niinpä piilotteluun ei yleensä ole aikaa tai tarvetta, mikä pitää taistelun koko ajan liikkeessä. Tästä Gears of War voisi ottaa oppia.
Uhri on imperiumin siemen
Kerrostalon kokoisen panssaroidun avaruusmariinin luulisi jyräävän alleen kaikki heikompirotuiset. Mukavana yllätyksenä Space Marine on kuitenkin tavallista rivipaukuttelua haastavampi tapaus, paikoitellen taisteluita voi jopa kehua vaikeiksi. Pelkkä aivoton mättö ei tuota kuin kuolleen mariinin, joukkoja pitää osata harventaa ensin kaukaa ja vasta sitten syöksyä tarpeen mukaan lähitaisteluun terveyttä hakemaan.
Edes parantava teloitus ei ole autuaaksi tekevä juttu, sillä sankari ottaa turpaanvetoanimaation aikana vahinkoa tavalliseen tapaan. Teloitukset pitää siis osata ajoittaa oikeisiin kohtiin tai niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos animaation aikana viereen vaikka juoksee räjähtävä pikkuörkki. Viholliset myös viskovat kranaatteja tarkasti, mikä pakottaa pysymään liikkeessä.
Haastavan vaikeustason varjopuoli on ajoittainen turhautuminen. Jäin yhteen lopun isompaan taisteluun jumiin yli päiväksi, kunnes keksin oikean strategian massiivisesta kaaosarmeijasta selviytymiseen. Automaattinen tallennus on yleensä riittävän tiuhaa ja kuolon korjattua tapahtumia ei tarvitse pelata liikaa uudelleen – paitsi lopputaistelussa, jossa meinasi oikeasti mennä hermo.
Ainoat vaikeustasosta luistavat osuudet ovat muutamat lyhyet hyppyreppupätkät, joissa Tidus jakaa pyhää oikeutta kuin taivaan ukkosjumala ikään. Ilmasta maahan iskeytyminen tekee niin paljon vahinkoa, että pelkkä ees taas loikkiminen räjäyttää kaikkien vihollisten päät. Homma kävisi pitemmän päälle tylsäksi, mutta kohtauksia ei ole liikaa ja niitä rytmitetään juuri sopivasti muun haastavamman toiminnan keskelle. Niinpä hyppelyt ovat huippuviihdyttäviä voimasessioita.
Yksin pimeyttä vastaan
Örkkiarmeijoiden ja likaisten kaaoskätyreiden lahtaamisessa on vauhtia, mutta yhdessä asiassa Space Marine kompastuu: suurin osa pelistä seikkaillaan yksinään, mikä ei oikein istu ryhmähenkeä ja veljeyttä korostaviin avaruusmariineihin. Välillä mukana häärii enimmillään kaksi tekoälytoveria, mutta apureita ei voi komentaa mitenkään, eivätkä ne oikein osaa tehdä muuta kuin katsella sivusta Tidusin tehdessä kaiken työn.
Ryhmäfiiliksen menetys on iso lovi muuten aidossa Warhammer 40k -tunnelmassa. Kukaan ei huutele klassisia For the Emperor! -huutoja ja muita kliseisiä machopullisteluja, jotka kuuluisivat ehdottomasti mukaan. Vain (usein nähdyssä) kuolemaruudussa Tidus lausahtaa lakonisesti jotain sopivaa, kuten ”jos työ on tekemisen arvoista, on se kuolemisen arvoista”. Outoa, että Relic on pudottanut pallon näin oleellisessa kohtaa, sillä firma on tähän asti sisäistänyt jutun jujun harvinaisen hyvin.
Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa. Pelissä on julkaisuhetkellä mukana vain nopeasti kulahtava kahdeksan hengen tiimipohjainen moninpeli, mutta myöhemmin yksinpelikampanjaan päivitetään kahden hengen co-op-kimppapeli. Se tuskin itsessään lisää pelistä uupuvaa machoasennetta, mutta yksinpelin perusteella kampanja vaikuttaisi kuin tehdyltä co-opia varten. Ainahan pelikaverit voivat roolipelata ja huudella omista mikeistään tarpeellista hengennostatusta.
Unohdetusta machoilusta huolimatta Space Marine on munakas toimintapläjäys, jossa aseet tuntuvat oikeasti joltain ja vaikeustaso pitää jatkuvasti hereillä. Ei tullut ihan Space Hulkia, mutta ei sentään mitään Fire Warrioria. Keisari suosittelee!
85
