Fantasiastrategiapelien epävirallinen ykkönen on Warlords II. Tämän Australian parhaan vientituotteen (sitten Fostersin) alkuperäinen versio ilmestyi jo pari vuotta sitten, jolloin se sai 91 pistettä.
Nyt vanha suosikkipelini saa uudet Deluxe-vaatteet, eli 256-värisen SVGA-grafiikan, linjapelin, yli 60 skenaariota ja skenaarioeditorin, ja koko paketin romppuna.
Warlords II on kevyt strategiapeli, jossa päämääränä on maailman herruus. Tarkoituksena on valloittaa kaupunkeja, saada ne tuottamaan lisää armeijoita ja jyrätä vastustajat kartalta. Siinä sivussa täytyy pitää raha-asiat kurissa: suuret armeijat kuluttavat rutkasti rahaa, jota saa valloittamalla lisää kaupunkeja verotulojen maksajiksi tai ruikuttamalla kulta-aarteiden kätköpaikkoja temppeleissä asustavilta viisailta miehiltä.
Armeijoita liikutellaan pinona, ja pinon rakennusta kannattaa vähän harkita, yksiköillä on nimittäin erikoisominaisuuksia, jotka vaikuttavat koko pinoon. Esimerkiksi katapultti hyökkäysjoukoissa poistaa kaupunkien puolustusbonuksen ja siihen malliin.
Avainasemassa ovat sankarit, joiden kautta peliin on saatu lieviä roolipelimäisiä piirteitä, sillä taisteluissa saatavan kokemuksen kautta sankarista tulee yhä vahvempi. Lisäksi ainoastaan sankarit voivat suorittaa tehtäviä ja tutkia raunioita tuikitarpeellisten taikaesineiden löytymisen toivossa.
Sattumilla tai ilman
Warlords II Deluxessa on mukana 60 valmista skenaariota, jotka eivät itse asiassa ole SSG:n, vaan pelaajien itsensä skenaarioeditorilla tekemiä mielenkiintoisia maailmoja. Mukana on niin Eurooppa kuin Rooman nousu ja tuho, lukuisista fantasiamaailmoista puhumattakaan.
Skenaarioiden lisäksi voi pelata satunnaiskartoilla, joiden ominaisuudet saa määritellä uskomattoman tarkasti. Sen lisäksi, että hahmojen, linnojen, lippujen ja maaston ominaisuuksia voi muuttaa, voi tietysti vaikuttaa myös raunioitten, temppelien ja kaupunkien määrään sekä määritellä, ovatko kaupungit aktiivisia vai alistuvatko ne, voivatko ne tuottaa väkevämpiä hirviöitä eli liittolaisia, voiko kaupungit tuhota kokonaan ainoastaan joskus vai ei koskaan ja niin edelleen.
Myös vaikeustaso on määriteltävissä jokaiselle vastustajalle erikseen. Jotain sillekin on tehty, sillä ennen meikäläinen hakkasi vahvimmat eli Warlord-tasoiset vastustajat mennen tullen, nyt jo Lord-taso tuottaa tuskaa. Tai sitten olen yksinkertaisesti dementoitunut ja tylsistynyt.
Heippa, herrani
Warlords II:n Deluxe-versio on mikäli mahdollista entistäkin käyttäjäystävällisempi. Yksinkertainen strategiapeli ei paljon ohjekirjaa kaipaa ja ennen niin ärsyttävän pitkät tietokonepelaajien siirtojen odotteluajat on pudotettu murto-osaan aiemmasta. Lisäksi mereltä tehdyt hyökkäykset ovat entistäkin tuhoontuomituimpia: armeija voi olla korkeintaan neljän yksikön vahvuinen.
Varsinaista uutta pelissä ei ole, mutta särmiä on hiottu. Mukana on esimerkiksi tervetullut "peruuta viimeisin typerästi tehty siirtoni, please" eli undo-toiminto, random-skenaarioita ei tarvitse pelata pelkästään nurmimaastolla, vaan mukana on niin teknoa kuin holvistojakin ja kartan kokokin on määriteltävissä. Ystävällisesti kartta näyttää, onko se normaali-, suuri- vai peräti perhekokoinen, näyttämällä kartan ulkopuolisen alueen merenä.
Deluxeen on saatu mukaan myös ihan oikea moninpeli. Samalla koneella voi pelata kahdeksan pelaajaa vuorotellen, koneet voi yhdistää toisiinsa nollakaapelilla tai modeemilla (kaksinpeli), tai käyttää verkkoa. Voipa vuoronsa lähettää myös e-mailina. Linjapelinä Warlordsin heikko puoli on se, että toinen pelaaja joutuu pyörittelemään peukaloitaan toisen (tai tietokoneen) tehdessä siirtoaan.
Jostain kumman syystä vuoropohjainen pelisysteemi sopii minulle varsin hyvin. Jo pelkästään se, että sattumakartalta paljastuikin loppujen lopuksi linnan ja sen piha-alueen pohjapiirros sai minut pelaamaan monta tuntia, vaikka luulin jo Warlordeja hakanneeni kyllästymiseen asti. Erittäin pienimuotoinen grafiikka, jossa hahmoja ei ole animoitu eikä edes veri lennä, sopii tämäntyyppiseen peliin. Ja tämäntyyppiselle pelaajalle.
85
