Wazhack – Lapsen ensimmäinen häkki

Levitaatiokola, kevyempi olo.

Onko tuttu ongelma? Lapsesi nysvää jotain Nintendo-peliä, vaikka itse saman ikäisenä olit ascendannut jo kolme kertaa. Mikä neuvoksi?

Pane se hakemaan Zawin amulettia WazHackin luolastosta.

Kauan sitten olivat miehet rautaa ja pelihahmot ASCII-merkkejä, ja roolipeli Rogue synnytti peligenren nimeltään roguelike. Niistä tunnetuin on NetHack, maailman ehkä toiseksi monipuolisin peli heti Dwarf Fortressin jälkeen. Ja muutaman vähemmän tunnetun rogueliken unohtaen.

NetHackin sinänsä rajoitetussa maailmassa voi tapahtua vaikka mitä, mutta pelin myyminen uudelle pelaajapolvelle on kuin vastapuristetun kalanmaksaöljyn markkinointia lastentarhassa.

Nykypelaajan silmissä ASCII-grafiikalla toteutettu NetHack ei mielly peliksi vaikka olisi sisällöltään kuinka terästä. Jos siitä pääsee yli, näppäimistövetoinen käyttöliittymä on täyttä 80-lukua, käskyt annetaan isoilla ja pienillä kirjaimilla sekä erikoiskäskyillä. NetHackille on grafiikkamodeja, jotka yleensä korvaavat kirjaimet pikku piperryksillä, eikä käyttöliittymälle tehdä mitään. Maksullinen Vulture näyttää kivalta.

Yksi roguelike onnistui liitossaan grafiikan kanssa, joskin myötäjäisinä meni suurin osa ominaisuuksista. Silti Diablosta tuli melkoinen menestys.

Klassinen tapa kuolla: kuolonpaniikissa zapattu tunnistamaton taikasauva ei ole se toivottu Wand of Striking, Fire tai Ice, ei edes Teleportation, vaan tietysti se...

Hackaa päälle eikun sivulle!

WazHack lähestyy asiaa ihan uudesta kulmasta, nimittäin sivusta. Se muuttaa ylhäältä nähdyn Nethack-näkymän sivusta kuvatuksi luolastoksi, ja näyttää ihan... peliltä. Rienausta!

Uskomatonta kyllä, sivukulma toimii. NetHack-puristin riemuksi soppaan lirahtaa vielä töräys toimintaseikkailuakin, eli sankari hyppii ja lyö, ja padiakin tuetaan. Voi ei, kokemuksen kasvaessa saa valita uusia taitoja!  Mutta paljon ei tarvitse pintaa raapia kun alta näkyy NetHack, siis hyvässä mielessä. Tosiaikaisen tohottamisen asemasta aika kuluu vain kun pelaaja tekee jotain, joten ongelman iskiessä voi jopa miettiä mitä tehdä. Tutut NetHack-käskyt tietysti toimivat myös, mutta löytyvät toki kuvakkeina ruudulta.

WazHack ei ole toimintapeli, vaan peli siitä miten pysytään hengissä epäreilussa maailmassa, ja siinä WazHack on ihan yhtä armoton kuin NetHack. Tasot ja niiden esineet ovat satunnaisia, eivätkä kaikki esineet ole hyviä. Melkein kaikki juomat, taikakääröt, sormukset, kannattaa tunnistaa ennen kuin niitä käyttää. Siinä on suuri ero onko hassun niminen juoma siunattu extraterveysjuoma vaiko kirottu tulipullo. Oikeahackisesti Tuukka-koira tai Tuomas-kissa, niin kauan kun on hengissä, osaa varoittaa kirotuista esineistä.

Vaikka syvemmälle WazUpiin tunkeuduttaessa eroja NetHackiin löytyy, jumalpelin maaginen kosketus säilyy. Kun hiparit finitossa kyyhöttää nurkassa, edessä joukko isoja koboldeja, on ihan kiva rauhassa tuumailla juonko terveysjuoman, zappaan niitä tuntemattomalla sauvalla, vai luenko tunnistamattoman käärön siinä toivossa että se olisi vaikka teleportaatiokäärö.

WazHackissakin puolet huvia on pelimaailman sääntöjen oppiminen kuoleman ja kantapään kautta. Kuolema on tietysti lopullinen, eli uusi peli alkaa aina alusta.

Olen näkymätön, vaikka kuinka isolla silmällä yrittää kytätä.

Ei saa olla hauska!

Grafiikka tekee WazHackista helposti lähestyttävän.  On hauska ihan ruudulla nähdä mitä tapahtuu kun kulautaa pullollisen sokeutta, hämmentymistä tai jopa hallusinaatiota.

Mutta grafiikka on kaksiteräinen miekka, joka viiltää myös vastakarvaan. Tekijä on tehnyt sellaisen virheen että kuvittelee pelin kaipaavan humoristista tatsia, joten pelaajahahmot esimerkiksi ovat aika irvokkaita karikatyyreja.  Yritin kohentaa jälkikasvuni pelisivistystä. Hän nosti katseensa Terrariasta, vilkaisi WazHackia ja sanoi: ”Kauhean näköinen. Ei kiinnosta.”

Opetus? Rattaiden pitäisi raksuttaa: Nethackin pelillisen rikkauden naittaminen edes kelvolliseen, sanotaan sellaiseen Terrarian tasoiseen pelikuoreen, se olisi ihan käsittämättömän voittava yhdistelmä.

WazHack on tosi hyvä yritys, jota ihan ilokseni läiskin töissä taukopelinä, mutta harmittelen käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia.

Ottakaa joku kiltti graafikko yhteyttä tämän tekijään!

 

PC, saatavilla Linux, Mac

Minimi: 2GHz/ 512 Mt RAM, DX7-yhteensopiva 3D-kortti

Suositus: 3GHz/ 2 Gt RAM, NVIDIA GT 640, DX10

Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX560 Ti

 

 

80