Laulavien konepistooleiden ja kieltolain täyttämä 30-luku on aihiona American Lasergamesin uusimmassa paukuttelussa.
Päivä alkaa poikkeuksellisesti, kun hemaiseva blondi sipsuttaa savuiseen etsivätoimistoosi. Tyllerön heila, kuuluisa laulaja Johnny Rock, on murhattu ja sinut yksityisetsivänä palkataan selvittämään, kuka on murhan takana. Luonnollisesti taposta vastuussa olevat ryökäleet ottavat nuuskijan vastaan luotisarjoin. Jatko on silmitöntä räiskintää yökerhoissa, biljardisaleilla ja hämärillä kujilla. Onnistumiset palkitaan johtolangoilla.
Resepti on lähes sama kuin Mad Dog McCreessä, Lasergamesin ensimmäisessä PC-käännöksessä. Alkuperäisessä kolikkopelissä räiskittiin villissä lännessä videolta digitoituja roistoja vastaan. Nyt aseena on kuudestilaukeavan sijasta konepislari ja sekaan on tungettu enemmän juonta, mutta muuten peli on edeltäjänsä kaltainen.
Kolikkopeleinä sekä Mad Dog että Johnny Rock ovat oikeasti lystiä ajanvietettä, sillä valopyssyllä valtavalla kuvaruudulla esitettyjen rosmojen lahtaamisessa on riemua. Kuvan laatu on kuin elokuvissa ja osuakseen joutuu tähtäämään kunnolla. Apukoulun teatterikerhotasoinen näyttelijätyö sekä pahviset lavasteet ovat lisäksi omiaan pumppaamaan ylimääräistä adrenaliinia vereen ja antamaan sopivasti motiivia surkeiden lahjattomuuksien listimiseen.
PC-käännös kaatuu tekniseen toteutukseen ja tekniikan asettamiin rajoituksiin. Kolikkoversion skarppius on onnistuttu tuhoamaan todella karkealla kuvan laadulla. Lähes koko ruutu on käytössä, mutta kuvasta saa hädin tuskin selvää. Hahmojen erottaminen sekavasta pikselimössöstä on erittäin vaikeata ja koko sotku näyttää muutenkin erittäin rumalta. Ilmeisesti suttuista edeltäjää on myyty kuitenkin kohtalaisesti, kun tekijät eivät ole vaivautuneet korjaamaan kauneusvirheitä vaan lopputulos on jopa tökerömpi.
Tekijät pyytelevät anteeksi onnetonta toteutusta mukana tulleessa tekstitiedostossa. Kuulemma karkea toteutus johtuu pakkausalgoritmeistä ja hitaista CD-ROM-asemista. Selitys kuitenkin ontuu sikäli, että paljon skarpimpiakin kokokuvan videodigitointeja on nähty. Taitaa olla kysymys laiskuudesta tai osaamattomuudesta, etenkin kun koko CD-levyä ei olla täytetty. Tyhjää tilaa on pari sataa megatavua, joten ainakaan liian tehokasta tiedonpakkausta ei voi syyttää. Kiintolevytilaa ei onneksi huku kuin kymmenisen kilotavua.
Oma ongelmansa on kunnollisen aseen puuttuminen. Kuten Mad Dogissa, hiiri ei millään pysty korvaamaan valopistoolia. Huonompi homma, koska pelin suurin viehätys katoaa. Oikeastaan ainoa jäljelle jäävä haaste on riittävän nopeat refleksit. Jos juoneen ja näyttelijöiden suoritukseen olisi panostettu enemmän, olisi myös enemmän mielenkiintoa selvittää peli.
Viimeisen naulan Rokki-Jussin arkkuun niittaa tunkkainen äänimaailma. Puheet kuuluvat todella suttuisasti ja ainakin minun oli huomattavan vaikea saada höpötyksistä selvää. Mitä jää jäljelle pelistä jonka tekninen toteutus on täysin luokatonta ja jonka juoni on tarttunut "näyttelijöiden" kurkkuun? Aivan, ei mitään.
48
