Puhdistettuaan Witchaven I:n luolat, Grondoval palaa takaisin kotikyläänsä, jossa järjestetään suuret juhlat vapauttajan kunniaksi. Huonoksi onneksi pahuuden voimat ovat taas vaihteeksi päässeet valloilleen ja aamulla sankarimme herää ypöyksin: Koko kylän väki on kaapattu tuntemattomaan paikkaan ja Grondovalin ainoa vaihtoehto on lähteä kylässä olevan lohikäärmeen perään etsimään kansaansa. Tästä alkaa Witchaven II.
Keisarin uudet vaatteet
Witchaven II on yllättävän tarkka kopio ykkösestä. Maailmaa katsotaan jälleen sankarin silmien läpi ja luolastosta löytää niin vihollisia kuin ansoja ja salaoviakin. Kokemusta keräämällä sankarin taistelukyky paranee (syystä tai toisesta taistelukyky on palannut ykkösosan jälkeen nollaan) ja luolastosta löytyy erilaisia aseita ja taikoja taistelua helpottamaan. Joka tasolla on uloskäynti seuraavalle tasolle, jolta ei aiemmalle tasolle ole, kuten tavallista, paluuta.
Kakkososaksi uusi Witchaven tarjoaa todella vähän uutta. Taiat ja aseet ovat tismalleen samat kuin ykkösessäkin (ainoastaan lumotut aseet ovat uutta) ja hirviötkin ovat suurimmaksi osaksi samoja. Grafiikka ja äänet ovat täsmälleen samat kuin ykkösessäkin. Jostain syystä ruudunpäivitys on hidastunut alkuperäiseen verrattuna, ja vaikka olen päivittänyt konettani ykkösen ja kakkosen välissä, tuntuu tämä versio huomattavasti hitaammalta. Jos P100 ei riitä sujuvaan ruudunpäivitykseen, on joku tosi pahasti vialla (varsinkin, kun ykkösosassa kehuin nimenomaan ripeää ruudunpäivitystä).
Ainoat peliin sisältyvät varsinaiset uudistukset ovat nykyään pakollinen IPX-verkkopelituki ja tasonsuunnittelueditori, jolla voi omaksi tai kavereiden harmiksi suunnitella vaikka kolmekymmentä tasoa lisää.
Tuskaista taistelua
Kuten ensimmäisessä osassakin, luolastot ovat mittavan laajoja ja kuolettavia. Taisteluissa täytyy olla mukana yhtä paljon onnea kuin taitoakin, sillä ensimmäisellä kerralla taistelu saattaa päätyä äkkikuolemaan ja toisella kerralla yhtä helppoon voittoon. Myös ykkösosasta tuttu aseiden ylinopea hajoaminen on mukana. Siksi aseita pitää olla koko ajan etsimässä, edelliselle tasollehan ei tietenkään voi lähteä niitä hakemaan.
Lähitaistelussa vihollisilla on ikävä tapa pyöriä hahmon ympärillä edestakaisin, jolloin niiden lyöminen vaatii jatkuvaa hiiren heiluttelua suuntaan ja toiseen. Tätä ei yhtään helpota vihollisten paha pikselöityminen lähietäisyyksillä eikä onnettoman hidas ruudunpäivitys. Usein oma kuolema johtuukin siitä, että nykivän ruudunpäivityksen takia oma hahmo kääntyy reilusti liikaa tai liian vähän.
Taistelu hirviöiden kanssa on muutenkin yhtä typerää kuin alkuperäisessä Witchavenissa. Kun hirviötä lyö, se käännähtää usein ympäri, ottaa pari askelta ja kääntyy takaisin. Sitten sitä voi lyödä uudelleen. Toisaalta uudet kirveitä heittelevät ja jousella ampuvat viholliset ovat kolossaalinen riesa, ne kun ammuskelevat turhankin ripeään tahtiin ja aiheuttavat uskomattomia määriä vauriota lyhyessä ajassa. Lisäksi ne tunkevat aivan viereen ammuskelemaan ja sitten kiertävät oman hahmon sivulle. Yleensä ne ampuvat niin läheltä, ettei omalla aseella voi niihin edes osua perääntymättä. Tuntuu lähinnä bugilta, kun jousimies ammuskelee nuolia, mutta itse en voi lyödä sitä miekalla, vihollinen kun on liian lähellä.
Onko tästä kakkososaksi?
Käyttöliittymä on ikävän huonosti suunniteltu. Jos pelin tallentaa, joutuu takaisin siirtyessään jälleen muuttamaan kuvaruudun sopivan kokoiseksi. Tämä alkaa harmittaa, sillä äkkikuolemien varalta tallennuksia joutuu tekemään todella usein (äkkikuolemia aiheuttavat hirviöiden lisäksi myös kuolettavat ansat, joita ei huomaa ennen kuin on niiden päällä). Muutenkin valikoiden toiminta on itkuisen hidasta ja välillä valikon aukaiseminen vaatii useamman klikkauksen ja välillä yhden. Tämä on omiaan eksyttämään väärään valikkoon verenpaineen noustessa hälyttävästi.
Witchaven II on outo ilmestys jatko-osana. Se sisältää aivan liian vähän uutta uudeksi peliksi, itse kutsuisinkin sitä korkeintaan päivitykseksi tai lisälevyksi. Jopa alkudemo on suurimmaksi osaksi ykkösestä peräisin. Vuosi sitten Witchaven tarjosi mukiinmenevän grafiikan, mutta nyt grafiikan taso on auttamattomasti ajastaan jäljessä.
65
