Wizardy Gold – Mikronlämpimiä tähteitä

Lähes neljä vuotta sitten ilmestynyt Wizardy-sarjan viimeisin osa on saanut odottaa uutta jatkoa pitkään. Uutta peliä ei vieläkään ilmesty, sillä Wizardy Gold on vain vanhan Crusaders of the Dark Savantin lämmittelyä.

Jenkkilässä erittäin suositut Wizardy-tietokoneroolipelit eivät koskaan ole nousseet kunnolla maihin Suomessa. Ehkä täältä ei löydy tarpeeksi perinteiseen taulukkoroolipelaamiseen kiintyneitä ostajia, sillä sarjan pelit eivät todellakaan ole kevyttä pelattavaa. Mutta jossain pelaajia ilmeisesti riittää, koska Sir-Tech julkaisee ikivanhan pelinsä uusissa vaatteissa.

Crusaders of the Dark Savantin juoni on perinteinen hyvä vastaan paha -tarina. Sankareiden pitää löytää taikaesine ennen pahiksia tai koko maailma tuhoutuu. Mukana on hieman korkeaa teknologiaa, mutta yleisesti peli liikkuu turvallisen tavalliseksi havaitussa fantasiamiljöössä.

Kuin silloin ennen wanhaan

Nostalgialta ei voi välttyä istuessaan ensimmäistä kertaa Wizardy Goldin pariin. Peli on klassinen pelaajan silmin nähty seikkailu, jossa liikutaan askel kerrallaan ja kääntymiset loikitaan suorissa kulmissa. Pelaaja johtaa kuuden hengen ryhmäänsä hankalanpuoleisella käyttiksellä läpi ziljoonien taistelukohtausten.

Uutta Wizardyn ryhmää suunnitteleva ilahtuu monista tavannomaisesta fantasiasta poikkeavista hahmoluokista ja roduista. Valittavana ovat niin samurai, valkyyria kuin ninjakin. Ilo loppuu kuitenkin lyhyeen, kun huomaa, että suurinta osaa mielenkiintoisista hahmoista ei ole mahdollista luoda pelin alussa. Tietyillä hahmoluokilla kun on omat minimivaatimuksensa, joita ei yksinkertaisesti voi täyttää heti alkuun. Hahmoluokkaa voi vaihtaa myös pelin aikana, mikä taitaakin olla ainut keino saada itselleen parempia hahmoja.

Minä Tarzan, sinä Jane

Pelimaailmassa liikutaan kätevimmin näppiksellä, ja hahmojen tarkempia ominaisuuksia pääsee ihastelemaan klikkaamalla hiirellä hahmon kuvaa. Hahmoruutu onkin sitten rasittavan sekava paikka, josta ei ilman manuaalin opiskelua tajua yhtään mitään, mutta senkin jälkeen systeemin käyttö on vielä hankalaa. Hahmoja selattaessa ne ilmestyvät ruudulle täysin epämääräisessä järjestyksessä, mikä on todella ärsyttävää etenkin tavaroita hahmolta toiselle siirrettäessä.

Wizardyn onnistunein puoli on sen taikasysteemi, jonka avulla taikoja voi heitellä haluamansa tehoisina. Eri hahmot osaavat erilaista magiaa, joten ryhmä ei ole sidottu pelkästään papin ja maagin taitoihin, vaan esimerkiksi samurai osaa taikoa joitakin maagin taikoja. Toinen periaatteessa onnistunut ominaisuus on pelin keskustelu, jossa pelaaja joutuu itse kirjoittamaan kaikki sanomisensa. Valitettavasti pelin parseri (jes!) on tyhmä kuin saapas, ja keskustelut jäävät ensimmäisiä Ultimoitakin taantuneemmalle avainsana-asteelle.

Paremman puutteessa hakkaa sitä miekalla

Wizardyn suunnittelijat ovat ilmeisesti pelänneet pelaajan kyllästyvän pelin maailmassa samoilemiseen, sillä he ovat ängenneet lähes joka väliin turhanpäiväisiä taisteluja. Sankarijoukko ei voi ottaa paria askelta ilman jonkinlaista vihamielistä kohtaamista, bandiitit käyvät pelaajan kimppuun jopa kaupungin kaduilla.

Mukavana bonuksena taistelut ovat usein tajuttoman vaikeita, eikä asioita yhtään helpota pelin rajoittunut taistelusysteemi, joka katkoo toiminnan vuoropohjaiseksi huitomiseksi. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta pelaajalla ei ole paljon vaikutusmahdollisuuksia hahmojensa tekemisiin. Hän vain komentaa jokaisen hahmonsa yleiset tekemiset, jonka jälkeen hahmot sitten huitovat ja taikovat mitä huvittaa. Hit & run -taktiikkaa ei voi käyttää, sillä taistelijat pysyvät kiinni vihollisissa hamaan loppuun asti.

Ja milläs sivulta se taulukko...?

Ainoa muutos aikaisempaan versioon verrattuna on tapahtunut ulkoisessa olemuksessa. Entinen VGA-grafiikka on muuttunut SVGA:ksi, mutta taide on silti yhtä tylsän näköistä. Maailma ammottaa tyhjyyttään ja heikosti animoidut vastustajat ovat suorastaan surullisen näköisiä.

Äänimaailmassakaan ei ole kehumista. Taistelua ryydittävät vain muutamat monitoniset urahdukset ja miekan kolahdukset. Lisäksi pelaajaa lähes koko ajan kiusaava kertojaääni on unettavan paperinmakuinen. Kaiken kukkuraksi tyyppi jaksaa jatkaa ja jatkaa ja jatkaa aina vain samalla tylsällä äänellä. Hohhoijaa.

Wizardy Gold olisi voinut olla (ja olikin) kova sana kolme vuotta sitten, mutta nykyään peli on väsyttävän vanhanaikainen. Systeemi on kankea ja koko peli maistuu aivan liikaa taulukoilla tyydyttyneeltä paperilta. Tappelemista on turhan paljon, ja etenkin aloittavilla hahmoilla peli on suorastaan turhauttavan vaikea. Ehkä olisi ollut parempi idea jättää vanha Crusaders of the Dark Savant jo ansaittuun lepoon. Nyt koko jutusta jää vain paha maku suuhun.

70