Kehitys kehittyy, mutta jotkut asiat eivät. Star Trek ja Worms nautitaan edelleen alkuperäiskuosissaan.
Team 17 otti palautteesta onkeensa ja palauttaa verenhimoiset lieronsa takaisin kahden ulottuvuuden taistelukentille. Madot ovat parhaimmillaan ilman kolmannen akselin konstikkuutta. On aika pistää uutta matoa koukkuun, mutta vanhan koulukunnan tyyliin.
Matoilun kuningasluokka on moninpeli. Tietoliikenneletkun toiseen päähän asettuu pitkän linjan pääliero Kaj Laaksonen, toiseen avustajakunnan nuijapääluokan Juho Kuorikoski. Onko kokemattomuuden suoma into ikävuosien kartuttamia taitoja väkevämpi ase, paneeko vanha kihtikoipi nuoremman polven ahtaalle?
Nyypän madonluvut
Beginner-pelimuoto luo helpohkon kartan, jossa on hyvä opetella pelin perusniksit. Pääasiassa tasainen maasto ja jytky asevalikoima antavat aloittelijalle hyvän tarttumapinnan matosodan perusteisiin. Vuoron alussa saa jopa vaihtaa matoa.
Juho: Toveri Laaksonen aloittaa teurastuksen rakettireppu-dynypötkö-kombolla. Samat sulle -henkinen kostoni kompastuu kankeisiin sormiini, joita ei ole suunniteltu matojen lennättämiseen. Tiputan dynypötkön pahamadon ”niskaan”, mutta en pääse alta pois. Liian läheltä ilotulitusta seurannut vaaleanpunainen kostajani lentää metrien päähän, ja antaa vastustajalleni limaisen lounaan.
Kun miinoitan Kaizun bensapöntön viereen majoittuneen matosen, rähmäkäpäläni pettävät taas. Savolaismatoni ottaa jo toisen kerran peräkkäin osumaa omista sirpaleista. Bonuksena laukaisen pakomatkalla miinan ja luikertelijani alkaa pahasti lerppua. Mutta buahhahaa!! Lämpöhakuinen ohjus osallistuu Kaizun matotorikokoukseen ja saan samalla vuorolla riistettyä henkirievun kahdelta matoselta. Paistaa se päivä juhokasaankin!
Neljännellä vuorolla otan isot aseet käyttöön, sillä suurin osa joukoistani on jo madonruokaa. Ilmaisku hoitelee Kaizun toiseksi viimeisen sladdisankarin, mutta tappio näyttää väistämättömältä. Luolassa piileskelevä viimeinen vapauden linnoitukseni kuolee superlampaan teloittamana, vapaa maailma itkee rinnallani. No, häviö on kunniallinen, koska sain arpisen matoveteraanin yllättävän ahtaalle.
Kaj: Beginner-tasolla on jytkyt aseet käytössä heti alusta lähtien, joten jälki on murhaavaa. Matoja kuolee vähintään yksi per vuoro ja neljässä vuorossa on koko homma ohi. Kumpikaan ei käytä beginner-tason mahdollisuutta valita ohjattava mato vuoron alussa.
J. Kuorikoski ja surkeiden sattumusten sarjaa
Standard-pelimuoto monimutkaistaa satunnaisgeneraattorin tuottamaa taistelutannerta ja asevalikoima supistuu. Aloittelijalle standard voi olla turhan armoton, sillä nyt pitää jo osata jotain.
Juho: Päässä soivat hälytyskellot, mutta päätän jälleen kokeilla dynamiittia. No niin. Loikkaan räjähdystä turvaan, mutta paineaalto paiskaa matoni kahden miinan kautta ennenaikaiseen hautaan. Oy vey! Vaihdan tulivoiman tarkkuuteen ja heitän naapuriin sirpalekranaatin. Dynytetty matoraukka puree multaa kranun osumasta, jihuu, mutta kärsin todella pahasta miehistövajeesta, kiitos edellisvuoron temppukerhon.
Täsmäpommitus on aina jämerä ratkaisu, joten vaihdan seuraavaksi räjähdetaktiikkani lämpöhakuiseen ohjukseen. Murkula osuu kohteeseensa, mutta ei tuota riittävästi vahinkoa. Kokeilen samaa konstia uudelleen, mutta viritän ohjukseen liiaksi jerkkua, joten nousupolton aikana sukkula syöksyy Veenukseen vaikka piti osua vihun Aanukseen. Nyt jännitän, ottaako Kaizu ensi vuorolla toisen päänahkansa.
Laaksosen isännän lammaspommi koituu melkein kohtalokseni, mutta selviän ihmeen kaupalla hengissä. Ninjaköydellä vastustajan niskaan tiputettu miina osuu kohteeseensa, ja tavoistani poiketen ehdin jopa karkuun ennen jysähdystä. Valitettavasti jalkaväkimiina ei tee vastustajaani riittävästi lämää, joten pureskelen jälleen kynsiäni.
Köysiflengailun toinen osuus ei mene nappiin, kun putoan kartan ylälaidasta kohti liekehtivää kuolemaa. Viimeisellä matokaanillani on henkirievustaan vain kuteet jäljellä. Tämä matsi alkaa olla taputeltu.
Kaj: Suoraviivaista menoa. Kumpikaan ei kaivaudu tai linnoittaudu, mitä nyt omat matoni hakeutuvat katon rajaan köysillä. Tällä kertaa ilmatuki ei ole käytössä, koska taistelukenttänä on luola. Matsi taisi ratketa jo silloin, kun Juho pörräsi omasta dynamiitista miinaan ja vielä varmuuden vuoksi toiseen miinaan. Huonostihan sellaisessa käy.
Köysi kiristyy
Liaanirallin idea poikkeaa matopelin tematiikasta. Verta ei vuodateta pisaraakaan, vaan erän tavoitteena on saada oma mato maaliin pelkällä ninjaköydellä mahdollisimman nopeasti.
Juho: Matotartsanini ottaa kivasti kaulaa, kun Kaizun pinkki paholainen jumiutuu ensimmäiseen mutkaan. Vaikka matoni tipahtaa kesken vuoron, etumatkani on turvallisen oloinen. Laaksonen kiilaa omalla vuorollaan ohitseni sisäkaarteesta, mutta kiskon itseni kärkeen ja Kaizu jää nuolemaan näppejään. Homma rullaa epäilyttävän hyvin. Valtaisa etumatkani loppuukin, kun ammun köyden väärään paikkaan. Vielä on mahdollisuudet voittoon, mutta virheitä ei saa enää sattua.
Tarkkuutta vaativa puuhastelu ei ole minun juttuni. Ryssin ratkaisevasti voittoni hurmiossa ja irrotan liaanin sekunnin liian myöhään. Laaksosen luikertelija on selvästi nopeampi, ja vanha mestari kuittaa jälleen erän voitetuksi. Kirous ja kuolema!
Kaj: Köysitemppuilun syvin olemus avautuu parin kohelluksen jälkeen ja syntyy todella tiukka kisa kohti maalia. Kalkkiviivoilla Juho sählää köyden kanssa ja tippuu maalin luota alas ratkaisten kisan lierojeni eduksi.
Tao aurat aseiks
Crazy Crates -pelimuoto herkuttelee mitä eriskummallisimmilla aseilla. Taivaalta sataa jatkuvasti ase-, terveys- ja työkalutäydennyksiä, joten matsin loppupuolella taistelutanner on mallia Emmental.
Juho: Taivaalta ropisee aselaatikoita kuin mitaleja itsenäisyyspäivänä. Tavarameren sokaisemana syöksyn rakettirepulla kohti rikkauksia. Ajattelen kuin Hitler: uudet lelut kääntävät varmasti sotaonnen. Myös minun matkani loppuu bensaan. Reppuni uuvahtaa kesken matkan ja matoni tipahtaa seikkailujen saarelta suoraan hyiseen hautaan. Tämäpä alkaa hyvin!
Syöksyn laatikkomeren kimppuun uudella lierolla ja vuoron päätteeksi kranutan Sipoon lieromiehen. Murkula ei osu, mutta sirpaleet tekevät hieman vahinkoa. Lähden taas metsästämään laatikoita, mutta sammutan epähuomiossa rakettirepun kesken matkan. Mato tippuu palmunlehvälle ihmettelemään. Oiva tapa heittää vuoro hukkaan. Käytän löytämäni bensapommin naapurin piristämiseen. Lentoradat menevät jälleen päin persettä ja bensatilkka osuu ihan vaihteen vuoksi omaan ”nilkkaan”.
Päätän unohtaa ballistiikan ja läjäytän vastustajaa haulikolla, ja syöksen tämän suoraan aallokkoon. Siirrän vuoron päätteeksi matoni turvaan. Joko nyt sotaonni kääntyisi? Toiveajattelua. Kun isken vihollisen tikapuuhermostoon dynamiitilla, laukaisen menomatkalla miinan. Vuoroni päättyy jysähtämällä, josta vain minä kärsin.
Matoni viereen on onneksi tippunut aselaatikoita, sillä perustykeillä matsia ei voiteta. Keltavatsainen vastustajani on edellisvuorolla ryhtynyt näkymättömäksi, joten teen kuin Yhdysvaltain ilmavoimat ja turvaudun sokkopommitukseen. Kaizu vastaa taivaalta tippuvalla betoniaasilla – ohi! – ja heitän sirpalekranaatin. Nyt vilahtaa Kaizun pikku kärmes, mutta luikertelijan terveyttä paukku ei juuri nakerra. Ainakin tiedän, missä Jallu luuraa.
Mäen päällä luimistelevalla vihollismadolla on treffit kohtalonsa kanssa, mutta asetilanteeni voisi olla rutkasti parempi. Laatikosta irtoaa vain pötkö dynyä, mutta singon ontelokranaatti löytää lähes kohteeseensa. Vain milli alaspäin, onko se rakas jumala liikaa vaaditttu!
Teen taas juhogambiitin, kun syvyyspommistani roiskunut kerosiini pomputtaa oman matoni tyrskyihin. Sotaonneni innoittamana käyn hakemassa lottokuponkini takaisin. Laatikosta sentään löytyy napalmia, mikä ihana tapa hankkiutua eroon kartan vallanneista tuholaisista! Osumatarkkuudessa on edelleen parannettavaa, mutta edes yksi Laaksosen madoista on liekkimeren saartama.
Ballistiikan oppitunnit jatkuvat, kun loikkani päätyy vihollisen asemasta kartan alimmaiselle askelmalle. Tuhlaan taas yhden vuoron kädettömyyteeni. Pinkki kostajani sentään selviää hengissä. Nyt on pakko kaivautua, sillä matoni vähenevät vauhdilla. Louhin madolleni loistavan pakoreitin kartan miehittämättömälle reunalle. Täällä kelpaa suunnitella vastaiskua.
EIH! Hyökkäyksessä käyttämäni ninjaköysi irtoaa väärässä paikassa ja toiseksi viimeinen taistelijani syöksyy märkään hautaansa. Kartta alkaa olla hyvin reikäisä. Aistin lopun aikojen olevan lähellä. Vain yksi mato seisoo komentaja Kaj Jong-Ilin kansanarmeijan tiellä. Tämä ei pääty hyvin.
Kaj: Tässä erässä nähdään paljon erikoisuuksia. Taivaalta tippuva betoniaasi tuhoaa kaiken altaan, matolaumani heittäytyy pitkäksi aikaa näkymättömiksi, mutta ratkaisu on kaikkea muuta kuin taitomatoilua, sillä ratkaisen ottelun edukseni maailmanlopun tulimerellä. Taivaalta sataa meteoriitteja, jotka lanaavat valtaosan maastosta ja madoista atomeiksi.
Savon Peljmies joutui Kajfischin saaliiksi.
* * * * *
Paluu juurille
www.team17.com
Brittiläinen Team 17 on 90-luvulta lähtien väsännyt matopelejä lukuisina eri variaatioina, tolkuttomalle määrälle eri pelikoneita. Välissä tehtiin epäonnisia harha-askeleita kolmiulotteisuuden puolelle. Worms: Reloaded on paluu juurille, ensimmäinen kaksiulotteinen matopeli PC:llä kymmeneen vuoteen.
Vai onko? Kaikkien aikojen parhaan matopelin Worms: Armageddonin lähdekoodi annettiin fanien käpisteltäväksi. Kymmenvuotias pelivanhus vetreytyi uuteen kukoistukseen. Viimeisimmän fanipäivityksen jälkeen se toimii ongelmitta nykykoneilla ja tukee moderneja näyttötarkkuuksia. Aseiden tasapainoa ja pelattavuutta on hierottu versio toisensa jälkeen tiukempaan kuosiin.
Armageddonille on jopa erillinen peliseuran hakuohjelma. Ongelma aloittelijalle on se, että kymmenessä vuodessa Armageddonin pelaajat ovat kehittyneet sellaiseen iskuun, ettei moninpelissä ole kokemattomalle mitään jakoa. Veteraaneja närästääkin Reloadedissa köyden muuttaminen huomattavasti raskaammaksi, jolloin Armageddonin hillitön köysiakrobatia ei enää onnistu. Kun Armageddonin moninpeli on silkkaa köysihippaa, Reloaded on paluu Wormsien juurille, jossa tarkkuudella ja oikealla sijoittumisella on enemmän merkitystä kuin köysikikoilla. Ja hyvä niin.
Worms-peleistä Armageddon on ylivoimaisesti runsain. Reloadedissa ei ole yhtä runsaasti sisältöä, mutta toisaalta uusi alku Steamissa takaa, että monen tasoista peliseuraa löytyy helposti. Sekä fanipäivitetyllä Armageddonilla että Reloadedilla on paikkansa matofanin pelihyllyssä.
Kaj Laaksonen
90
