Yksinpelaajalle X-Wing vs TIE Fighter oli pettymys, yksittäiset taistelut kun eivät ole läheskään yhtä kiinnostavia kuin juonella varustettu kampanja. Korjaako ensimmäinen laajennusosa, Balance of Power, tilanteen?
Voiman tasapainossa on kaksi kampanjaa, välianimaatioineen. Toisen voi lentää Imperiumin, toisen Kapinaliiton puolella, yksin tai kavereiden kanssa. Kampanjan lisäksi uutta on kahdeksan taistelutehtävää, kaksi melee-tehtävää ja yksi battle.
Tekniikka pysyy jokseenkin samana. 3D-kortteja tuetaan ilman päivitysten imurointia. Moninpeliä varten on lisätty mahdollisuus kuitata saadut käskyt ymmärretyiksi sekä lähettää pikanäppäimillä etukäteen määriteltyjä viestejä muille. Uusia aluksia saa lennettäväkseen tasan yhden, B-Wingin. Imperiumin kalustoa puolestaan on terästetty Super Star Destroyerilla. Tämä kahdeksan kilometriä pitkä kolossi on läheltä nähtynä vaikuttava ilmestys, vaikka pintayksityiskohtia ei aluksessa paljon olekaan.
Pikkualukset hippasilla
Balance of Power on uskollinen sarjan aiemmille peleille, eli realismia on potkittu persiille näyttävyyden ja pelin tasapainoituksen hyväksi. Mitäs siitä, että alukset lentävät epärealistisesti, kun peli on hauska ja pelattavuus melkein täydellinen. "Melkein", sillä alukset reagoivat liian herkästi joystickin liikkeisiin. Suurin osa kohtaamistani PC:n tikuista ei pysy aivan paikoillaan, kun käden antaa levätä kahvalla. Tämä kostautuu aluksen horkkatautisena tärinänä, kun tarkoitus olisi lentää suoraan. (Osta kunnon tikku. -nn)
Kampanjat ovat tiukan lineaarisia, kummalla puolella sitten pelaakin. Tehtäviä on yritettävä uudestaan ja uudestaan, kunnes ne pulahtavat läpi. Vaikka mukana on taas "mahdottomia" tehtäviä, joissa pitää olla tarkalleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, helpottaa peliä paljon se, että emopelin tapaan pelaaja heitetään kuolon kohdatessa seuraavaan oman laivueen alukseen. Itsensä tuntee enemmänkin kehosta toiseen hyppiväksi hyväksi haltiattareksi kuin henkensä edestä taistelevaksi pilotiksi. Se rooliin samaistumisesta.
Balance of Power on eittämättä parannus, mutta tuntuu vanhan kertaukselta. Sen verran hyvin sarjan kuningas, TIE Fighter Collector's CD-ROM, pelimoottorin mahdollisuudet hyödynsi. Eroja TIE Fighteriin on yllättävän vähän: isojen alusten moottorien vierestä ei kannata lentää, nopeus vaikuttaa kääntyvyyteen ja ohjuksia voi yrittää hämätä pudottamalla soihtuja ja silppua _ kaikki jo X-Wing vs TIEsta tuttua. Sen sijaan vieläkin jäävät puuttumaan vilkas, puhuttu radioliikenne ja mahdollisuus tallentaa tehtävä filminä.
Spritepallona olemattomuuteen
Satunnaista jumiutumista lukuunottamatta Balance vaikutti muuten bugittomalta. 3D-kortti ei ole välttämättömyys, peli pyörii ilmankin nopsaan ja Voodoo lähinnä parantaa isojen alusten ulkonäköä.
Pelimoottorin pahin moka ovat räjähdykset. Alusten tuhoutuessa niiden päälle piirretään jonkin aikaa nylkyttäviä spritejä, sitten alus vain häviää. Yhtenä hetkenä taivas on täynnä kilometrien pituista risteilijää, sitten plop vain, ja alus katoaa jäljettömiin. Vieressä liitävät pikkualukset eivät edes vahingoitu räjähdyksistä. Ei näin.
X-Wing vs TIEn omistajan kannattaa Balance ostaa. Nautin pelistä suuresti, sillä kaikesta tuttuudesta huolimatta - tai juuri sen takia - pelin ääressä viihtyi pitkään. Ilman emopeliä tulee tuplaostos niin tyyriiksi, että melkein kehottaisin sijoittamaan oravannahat I-Wariin, joka on ilahduttavan erilainen ja tuore.
81
