Kolmiulotteisia jättirobotteja ei olekaan sitten Activisionin Mechwarriorin päässyt ohjastamaan, joten Xenobots (Jenkeissä Ultrabots) on ainakin periaatteessa tervetullut. Sääli vain, että ajan hampaan nakertama Mechwarrior päihittää haastajansa aikapaljon_nolla.
2300-luvulla Maan tiedemiehet havaitsivat valtavan objektin avaruudessa. Se ei suostunut vastaamaan viesteihin, vaan laukaisi 12 laskeutumisalusta tuhottuaan ensin Maan satelliittiverkon, ja jatkoi sitten matkaansa.
Aluksista mönki esiin laumoittain taistelurobotteja, jotka vetivät Maan armeijoja 10_0 nekkuun. Meidän joukkueemme löysi vanhoja ydinohjuksia ja tuhosi robottien tukikohdat valjastaen loput robotit omaan käyttöönsä. Niinpä massiivisen aluksen taas saapuessa notkumaan Maan kiertoradalle, on sen robotteja vastassa Maan robottiarmeija. Taraa tarii _ Xenobots!
Liity Nettiin
Xenobots on ammuskelupeli kevyellä taktisella kuorrutuksella. Pelin tarkoitus on omaa voimaverkkoa laajentamalla päästä kantomatkan päähän vihollisen tukikohdasta, jonka jälkeen se pitemmittä puheitta levitetään ympäri maastoa. Periaatteessa vihollisella on sama aikomus.
Tukikohdan fuusiogeneraattori syöttää voimaa tukikohtaa ympäroivään voimaverkkoon eli Nettiin. Net koostuu laserin kautta virtaa välittävistä linkkitorneista. Netin alueella robotit imevät siitä virtaa ja kantomatkan ohitettuaan joutuvat tulemaan toimeen akuilla, joilla ei siis niin kuin paljoa ammuksella. Netin alueella robotit voivat myös osittain korjata itseään, suurimmat vauriot korjaantuvat nopeammin tukikohdassa.
Tukikohdan voimaa voi jakaa haluamassaan suhteessa Nettiin, korjaukseen ja uusien linkkitornien rakentamiseen. Mitään käytännön hyötyä en siitä ole kolmenkymmenen tehtävän jälkeenkään löytänyt. Tukikohdassa voi katsella myös isoa karttaa, mutta robotteja ei voi sitä kautta komentaa, mikä on tyhmää.
Vain kolme robottia
Xenobotissa on vain kolme robottityyppiä. Nopea, mutta kevyesti aseistettu Scout pystyy liikkumisen lisäksi nostamaan korkeuttaan ja kyyristymään (kumpikin täysin hyödyttömiä funktioita), tiputtamaan miinoja (joihin kukaan ei astu), varoituspoijuja (hyödyttömiä), valerobotteja ja ECM-poijuja (hyvin marginaalisesti käyttökelpoisia).
Humanoid taas on hyvin aseistettu keskinopea yleiskone, jonka pääasiallinen tehtävä on taistelu. Mitään ekstraominaisuuksia sillä ei ole.
Netbuilder, myös Scorpionina tunnettu, on hidas ja raskas robo, jonka tärkein tehtävä on Netin huolto ja laajennus. Se voi kuljettaa tusinaa linkkitornia ja tiputtaa niitä sopiviksi katsomiinsa paikkoihin. Scorpion osaa rakentaa Nettia tietokoneen ohjauksella, joskin se kestää kaksi ikuisuutta. Scorpion osaa myös tiputtaa samat rojut kuin Scout, mutta sen pääasiallinen pointti on noin viisi raskasta ohjusta, jotka tuhoavat yksikön kuin yksikön yhdellä osumalla. Koska vihollis-Scorpion ei ohjuksia käytä, painottuu kaikki etu liian raskaasti ihmispelaajalle. Ohjusten latautuminen kestää noin minuutin pari, jonka aikana Scorpionin pääase on konetykkipari.
Omin käsin ohjailun lisäksi robotit voi kytkeä noudattamaan sisäänrakennettuja "ohjelmia" a la taistele, partioi, palaa tukikohtaan, vartioi ja sillai. Näistä noin neljää tulee käytettyä.
Tyhmät peltikasat
Kun Xenobotsia vaivautuu pelaamaan enemmän kuin yhden skenaarion paljastuu ikävä tosiasia: kaunis kakku on ontto sisältä.
Jo antiikkisessa Mechwarriorissa robot hyppivät, lensivät, potkivat ja nyrkkeilivät, ja ennen kaikkea pystyivät ampumaan vastustajiltaan vaikka jalat tai kädet pois. Xenobotsin taistelu on pelkkää kohti räiskintää ja vielä täysin automaattisilla aseilla. Pelaajan panokseksi jää vain lähteä ajoissa korjauspajalle.
Kaikista lisälaitteista, käskyistä ja strategisista mahdollisuuksista huolimatta skenaario kuin skenaario kulkee näin: ensin varsin nopeasti tuhoan joka ikisen vihollisrobotin (ja menetän maksimi kaksi Scoutia), jonka jälkeen kestää kahdesta viiteen kertaan kauemmin saada vihollistukikohta maan tasalle riippuen käytössä olevista roboteista ja niiden matkailuun kuluttamasta ajasta. Robotit ovat näes niin hitaita, että suurin osa pelaamisesta on odottelua, ja ajannopeutusmahdollisuutta ei ole. Lisäksi vihollisten (ja omien) tekoäly on niin alhainen, etten aikoihin ole nähnytkään, ja minkään näköinen haaste ei lyö ihanaista päätään näkyviin missään vaiheessa peliä edes parinkymmenen tehtävän jälkeen.
Varjostettua valoa
Ihan kohtalaisen näköiset valovarjostetut robotit liikkuvat vektorivuorien halkomalla tasaisella alustalla, joten mitään Voxelspace-grafiikkaa a la Comanche ei myyntivalttina ole. Paha kyllä, robotit juuttuvat näihin samaisiin vuoriin kuin mammutit tervakuoppiin, koskaan enää irti pääsemättä. Ääniefektit ovat ihan hyviä, ja käyttäjäliitynnässä (hiiri plus näppäimistö toimii parhaiten) on jopa hyviä ideoita, kuten kartta ja lukuisat mahdollisuudet hypätä robotista toiseen. Sekä viholliset että omat robotit ovat identtisiä, mistä aiheutuu lievää sekaannusta.
Xenobots on joka suhteessa jäänyt täsmälleen puolitiehen, mikä on pirun sääli, koska pelissä olevista aineksista olisi saanut hyvänkin pelin aikaiseksi. Novalogic saisi panostaa graafisen temppuilun asemasta myös peliensä sisältöön.
70
