Ilmassa leijuvat autot ovat tietokonepelien perusteella tulevaisuuden kulkuneuvoja. Zone Raidersissakaan maan vetovoima ei enää kahlitse kaahausta.
Zone Raidersiin on kyhätty pitkä omituisen tutulta haiskahtava ydinsodan jälkeinen taustatarina. Maailmanlopun (75 prosenttia maailman pinta-alasta tuhoutui) jälkeen rikolliselta haiskahtavat ihmispolot on huiskaistu ulos turvallisista ja sävyisistä kaupungeista. Viranomaisten harmiksi karkotetut eivät ole menehtyneet radioaktiivisen joutomaan kuritukseen vaan kehittäneet oman armottoman alakulttuurinsa. Heistä on tullut Zone Raidereita.
Legenda paratiisiin verrattavasta valtameren takaisesta maasta on villinnyt osan joutomaalaisista. Sinä _ yksi Zone Raidereista _ et usko moiseen hölynpölyyn, mutta et voi olla huomaamatta kollegoittesi toivonkipinän kirkastamia kasvoja. Jospa paratiisi onkin olemassa?
Seikkailupeliin viittaavasta taustatarinasta huolimatta Zone Raiders on kolmiulotteinen ammuskelupeli. Kuhunkin kenttään on piilotettu tärkeää rautaromua, varaosia ja muuta, jotka on kerättävä ennen exitin tähyilyä. Ilman moista moskaa matka paratiisiin ei ole mahdollinen. Kulkuneuvossa oleva näppärä tutka ohjaa kohti seuraavaa esinettä. Aikarajan pitäisi innostaa ahkeraan etsintään.
Kaikkea liikkuvaa kannattaa tuttuun tyyliin ampua, ystävällismielisiä Zone Raidereja ei ole. Lisäksi viralliset valtiolliset sotavoimat (ECO) partioivat loputonta joutomaata. Asejärjestelmiä on kaikkiaan kahdeksan, joista laser kuuluu vakiovarustukseen. Muut mörssärit löytyvät, kuinkas ollakaan, lojumasta kylän raitilta.
Leijuen liikkuvia autoja on tarjolla kaikkiaan neljä. Peli alkaa hentoisen WarBirdin ohjaimissa. Nopeampien ja paremmin panssaroitujen ajoneuvojen ominaisuuksia pääsee kokeilemaan keräämällä ahkerasti pisteitä. Pisteitä puolestaan kasautuu tuhoamalla vastustajia mahdollisimman tunnollisesti ja tehokkaasti. Vaikeustasoa kiristämällä pisteitä ropisee avokätisemmin, jolloin paremman auton saa nopeammin.
Zone Raidersin ensimmäinen alue on tylsä, suoraviivainen ja helppo. Ruosteisilla sillanretaleilla ajaminen ei ole jännittävää ja ennen exitiä haukotus valtaa mielen. Tunnelmaa latistaa entisestään karu, rujo grafiikka.
Seuraava kenttä on onneksi laajempi ja sokkeloisempi. Futuristinen kaupunki ja sitä ympäröivät tiet muodostavat huomattavasti mielekkäämmän kaahausalueen. Kadonneiden esineiden etsiminen on huomattavasti hauskempaa, koska ne eivät löydy puoliautomaattisesti matkan varrelta. Tutkaan joutuu vilkaisemaan useammankin kerran.
Kolmas kenttä on valitettavasti jälleen tylsä, umpikujilla herkutteleva siltasekamelska, jossa suurin osa ajasta menee päämäärättömään harhailuun pitkin loputtomalta tuntuvaa tieverkkoa.
Zone Raiders on häkellyttävän luotaantyöntävä ja masentava kokemus. Vauhdin tunne on ajopeliksi keskinkertainen, vaihtelua ei ole tarpeeksi, eikä tunnelma ole toimintapeliksi tarpeeksi tiivis. Äänet ovat ponnettomat ja MIDI-musiikki mitäänsanomatonta taustaturinaa. Nopean Pentiumin omistajat voivat sentään piristää peliä näyttävämmällä SVGA-grafiikalla.
Zone Raidersia yritettiin markkinoida Descentin malliin, sillä SW-versio ilmestyi jo viime syksynä. Minkäännäköistä huomiota se ei herättänyt.
3D-räiskinnän ja autolla ajamisen yhdistäminen ei tunnetusti ole helppoa. Jos tässä pelissä tepasteltaisiin jalkaisin, sitä verrattaisiin oitis Doomiin ja Duke Nukem 3D:hen. Siinä vertailussa Zone Raiders olisi kapinen vitsi.
45
