Tuntuuko Wing Commander I muinaismuistolta? Miltä sitten tuntuu pelisarja, jonka ensimmäinen luku kirjoitettiin jo 70-luvulla _ ennen ensimmäistäkään kotitietokonetta?
Zork Nemesis: Forbidden Lands, kunniakkaan zorkkailusarjan uusin uutuus on siitä erikoinen, että aikaisemmasta poiketen tapahtumat eivät sijoitu magialla terästetylle keskiajalle. Frobozzilaisen ajanlaskun vuosi 948 tuo lähinnä mieleen vuosisadan vaihteen tai 10-luvun maapallon Euroopassa. Teknologia on jo syrjäyttämässä taian ja alkemian, mutta syvällä mantereen uumenissa, lähes unohdetun maanalaisen imperiumin syövereissä, jokin on herännyt _ ja noussut väärällä jalalla vuoteesta.
Onnistunutta ajankuvaa häiritsee vain oheismateriaalin liian hyvä painoasu. Koneella kirjoitetut kommentit on toki naputeltu muinaisella remingtonilla, mutta esimerkiksi neljän kadonneen alkemistin henkilökortit on tulostettu laserkirjoittimella.
Kuolleen miehen jäljillä
Vanhat tekstiseikkailupölyt ovat lopullisesti karisseet, ja seikkailuna Nemesis on nimenomaan visuaalinen peli. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon pelin alkuunsa katkaiseva kolkutin, jota joutuu todella tutkailemaan, ennen kuin huomaa sen alaosan muistuttavan kuun sirppiä ja yläosan olevan ilmiselvä aurinko. Ja jo pelin logonahan on auringonpimennys. Mutta miten kuun saa auringon eteen?
Pelaajan tehtävänä on jatkaa Frobozzin imperiumin sijaishallitsijan Syovarin kadonneen agentin Karlok Bivotarin keskeytyneitä tutkimuksia. Bivotarin muistiinpanot ovat löytyneet Itäisten maiden Kielletyiltä mailta, jotka Syovar on rajannut valtakuntansa ulkopuolelle. Kukaan ei tiedä, mikä Itäisillä mailla on vialla, mutta suurin osa väestöstä on paennut _ ensin harhoja, ja sitten ne eivät enää olleetkaan harhoja.
Jotkut epäilevät, että Kiellettyjen maiden ylle on langennut kirous, ja jotkut syyttävät Manaajien kiltaa uudesta terrorismikampanjasta. Joka tapauksessa Karlok Bivotar vaikuttaa päiväkirjansa perusteella seonneen jo tehtävänsä alkumetreillä, siinä määrin sekopäisiä hänen johtopäätöksensä ovat. Mutta pian löytyy toinen päiväkirja, ja sen sivuilta paljastuu myös Bivotarin kohtalo hänen tappajansa näkökulmasta. Mutta mitä muistiinpanot syklisestä ajasta ja liian perusteellisesta murhasta oikein tarkoittavat?
Kaikki näyttää alkaneen auringonpimennyksestä ja neljän Itäisillä mailla vaikuttaneen merkittävän henkilön katoamisesta. Ja jokaisen nähtiin suuntaavan kohti muinaista Agrippan temppeliä. Bivotarin muistiinpanoista käy ilmi, että jokainen kadonneista on tutkinut kiellettyjä alkemistisia oppeja. Mutta miksi alkemiaa ei saisi harjoittaa? Mitä kenraali Kaine, konservatorion rehtori Hamilton, piispa Malveaux ja tohtori Sartorius löysivät neljän alkuaineen, Tulen, Maan, Veden ja Ilman, takaa? Ja miksi tuo 92-76-90-aave pyytää pelastamaan heidät, hehän ovat sentään kuolleet jo aikaa sitten?
Selvitettäväksi jää kunkin alkemistin salaisuus ja osien yhdistäminen Viisastenkiveksi eli Ikuisen elämän eliksiiriksi ennen kuin Nemesis selviää omasta, samansisältöisestä urakastaan. Yhtään helpommaksi asiaa ei tee se, että viides elementti, Henki, puuttuu yhtälöstä kokonaan. Apua pelaaja saa kuolleiden alkemistien haamuilta, mutta matkan varrella kohdataan myös muita hahmoja. Heidän sanomansa kannattaa kuunnella huolella _ mieluiten kuulokkeet päässä, jotta mitään ei mene sivu korvien.
(Jos pelaaja haluaa vinkkejä ilman spoilereita, Nemesiksen WWW-sivuilla on mielenkiintoista taustamateriaalia: http://www.activision.com/zork/elements/index.html)
Zorks zorks zorks
Nemesis vaatii koneelta paljon. Vanha 486DX2/66-testilaitteistoni antautui heti alkuunsa, ja jouduin tyytymään minimin alittavaan koneeseen, jossa tosin riitti penallinen puhtia grafiikan pyörittämiseen. Myös äänet suostuivat toimimaan, toisin kuin pelin oheismateriaalissa todistettiin.
Äänen laatu kärsi epäyhteensopivuudesta rajusti, mutta siitä huolimatta Nemesiksen musiikki kuuluu tunnelman virittäjänä pelisoundien parhaimmistoon. Tyylilaji osui suoraan allekirjoittaneen makuhermoon eli jos esimerkiksi Vangelis tai Adiemus eivät kolahda, myös Nemesiksen äänimaisema voi jättää kylmäksi. Itse asiassa Nemesis on ensimmäisiä pelejä, joka on saanut minut harkitsemaan 16-bittisen äänikortin hankkimista. Kerrankin sille on keksitty kunnon käyttöä.
Nemesiksen tekniikkaa olisi voitu vielä viimeistellä. Esimerkiksi 16 bitin käyttö väreihin Nemesiksen grafiikalla on silkkaa muistin tuhlausta. Myös äänituen rajoittaminen vain SB16-yhteensopiviin äänikortteihin todistaa, että työ on vielä kesken. Venus-nimellä kulkeva vähäpukeinen helppitoiminto tökkii myös pahemman kerran.
Pelin suurin tekninen uutuus on Z-vision, joka Windows 95 -ympäristössä hyödyntää Microsoftin Direct X -video-ohjainta. Perinteisistä graafisista seikkailuista poiketen Z-vision sallii pelaajan pyöriä ympäri sekä katsoa ylös ja alas. Underworldin jäljiltä Nemesiksen sinänsä kaunis kolmiulotteinen grafiikka ei hätkäytä, sillä liikkuminen ei ole vapaata.
Hyvä grafiikka ja musiikki antavat pelin ensi hetkistä alkaen hieman vainoharhaisen, ahtaan paikan kammoon vivahtavan tunteen, jota on vaikea pukea sanoiksi. Jokin on pielessä, mutta mikä? Pelin krediittien tutkiskelu paljastaakin, että videojaksojen ohjaajana on ollut muun muassa X-filesistä tuttu Joe Napolitano. Muidenkin tekijöiden ansioluetteloista löytyy Coppolan Draculan, Batman Foreverin, Stargaten, JFK:n ja TNG:n tasoisia työnäytteitä. Budjetti on ollut ajan tavan mukaan hulppea, kolme ja puoli miljoonaa dollaria.
90
