80- ja 90-luvun vaihteessa Nintendo hallitsi konsolimarkkinota ylivoimaisesti. 8-bittinen Nintendo, eli NES valloitti olohuoneet, kun taas kannettava Game Boy kulki mukana kaikkialle. Yhtiön tehtaillessa kaksikolle menestyspelisarjoja liukuhihnalta, kannettava Game Boy sai vaatimattoman rautansa ansiosta yleensä hieman riisuttuja spin-offeja, mutta myös täysimittaisia esi-, ja jatko-osia. Näistä muutamia mainitakseni Kirby's Dreamland, Kid Icarus: Of Myths and Monsters, sekä Metroid 2: Return of Samus. Erityisesti jälkimmäinen onnistuu olemaan monella tapaa parannus edeltävästä NES-pelistä ja asettaa monia perinteitä, jotka vaikuttavat Metroid sarjassa vielä nykyäänkin.
Metroid 2:n alussa Galaktinen Liittovaltio on saanut tarpeekseen elämänvoimaa imeskelevistä avaruusmeduusoista, joita avaruuspiraatit yrittävät kerta toisensa jälkeen monistaa Beta-säteillä univerumin valloitusta vauhdittavaksi bioasearmeijaksi. Liittovaltio päättää, että Metroidit on eliminoitava viimeistä myöten, jotta tulevat kriisit saadaan ehkäistyä. Ensimmäinen toimenpide projektin alkuun saattamiseksi on lähettää tiedemiesryhmä eliön kotiplaneetalle, SR388:lle. Kun yhteys tieteilijöihin yllättäen katkeaa, planeetan pinnalle lähetetään ensin pelastusryhmä, sitten Liittovaltion erikoisjoukko-osasto, mutta jokainen häviää SR388:n vihamielisiin syövereihin jälkiä jättämättä. Tässä vaiheessa Galaktinen Liittovaltio ei näe muuta vaihtoehtoa, kuin palkata avukseen jälleen kerran kovaksi keitetty palkkionmetsästäjä Samus Aran, jolla on runsaasti kokemusta Metroideista aikaisempien toimeksiantojensa aikana. Samuksen tehtävänä on lyhyesti ja ytimekkäästi tappaa kaikki SR388:lla piileskelevät Metroidit sukupuuttoon.
Kuten sanottu, Metroid 2 parantaa monessa asiassa edeltäjäänsä nähden. Alustasta huolimatta Samuksen liikkeet ovat huomattavasti NES-Metroidia sulavammat ja graafiset ansiot nousevat samalle viivalle, vaikka alkuperäisessä Game Boy versiossa ei värejä olekaan. Myös pelitilanteen pystyy tallentamaan ensimmäistä kertaa sarjan historiassa. Musiikki, tai oikeastaan sen puute, luo tunnelmallisen ympäristön, kun pelaaja pureutuu yhä syvemmälle SR388:n uumeniin. Välillä kaiuttimista ei kuulu mitään muuta kuin Samuksen askelten ja hyppyjen ääni, toisilla alueilla saadaan vain vaimeita ambientteja piipityksiä. Tämä tehostaa niitä harvoja hetkiä, kun musiikkia kuullaan oikeasti, kuten palatessa planeetan päähubiin tai Metroidin hyökätessä.
Metroideista puheen ollen, sarjan toinen osa esittelee ainoana kaikista Samuksen seikkailuista avaruusmeduusan koko kehityssyklin. SR388:n suotuisissa olosuhteissa olennosta kasvaa pelin mittaan neljä toinen toistaan vaarallisempaa muotoa. Hieman koppakuoriaista muistuttavat Alfa Metroidit ovat vielä suhteellisen harmittomia, mutta sähköpurkauksia laukova Gamma ja pelaajan ulottumattomissa happoa sylkevä Zeta aiheuttavat toden teolla päänvaivaa. Lopullinen olomuoto, Omega Metroid, muistuttaa jo melkein hirmuliskoa ja sen eliminoimiseen tätyykin käyttää paljon aikaa ja ohjuksia.
Monet fanit pitävät kakkos-Metroidia sarjan kaksiulotteisista peleistä kehnoimpana ja pääsyiksi nousevat yleensä lineaarisuus, salaisuuksien vähäisyys ja vaihtelun puute. Metroid 2:n perintöä ei kuitenkaan käy kieltäminen, sillä siinä nähtiin ensimmäistä kertaa muun muassa Samuksen Spider Ball, Spring Ball, Space Jump, sekä Spazer ja Plasma Beam. Nämä power upit ovat olleet myöhemmin itsestäänselvyyksiä Samuksen voimahaarniskan repertuaarissa. Myös Metroidien kehitysmuodot ovat antaneet ideoita sarjan myöhempien pelien pomotaisteluihin, sillä Metroid Primen päävihulainen on mutatoitunut Gamma Metroid ja Fusionin lopussa Samuksen vastaan asettuu täysikasvuinen Omega Metroid. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä mainittakoon Varia Suitin olkatoppaukset, jotka ovat olleet osana Samus Aranin hahmoa Game Boy seikkailusta lähtien.
Kaiken kaikkiaan Metroid 2 on alustaansa nähden todella kunnianhimoinen, hyvin tehty ja viihdyttävä peli, jonka pariin palaan aina mielelläni. Huhuista huolimatta siitä ei ole tätä kirjoittaessa tehty virallista uusversiota, mutta netin syövereistä löytyy tosin Zero Missionin pelimoottorilla toteutettu remakeprojekti, joka kantaa nimeä AM2R. Tällä tietoa teos on melkein valmis, mutta kärsimättömät voivat jo pelata seikkailua aina Zeta Metroidien elinalueille asti. Oman kokemukseni mukaan remakeprojekti on kuin suoraan Zero Missionin tekijöiden kynästä ja tehty kaikkia Metroid-perinteitä kunnioittaen. Suosittelen kaikkia sarjan faneja kokeilemaan varauksetta!
Ja lopuksi tarjoan kaikille kiinnostuneille 100% Missile ja Energy Tank keräyksellä varustetun Metroid 2 pelailun kommentaarin kera. Kyseessä on läpäisyaikaa ajatellen allekirjoittaneen personal best!
