Level up!

Uusi vuosi on jälleen käsillä ja se tarkoittaa myös uusia pelejä... tai vanhoja pelejä, mitä nyt kenellekin. Joka tapauksessa pelaajalle se tarkoittaa jälleen uutta vuotta pelien parissa. Tässä postauksessa kerron, millaisia odotuksia minulla on pelivuodelle 2019.

Edelliseen pelivuoteeni mahtui lopulta aika vähän eri pelejä, mihin osaltansa vaikuttivat oikean elämän kiireet ja osalta se, että pelaamani pelit olivat pitkiä kokemuksia. Silti minulle jäi sellainen olo, että pelasin melko paljon mutta silti hieman liian vähän.

Tulevalta vuodelta odotan enemmän aikaa pelaamiselle, mutta pelkään, että käy samoin kuin tänä vuonna. Tietyt kiireet jatkuvat edelleen ja vaikka kyse on itse järjestämästäni tilanteesta, en voi olla asiaa harmittelematta. Joskus on kuitenkin tehtävä valintoja, ja uskon, että pelaamisen kannalta parempi aikakausi tulee jälleen myöhemmin.

Pelitoiveita minulla on tulevalle vuodelle muutama, mutta mikään niistä ei ole kauhean tuore juttu. Ei anneta sen haitata.

Koska Xenoblade 2:n tarinalisäri on minulta yhä pelaamatta, haluan saada pelattua sen ensi vuoden aikana. En oikeastaan malta odottaa, että pääsen näkemään maailmaa Jinnin ja kumppaneiden näkökulmasta. 

Vaikka tykkäsin alkuperäisen pelin protagoneista hyvin paljon, tässä antagonistiporukassa oli jotain äärimmäisen kiinnostavaa. Minua harmittikin se, miten vähän heistä lopulta kerrottiin. Syy tähän salaperäisyyteen lienee selvä: tiedot haluttiin pihdata lisäriin asti.

Aiheesta voisi kirjoittaa rahastusrantin, mutten oikeastaan jaksa. Tarinalisäri voi olla ihan jees juttukin. Tuomioni aion antaa siitä vasta, kun se on koettu.

Tales of -sarja ui elämääni vaivihkaa, kun odottelin uutta Final Fantasy -elämystä eikä sitä oikein kuulunut. Aloitin sarjan pelaamisen Xilliasta ja olen pelannut läpi myös sen jälkeiset osat sekä vanhemmista sarjan peleistä Symphonian.

Tales of Vesperia saa uusioversion PlayStation 4:lle tammikuussa, joten nyt on aika ottaa siitä selvää. Toiset ovat sanoneet sen olevan Talesien parhautta, toiset taas todenneet puuduttavaksi kokemukseksi. Nähtäväksi jää, kallistunko jommallekummalle näistä kannoista vai onko näkemykseni jotain niiden välistä. 

Joka tapauksessa odotan kokemusta mielenkiinnolla, sillä tuoreempaa osaa sarjaan ei ole nyt tarjolla eikä minulla ole Vesperiasta aiempaa pelikertaa pohjalla. Symphonian kohdalla tämä tarkoitti, etten tavoittanut sitä fiilistä, jota jotkut tuttavat hehkuttivat. Voi olla, etten Vesperiastakaan innostu yhtä syvästi kuin ne, jotka ovat sen kokeneet aiemmin. Haluan kuitenkin antaa sille mahdollisuuden.

Testasin Octopath Travelerin demoa yli vuosi sitten, ja itse peli ilmestyi viime kesänä. Hankin sen kyllä, mutten ole vielä ehtinyt korkatakaan. Harmittaa, mutta minkäs teet.

Peli on hyllyssä odottamassa päivää, jolloin ehdin sen aloittaa. Tässä välissä olen ehtinyt muutamat arvostelut kurkata, vaikka yleensä pysyn niistä erossa. Fiilikset pelistä tuntuvat olevan kahtalaisia. Toisaalta sitä on kehuttu kovasti muun muassa peliteknisten ratkaisujen vuoksi, mutta hahmot ja tarina ovat saaneet osakseen rankkaa kritiikkiä.

Odotan pelikokemustani mielenkiinnolla, mutta olen vähän huolissani. Minulle hahmot ja tarina ovat usein tärkeimmät elementit pelissä. Jos ne sakkaavat liian pahasti, minun voi olla vaikea motivoitua pelaamaan peli loppuun asti. Toisaalta jos ne ovat edes ok-tasoiset ja peli on teknisesti hauskaa pelattavaa, voi se imaista mukaansa. Jännityksellä odotan, miten Octopath Travelerin kanssa käy.

Kokemukseni Trails-sarjan parissa ovat vähäiset. Aloittelin Trails in the Sky 1:tä aikoinaan PC:llä, mutta pelin pelaaminen jäi. Kokemus ei ollut huono, vaikka pelin alku hitusen hitaalta tuntuikin. Pelin ilme oli miellyttävä ja hahmot ihan ok, mutten lopulta jaksanut PC:n ääressä pönöttämistä. En tiedä, olisiko homma toiminut paremmin, jos kuvan olisi siirtänyt telkkariin ja yrittänyt pelata puhtaasti ohjaimella.

Niin tai näin, Trails of the Cold Steel -tarinahaaran kaksi ensimmäistä teosta saavat ensi vuoden aikana PS4-versiot. Blogissa vieraskyniä kirjoitellut Emmi suositteli minulle nimenomaan tuota tarinahaaraa, joten olen ajatellut testata sen, kun uusioversiot ilmestyvät.

En oikeastaan tiedä, toivonko tykästyväni peleihin. Olen käsittänyt, että kolmannen ja neljännen osan saapuminen länsimaihin on edelleen auki. Jos innostun sarjasta, eikä jatko koskaan saavukaan, voi edessä siis olla pettymys. Otan riskin kuitenkin. Elämään mahtuu aina lisää hyviä pelejä, joihin ihastua.

Tulevana vuonna ilmestyy varmasti paljon muutakin pelattavaa, mutta nämä pelit ovat nyt minun kiikarissani. Osa on jo hankittu, osa odottaa ostamista. Hieman myös epäilen, ehdinkö todella nuo kaikki vuoden aikana, sillä olen käsittänyt, että edessä on jälleen kymmenien tuntien edestä tekemistä per peli. Katsotaan, miten käy.

Joka tapauksessa hyppään uuden pelivuoden kelkkaan innostuneena. Janoan uusia kokemuksia japanilaisten roolipelien parissa eikä niille toistaiseksi näy loppua. Varsinaisen pelaamisen lisäksi haluaisin taas osallistua vuoden aikana pariin peliaiheiseen tapahtumaan. Otan ehdotuksia ja suosituksia vastaan (myös yhteistyöehdotukset kelpaavat, bloggaan tapahtumista mielelläni). 

Mitä peliä sinä odotat ensi vuodelta? Entä suosittelisitko minulle jotain tiettyä uutuuspeliä (tai miksei vanhempaakin)?

Seuraa myös somessa!