RiittuT submitted a new blog post: Evolve – Syö tai tule syödyksi Kuka metsästää metsästäjiä? Evolvessa varomattomat jahtimiehet voivat itse päätyä jahtimakkaraksi. Turtle Rock Studios ei esittelyjä kaipaa: viimeisen kymmenen vuoden aikana tuskin on ilmestynyt innovatiivisempaa moninpeliräiskintää kuin Left 4 Dead. Neljän eloonjääneen co-op joka suunnalta hyökkääviä zombilaumoja vastaan oli jotain aivan muuta verrattuna vallinneeseen sotilasräiskintäbuumiin. Leftiksen vaikeustaso oli siinä määrin ankara, että pelin nimi olisi yhtä hyvin voinut olla ”Yhdessä taistellaan, yksin kuollaan”. Turtle Rock Studios valmistautuu pitkän hiljaiselon jälkeen comebackiin. Zombit on nyt hylätty, mutta neljään pekkaan taisteleminen on yhä kaiken alfa ja omega. Evolvessa taistelutoverit eivät saa vastaansa laumaa, vaan yhden pirun ison ja äkäisen avaruushirviön. Evolven perusidea on juuri niin pöljän yksinkertainen, että sen on pakko toimia. Hirviö on kaadettava, ennen kuin se syö itsensä liian vahvaksi. Ravinnoksi kelpaavat niin joukosta eristetyt monsterinmetsästäjät kuin viidakkoplaneetan monipuolinen eläimistö. Nam. Se on ansa! Neljä kaveria pudotetaan keskelle viidakkoa vailla aavistustakaan siitä, missä hirviön pitäisi rymytä. Pelialue on varsin suuri ja eksymisen tai ainakin joukosta erilleen harhautumisen riski on varsin todellinen. Kasvillisuuden seassa liikkuminen ja korkeuserojen ylittäminen käy sentään ketterästi, kiitos metsästäjien perusvarustukseen kuuluvan rakettirepun (ne ovat totisesti muotia). Pelin neljän metsästäjää edustaa neljää varsin tiukasti toisistaan eriytettyä hahmoluokkaa. Luokista suoraviivaisin on rynnäkkömies, jolla on raskain aseistus, hetkellisesti toimiva suojakenttä ja ylipäätään parhaat valmiudet kohdata hirviö silmästä silmään. Rynnäkkömies on porukan tankki, mutta sellaisenaan varsin haavoittuvainen, jos hänellä ei ole lekuria ja tukimiestä säestämässä. Lekuri on ryhmän parantaja, tukimiehen tärkein kyky on vastaavasti suojakentän projisointi. Tukimies voi kohdistaa suojansa vain yhteen pelaajaan kerrallaan, mutta suojattu pelaaja on käytännössä kuolematon. Tukimies voi kantaa kortensa kekoon myös tilaamalla kiertoratapommituksen. Nopealiikkeistä hirviötä ei vaan ole ihan helppo jallittaa pommituskoordinaatteihin. Ryhmän täydentää ansastaja, jonka ykköstehtävä on hirviön jäljittäminen muille pelaajille. Ansastaja on aseistettu raskaalla antimateriaalikiväärillä, jolla pystyy korkkaamaan hirviön panssarimaisen nahan. Panssarin läpäisseestä osumasta välittyy selkeä varoitus myös muille pelaajille, jotta nämä tietävät kohdistaa tulensa hirviön heikkoon kohtaan. Lopullisessa pelissä hahmoluokkia voi muokata omaan pelityyliin sopiviksi, mutta itse en hahmonkehitystä päässyt kokeilemaan. Pelissä kerätään lisäksi väliaikaisia bonuskykyjä, jotka revitään viidakossa rymyävien vähäisempien petojen nahoista. Tuhlattuani hitaasti latautuvan kiertoratapommituksen valtavaan rämemajavaan sain palkinnoksi tuplateholla toimivan rakettirepun. Se ei ollut yhtään hullumpi bonus se. Vihaisena linnuille Evolvessa on tilaa myös viidennelle pelaajalle, jolle on varattu avaruushirviön rooli. Väitän, että se on pelin rooleista ylivoimaisesti hauskin. Onnistuin heti ensimmäisessä pelissäni kasvamaan täyteen mittaan ja syömään kaikki vastustajani. Hyvää oli. Hirviöllä on kolme kasvuvaihetta. Alkuvaiheessa hirviö on vielä suhteellisen heikko rääpäle, jonka on parasta pysyä metsästäjiltä piilossa ja keskittyä pelkkään syömiseen. Syötyään tarpeeksi hirviön on etsittävä sopivan suojaisa paikka ja koteloiduttava. Kotelosta kuoriutuu kakkosvaiheen monsteri, jolla on jo pattia lyödä metsästäjiltä luulot pois. Jahti kääntyy lopullisesti metsästäjiä vastaan, jos hirviö onnistuu syömään (ja koteloitumaan) vielä kolmanteen vaiheeseen. Loppumonsteri nakkelee kivenlohkareita kuin näkinkenkiä, syöksee tulta ja hyppii metsästäjiä lyttyyn silkalla massallaan. Koostaan huolimatta hirviö liikkuu ylivoimaisen ketterästi. Otus tekee kymmenien metrien loikkia ja kiipeää vaikka suoraa kallioseinämää. Jos hirviö haluaa toden teolla karistaa metsästäjät kannoiltaan, rakettirepussa on parasta olla täysi bensatankillinen jäljellä. Hirviön kannattaa perääntyä aina, jos metsästäjät onnistuvat rikkomaan panssarinahan ja vahingoittamaan pehmeää kudosta. Menetetty terveys on käytännössä lopullisesti menetettyä, mutta nahka kuroutuu umpeen, kunhan hirviö saa syödä rauhassa. Nopeus ei silti ole kaikissa tilanteissa eduksi, sillä täyttä vauhtia porhaltamalla hirviö paljastaa tuota pikaa sijaintinsa. Ellei hirviö ota tietoisesti varovaisia askelia, se jättää pehmeään maaperään näkyviä jalanjälkiä. Viidakko on täynnä lintuja, jotka säikkyvät pienintäkin rasahdusta. Ilmaan lehahtava lintuparvi on oikeastaan jalanjälkiä varmempi signaali jättiläisen liikkeistä. Hirviö voi ennakoida metsästäjien liikkeitä nuuhkimalla ilmaa. Jos metsästäjiä on hajukantaman sisällä, hirviö ”näkee” heidät vaikka seinien läpi. Lekuri syödään ensin Sain Evolveen ensituntumaa Game Developers Conferencessa, jossa ehdin pelata kolme varttitunnin pituista matsia. Koska olimme kaikki vasta-alkajia, matsit olivat melkoista kaaosta. Suorituspaineet kohdistuvat erityisesti hirviötä pelaavaan. Hirviön terveys ei palaudu, joten jokaisella virhearviolla on pysyvät seuraukset. Metsästäjät voivat sen sijaan parantaa ja suojata toisiaan ja elvyttää kaatuneita tovereitaan. Jos viimeinen eloonjäänyt onnistuu piileskelemään hirviöltä riittävän pitkään, kaverit palaavat maagisesti henkiin täydennysjoukkoina. Vaikka ensimmäisen pelitunnin jälkeen on vähän paha tehdä pitäviä johtopäätöksiä pelitasapainosta, vaikutelmakseni jäi, että hirviön on murskattava metsästäjät hyvin systemaattiseen tyyliin. Vaikka rynnäkkömies hönkisi miten ärsyttävästi niskaan, ryhmää parantava lekuri ja suojakenttiä loihtiva tukimies on melkein pakko eliminoida ensimmäisinä. Väärästä metsästäjästä aloittamalla vainolaiset voivat buffata toisensa sitkeiksi kuin torakat. Evolve vaikutti keskeneräisenä tynkäversionakin huippuhauskalta. Uskon, että vaihtelua saadaan riittämiin metsästäjien hahmonkehityksestä ja pelaamalla avattavista uusista hirviötyypeistä. Tässä versiossa vaihtoehtohirviöitä ei näkynyt, ainoa vaihtoehto oli godzillamainen jätti. Turtle Rock Studiosia ei myöskään voi moittia huonosti valitusta pelimoottorista. Jos jotain, Crytekilta lainattu CryEngine on kuin luotu visuaalisesti yltäkylläisiin viidakkomaisemiin. PC, Xbox One, PS4 Ilmestyy loppukesästä Continue reading the Original Blog Post
