Final Fantasy VIII on sarjan paras peli. Perustelut:

Final Fantasy VIII on sarjan paras peli. Perustelut:

Square Enixin lippulaivasarja Final Fantasy on tätä kirjoittaessa saavuttamassa jo viidettätoista osaansa. Vaikka yleisen mielipiteen mukaan sarjan taso on lähivuosina laskenut, sen jokainen teos on onnistunut keräämään ympärilleen sankan kannattajakunnan. Sen vuoksi fanien keskuudessa käydäänkin kiivasta keskustelua sarjan parhaan pelin tittelistä. Ajattelin asian tiimoilta sohaista muurahaispesää ja ilmaista oman mielipiteeni aiheesta.

Final Fantasy VIII julkaistiin vuonna 1999 alkuperäiselle PlayStationille. Jokaista sarjan peliä pelanneena olen lopulta tullut siihen tulokseen, että juuri tämä kahdeksas osa on kaikista onnistunein kokonaisuus. Tässä perustelut (sisältää juonipaljastuksia):
[SIZE=5]1.Teemoitus on onnistunut[/SIZE]


Monen vanhan parran mielestä Final Fantasyn pitäisi sijoittua keskiaikaa muistuttavaan miekan ja magian maailmaan. Sarja alkoi kuitenkin jo kuudennen osansa myötä ottaa askelia modernimpaan suuntaan ja saavutti huippunsa FFVIII:ssa. Autot, junat ja maihinnousualukset ovat arkipäivää, kuten myös televisiot, leijulaudat ja tuliaseet. Siitä huolimatta mukana on juuri tarpeeksi loitsintaa, mystisiä kutsuhirviöitä ja muinaisia raunioita, että menosta ei tule arkista. Juuri tämä irtiotto perinteisestä fantasiasta tekee ympäristöistä mielenkiintoisia, monipuolisia ja yllättäviä.
[SIZE=5]2. Upeat välianimaatiot[/SIZE]


Työstäessään FFVIII:aa superkalliin Spirits Within-elokuvan rinnalla Squaresoftin animaattorit saivat aikaiseksi ehkä sarjan mieleenpainuvimmat välianimaatiot, jotka ovat kilpailukykyisiä vielä tänäkin päivänä. Lisäksi ne on integroitu useasti itse pelitapahtumiin niin tiiviisti, että pelaaja ei suinkaan vain tapita ruutua passiivisena, vaan ote on huomattavasti osallistuvampi. Hyvinä esimerkkeinä Timberin junakaappaus ja Gardenien taistelu.
[SIZE=5]3. Kokonainen tarina[/SIZE]


Saattaa hyvinkin olla, että FFVIII:n tarina ei aukea kokonaisuudessaan ensimmäisellä pelikerralla. Kasvukipujen ja rakkausteeman alla kyseessä on nimittäin ennen kaikkea aikamatkustustarina, jossa predestinaatio on vahvasti läsnä. Loppuratkaisun jälkeen teos ei tarvitse minkäänlaista jatko- tai esiosaa, vaan seikkailu seisoo omilla jaloillaan. Myös pelin maailman historiallisessa loressa ja hahmojen välisissä suhteissa on paljon mihin upottaa hampaansa. Kaikkia vastauksia, kuten Squallin vanhempien henkilöllisyyttä, ei hierota naamaan.
[SIZE=5]4. Musiikki on mahtavaa[/SIZE]


Musiikillinen mieltymys on toki makuasia, mutta Final Fantasy VIII:n soundtrackin meriittejä on paha mennä kieltämään. Jo aloitusanimaation mahtipontinen Liberi Fatali kertoo, että nyt mennään kovilla panoksilla. Lähes jokainen kappale on mieleenpainuva ja vaikka mukana onkin muutama remix Balamb Gardenista ja Eyes On Mesta, mennään yleisesti ottaen hyvin vaihtelevalla tasolla. Omat tärppini ovat The Landing, The Man With The Machine Gun ja Compression Of Time.
[SIZE=5]5. Mielenkiintoinen tasosysteemi[/SIZE]


Useimmissa japanilaisissa roolipeleissä, myös suurimmassa osassa Final Fantasy-sarjaa, tulevia taistoja saa helpotettua, kunhan pysähtyy keräämään hahmoilleen lisää kokemusta. FFVIII:ssä viholliset sen sijaan kasvattavat tasojaan pelaajan mukana. Hirmut siis käyvät pidemmän päälle voimakkaammiksi, mutta toisaalta tarjoavat harvinaisempaa tavaraa kukistuttuaan. Pelaajan täytyy siis miettiä kehittyessään vaakakupeissa aspektin hyötyjä ja haittoja.
[SIZE=5]6. Junctiointi on hupaa[/SIZE]


Vielä tasosysteemiäkin enemmän hahmojen vahvuuksiin ja kykyihin vaikuttaa Junction-järjestelmä, jossa Guardian Force-kutsuhirviöiden avulla eri atribuutteihin liitetään loitsuja ja näin kohotetaan niiden arvoja. Loitsuja saa taas anastamalla viholliselta, uuttamalla Draw-pisteistä maailmankartalla tai muuntamalla tavaroista. Järjestelmä voi aluksi olla melkoista hepreaa, mutta kun homman oppii, paljastuu junctiointi yhdeksi koko sarjan vapaimmista hahmonkehitystyökaluista. Lisäksi toiminto on tärkeä osa tarinaa, kun monissa muissa Final Fantasyissä taas vain ostat jonkin uuden varusteen ja opit sen myötä uusia kykyjä ilman sen kummempia selittelyjä.
[SIZE=5]7. Taisteluissa on säpinää[/SIZE]


Final Fantasy-sarjassa perinteinen tekstikomennoilla käytävä taistelu menee usein odotteluksi. Onneksi FFVIII:ssä Limit Breakeissa näppäillään erilaisia komboja, vedetään liipasimesta oikeaan aikaan ja etsitään tilanteeseen sopivaa loitsu useammasta vaihtoehdosta. Guardian Forcetkaan eivät ole vain tylsiä välianimaatioita, vaan Boost-abilityn ansiosta niiden tehoa voi kohottaa koko hyökkäyksen lataamisen ajan. Osallistuvampaa otetta sarjassa on yritetty vasta FFXIII:n myötä ja sekin meni pelkäksi Auto-Battlen hakkaamiseksi.
[SIZE=5]8. Triple Triad[/SIZE]


Onko yhdessäkään sarjan pelissä yhtä koukuttavaa ja palkitsevaa minipeliä, kuin FFVIII:n Triple Triad keräilykortit? Konsepti on yksinkertainen, mutta mukana on tarpeeksi erilaisia sääntöjä alueiden välillä, että homma pysyy kiinnostavana. Harvinaisten korttien muuttaminen tavaroiksi tarjoaa äärimmäisen voimakkaita junctiointimahdollisuuksia ja tarpeeksi harrastettuna suorastaan rikkoo koko pelin. FFIX:n Tetra Master, X:n Blitz Ball ja X-2:n Sphere Break olivat kaikki myös kivoja, mutta niiden pelaamisesta ei juuri palkittu.
[SIZE=5]9. Uudelleenpeluuarvoa löytyy[/SIZE]


FFVIII:tä voi pelata todella monella eri tavalla. Aluksikin kaikilla kuudella päähahmolla on omat erityiskykynsä, joista voi koota mieleisensä porukan. Junctiointitapoja on tuhansia erilaisia, joista toinen voi painottua kivikovaan suojaukseen, toinen taas silkkaan fyysiseen voimaan. Lisäksi läheskään kaikkia sidequesteja ja vaihtoehtoisia skenaarioita ei löydä ensimmäisellä pelikerralla. Uutta tekemistä saattaa löytyä vielä vuosienkin kuluttua!
[SIZE=5]10. Enc-None[/SIZE]


Loppukevennyksenä erityismaininnan saa Diablos GF:n Enc-None ability, jolla pystyy välttämään kaikki satunnaistaistelut. Japanilainen roolipeli ja ennen kaikkea Final Fantasy-sarjan edustaja, jossa saa sammutettua random encounterit? Jo tällainen mahdollisuus nostaa FFVIII:n arvoa sarjan keskinäisessä paremmuusjärjestyksessä!

Loppujen lopuksi, kuten kaikissa muissakin mielipideasioissa, tämä on ainoastaan allekirjoittaneen totuus, vaikka miten yrittäisin listata objektiivisia argumentteja pelin hyväksi. Blogin päätteeksi liitän juttuun juuri valmistuneen FFVIII-Let's Play sarjani viimeisen osan. Pitäkää kommentit asiallisina :D

http://youtu.be/6EM8FqwdwTI
Alkuperäiseen kirjoitukseen.

 

...

 

On se viiden parhaan joukossa joten mikä ettei!

 

FFXIII-2 läpipeluu alla ja tuosta ainakin voin sanoa että aikas paskaa on. Enemmän (turhanpäivisiä) videoita kuin itse peliä, kun Steamin kello näyttää 17h tällä hetkellä. Satunnaistappeluja on ihan hemmetisti liikaa.

Lisäksi vielä on pakko ollut lisätä QTE paskaa pomotappeluihin (en tosin tiedä onko QTE onnistumisilla varsinaisesti mitään vaikutusta, kun on pomot on tippunut vaikka on epäonnistunut QTE:ssä) (Epäonnistumiset johtuu siitä, kun osa QTE-toiminnoista on merkitty näppiksen merkeillä, eikä XBOX360 controllerin napeilla)

Itse ketjun asiaan... Pelasin FF8:a ennen FFXIII läpipeluuta ja pakko oli jättää peluu kesken, kun oli muutakin paljon mielenkiintoisempaa pelattavaa.

FF8:ssa oli ihan liikaa tyhjänpäiväistä juoksemista edestakaisin ilman selkeetä tietoa mihin tarttis mennä seuraavaksi (piti walkthroughista luntata, mikä on aina perseestä).

Ehkä olen vaan WoWilla pilalle hemmoteltu, kun siinä näkee (useimmiten) selvät questitavoitteet ja minne mennä.

 

Mjoo, en ole samaa mieltä. Mutta myönnän että FF8 on kymmenen parhaan Final Fantasyn joukossa.

 

No hei, on siinä maailmassa ainakin 50 asukasta. Ei se oo niin helppoa.

Selitykseksihän ne tarjoaa niitä GF summoneita, mutta aika valikoivaa muistikatoa tarjoavat. Jantterit on vielä sen alle 20-vee kaikki :D

 

Se on sitä what a twist! -muistideletointia. FF8:n maailmassa sentään tiedetään mistä Alzheimerin tauti sai alkunsa.

Muoks: Tuosta olisi muuten saanut hyvän pelimekaniikan. Hahmoa voisi parantaa geeäffillä, mutta vastapalveluna ne syövät kykyjä. Pelin lopussa Squall ei voisi tehdä muuta kuin kuolata item-menun päälle.

 

Heh, taitaa olla vihatuin juonenkäänne tuo koko pelissä :D Toisaalta GF-muistinmenetys on ihan osuva selitys, koska kaikki niitä käyttäneet hahmot on nimenomaan unohtaneet LAPSUUTEEN liittyvät muistot, eli orpokodissa kohdatut kaverit. Kaikki ei kuitenkaan ollut pyyhkiytynyt pois, koska Quistis halusi alitajuisesti hoivata ja Seifer höykyttää Squallia ja cry-baby-Zelliä. Irvine taas muisti kaiken mutta piti omana tietonaan.

Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, onko tuo juonenkäänne hienoin plot twisti ikinä vai ei...

 

Normaalisti en kommentoisi tälläisiin arvosteluihin, mutta nyt on sellainen aihe että ihan pakko. Olen kylläkin pääsääntöisesti pelannut vain sarjan seittemättä ja yhdeksättä osaa, koska muita kokeillessa eivät vain tuntuneet niin hyviltä. Rupesin tuossa rassaamaan muistiani ja muistin että olen joskus kokeillut myös kahdeksatta osaa. Peli jäi kylläkin silloin kesken koska se piti palauttaa takaisin kaverille jolta sen lainasin. Jos muistini ei vallan petä, sanoisin että kahdeksikko on ihan hyvä peli, mutta juuri tuo liika teknologia pilaa kyseisen pelin (tietysti kyseessä on vain henkilökohtainen mielipide). Itse olen täydellisen tykästynyt sarjan yhdeksänteen osaan, jossa tietysti on vähän teknologiaa, pääasiallisesti mennään kuitenkin taikuuden puolelle.

 

Ei se tosiaan niin huono ole kuin kovimmat VII-fanit sitä parjaavat, mutta aikanaan tämän aika äärimmilleen pelattuani (Omega nurin ilman mitään The Endejä tai kuolemattomuuskikkoja ennen kuin ehti edes käyttää sen terra flarensa) sanoisin, että ei se kyllä paras osa ole. Parempaan päähän se kyllä kuuluu ja arvostan sitä henk.kohtaisesti enemmän kuin VII:tä, mutta esimerkiksi IX:ää pidän parempana.

VIII kärsii pelillisesti pahasti HP-turvotuksesta varsinkin loppua kohden. Se tekee offensiivisista loitsuista täysin turhaa kutittelua, eikä niitä halua lähtökohtaisestikkaan käyttää kauheasti, koska ne menevät kiinni junctioniin. GF:t samoin käyvät heikoiksi loppua kohden ja tilalle tulee aura+limit break spämmäys.

Maailma myös tuntuu tyhjältä. Kovasti puhutaan kuinka Galbadia haluaa valloittaa maailman, mikä todellisuudessa tarkoittaa sen oman mantereen ulkopuolella pientä Balambin saarta ja Estharia, jota ei edes pysty näkemään normaalisti. Muut alueet maailmassa ovat käytännössä tyhjiä. Se Selphien alkuperäinen garden vain on jossain keskellä ei mitään.

Juonellisesti se käynnistyy hitaasti, syttyy aina jokaisen CD:n lopussa ja sitten suvantoilee. Se täytyy kuitenkin myöntää, että se mitä Rinoasta ja Ultimeciasta implikoitiin oli varsin näppärää, eikä sitä silloin pentuna tajunnut ajatella.

Paras osa on kuitenkin XII (Juha Kuosmanen tunsi juuri tutun piston). VIII varmaan omissa kirjoissani kolmannella sijalla.

 

Final Fantasy VIII on viimeistä fantasiaa siinä mielessä, että koskaan missään muualla ei ole nähty mitään vastaavaa, ruudulle ei ole paiskattu mitään ihan näin älyvapaata ja kuitenkin tästä kaikesta päästiin kuin koira veräjästä (vertauskuvan kontekstissa kuin Angelo Rinoan raketinheitinranteesta) ilman sen suurempaa floppia kuin Squallin sun pitäis puhuu seinälle -angsti, joka on lähinnä jäänyt pelistä käteen jälkipolville. Eihän se kaikki tietenkään toiminut, mutta muistan pelistä vieläkin lentävät sotilasakatemiat, futuristisen häivekaupungin, aikatiivistymisen, poratornivankilan ja mailien korkuisen suorakulmion, joten ei se kaikki ihan roskaa ollut.

Kai.

E: Ja XII on suvantoa, jossa on kerran viidessäkymmenessä tunnissa Shakespeare-dialogia ja Vaanin suttuisia nännejä.
E2: Okei, kaiken muun voin antaa XII:ssa ehkä anteeksi, mutta matka sieltä olikohan Bur-Omisacen temppelistä (se mesta siellä ihan etelässä, kirjoitusasu tuli refleksillä) Archadekseen ei ole järjellä puolustettavissa. Vähintään viisi rampattavaa luolastoa eikä juuri mitään tapahtunut ja sitten maailman suurimmassa metropolissa yhdistellään NPC-hahmojen keskusteluja ja jumitetaan sulkuporttikompleksiin spawnaavien solttujen kanssa. Ai niin, ja sitten noustaan sata kerrosta maailman pisimmässä luolastossa, kun mitään ei tapahdu.

 

Kasista en mahdottomasti diggaillut kun sen ilmestyessään pelailin läpi. Seiska ja ysi sen sijaan molemmat olivat loistavia, ja etenkin ysin miljöö oli omaan makuuni liki täydellinen. Mitä nyt liian usein tulevat satunnaistappelut vähän söivät mielenkiintoa.

Kasista on jäänyt parhaiten mieleen se jossain keskivaiheilla sijainnut hyökkäys ja sitä seurannut joukkorähinä sinne "päämajaan". Sen vertaa ei pelin pariin palaaminen huvita enää, että tuon takia ottaisin työn alle, mutta jos vinkkaat lets play -osan, jossa tuo tapahtuu, niin voisin verestellä muistoja sen parissa.

 

Mikä voisi olla hieman samansuuntainen kokemus kuin se, että menee ensimmäisen Final Fantasyn NES-/Famicom-version alussa taisteluun hankkimatta ensin varusteita/loitsuja lähikaupoista.

 

Yleisesti ottaen Final Fantasy IX taitaa olla sarjan fanien keskuudessa se lopullinen fantasia :D Henelle voisin vastata, että itse tykkäsin FFVIII:n tarinassa sitä, kuinka jokainen CD tuntui omalta tarinakokonaisuudeltaan, joka saa sitten lopuksi huipennuksen velhotar-taisteluun. Sitten lähdettiin taas uuteen nousuun pienen suvannon kautta.

Crystal Hunter on kyllä noista Angelo Cannoneista ja muista yber-älyttömyyksistä (oma tärppini olisi Zellin maailmanympärijuoksu Final Heavenissa) täysin oikeassa ja senkin takia FFVIII on ihan omassa luokassaan :D

Ja Vilperi, sitä saa mitä tilaa, joten tässä Gardenien taistelu silvuplee:
https://www.youtube.com/watch?v=8uU3gWzDANg

 

Ei taida olla ihan uniikki juttu Enc-None sarjan peleissä: http://finalfantasy.wikia.com/wiki/No_Encounters. Toki siinä on se mukava puoli, että se on aika helppo saada varhaisessa vaiheessa peliä.

 

Tämä kun tuli, ostin ihan heräteostoksena paikallisesta videopelidivarista (näitä oli vielä silloin useampi..) ihan vaan hienon kannen takia ja kyllähän tämä tajunnan räjäytti, vaikka nyt ei varmaan se paras FF ole, mutta mulle kyllä räjäytti aikanaan pankin. Vaikka tätä ei ole kuin sen kerran tullut hinkattua läpi niin ne upeat maisemat ja musiikit jäivät kyllä mieleen ikuisiksi ajoiksi.. Pitäisi varmaan vihdoin tähänkin tarttua uudemman kerran, voisi kyllä pilata hyvät muistot ja en tiedä olisko nuo pahimmat älyttömyydet enään niin siistejä kuin lapsena.

 

Jep, kasi paras. Onhan siinäkin vikansa, mutta pidän niistä enemmän kuin muiden osien vioista.

 

Hyvät perustelut, FFVIII myös omasta mielestä sarjan paras. Monet kommenteista luetut kritiikit ovat mielestäni FFVIII:n vahvuuksia eikä heikkouksia kuten älyvapaa meininki ja ympäriinsä juoksentelu ilman tietoa päämäärästä.
Luin jokunen vuosi sitten juttua missä mietittiin jospa Squall oikeasti kuoli ensimmäisen levyn lopussa ja fantasioi seuraavat 3 levyä pienessä päässään. En muista, että muissa sarjan peleissä olisi näinkin isoja asioita jäänyt epäselväksi pelaajalle näinkin monen pelikerran ja vuoden jälkeen. Mahtava peli!

 

Älyvapaalle meiningille voi olla syy ;)
http://squallsdead.com/

 

Omasta mielestäni kyllä FFVIII:n edelle ehdottomasti menee FFVII, sillä itse tarinasta pidän enemmän ja hahmoista, mutta FFVIII:n cutscenet ovat kyllä nannaa <3

 

Tykkäsin kasista ja haluaisin myös tykätä sen combatista, mutta se draw-härpäkkä on oikeasti tympeää ja hahmot on ihan supersankareita kun laittaa hyvät loitsut sinne. Peliä pitäisi siis pelata vähän puolivillaisesti, että saisi vihuista vastusta. Ei pysty. Kerään kaikkea aina maksimit ja pihtaan joka hiton pottuakin hampaat irvessä.

Voisi tuota kuitenkin vielä kokeilla uudestaan jos joskus ehtisi. Jos joku keksii miten aika pysäytetään (ja mielellään itse ei vanhenisi sen pysäytyksen aikana) niin kuuntelen mielelläni.

 

Kasissa jäytää eniten juuri tuo taikojen grindaus. Ei erityisen jännittävää ja ikävästi aikaavievää hommaa. Kaupasta ostaminen voi olla tylsää, mutta ainakin se toimi.

Juoni nyt on aika hömelö, mutta eipä se poikkea muista sarjan edustajista. Maailmanpelastusta sun muuta pilipalia. Squall tosin on kaikessa angstisuudessaan aika ärsyttävä päähenkilö.

Triple Triad on ihan kiva. Se tosin menee pelikelvottomaksi uusien sääntöjen myötä.

Kasi kuitenkin viihdyttää ihan hyvin ja sitä pelaa sujuvasti, kun sille päälle sattuu. Taistelussa on menoa, tarina rullaa ja musiikki soljuu. Sen verran laadukasta työtä. Omaan makuun sarjan parhaat pelit ovat kuitenkin 6 ja 9, myös 5 job-systeemineen kiilaa kärkikolmikkoon (tosin 7 ja ysin jälkeiset on kokeilematta).

 

Tuossahan se totuus tulikin! Final Fantasyjä on tullut pelattua vähän liikaakin, mutta vitoseen tulee aina palattua.

 

Kasin tekee pelikelvottomaksi uskomattoman rasittava päähenkilö. Ei emoilijat mitään uutta japsiropeissa ole, mutta Squall vetää ihan omassa sarjassa. Hahmokaarti muutenkin on harvinaisen tylsää sakkia ja se "ollaan kaikki lapsuudenystäviä, mutta ei muisteta sitä" twisti oli pöljä. Kutonen on sarjan paras osa.

 

Hetkinen hetkinen hetkinen. Tämä Squallin emous mua jaksaa aina hämmästyttää. Hahmon dialogi ja reaktiothan ovat luokkaa "Hmph, whatever", "I don't care" ja tietysti "Go talk to a wall". Ei nyt mikään sosiaalinen perhonen, mutta ei tuo nyt mitään emoilua ole. Ehkä me ymmärrämme emoilun eri tavalla, mutta minusta se on enemmän sitä turhasta vollottamista ja voi kun mulla on ihan kauheaa, yhyy tapan itteni hyppäämällä tuolilta alas -huomion hakua.

Joku Tidus isistä jatkuvasti valittaessaan on enemmän emo, eikä sekään nyt vielä oikeasti minusta emo ole.

 

Squall on selkeästi kuudere eikä mikään emo. Ei jummarra.

 

Squall on myös ison sotilaskoulun ainoa henkilö joka kykenee tekemään jotain. Kyllä minuakin vituttaisi jos olisin satojen täysin turhien tyyppien ympäröimänä 24/7.

 

Ai tämmönenkin on! 8, 7, 10, 10-x on mun parhaat osat joita on tullut pelattua uudestaankin useamman vuoden tauon jälkeen. Kasi oli maailmaltaan hiukan ontto, mutta kun jotain tapahtui ne oli muistettavia. Ysi ei iskenyt yleisen furryilyn ja hahmodesignin takia. Kahtatoista en mainitse.

 

Story of my life, välillä hajoo pahasti kun jotain yksinkertaista ei vain osata tehdä edes välttävästi oikein.

 

Tykkäsin furryilystäkin ja ajattelin, että voisi noita vanhempiakin pelata uusiksi, kutonen olisi ainakin. Se perhanan XIII on myös vielä kesken.

 

Kuten sanottu, parhaasta Final Fantasysta väittely aiheuttaa aina kuumia tuntemuksia :D

Squallin emoudesta voi olla monta mieltä, mutta pelin tarinan puitteissa himppuriikkisen angstia on ihan ymmärrettävää. Äiti kuoli kun mies oli ihan poikanen ja isukki huiteli teillä tietämättömillä. Sitten kun orpokodista katoaa jälkiä jättämättä tuki ja turva, "isosisko" Ellone, niin Squall lopetaa syvempien ihmissuhteiden rakentamisen, koska pelkää menettävänsä ne kuitenkin lopulta. Tämän kun yhdistää yleisen teiniangstiin (jos omalle kohdalle olisi 17-vuotiaana sysätty maailman kohtalo, olisi saattanut pelastaminen olla löyhissä kantimissa) niin Squall on loppujen lopuksi aika hilpeä veikkonen.

Ja mitä tulee Drawin käyttämiseen, niin ilman sitäkin pärjää. Itse asiassa tuossa pelailussani käytän aikaa tasan kaksi kertaa loitsujen imuttamiseen ja loput menee Card Modilla ja Mag Refinereilla.

Triple Triadista tulee vasta mielenkiintoista uusien sääntöjen myötä :D Olisihan se aivan epäreilua, jos saisi aina pelata mielin määrin voimakkaimilla Character-korteilla ilman pelkoa Plus ja Same-säännöstä. Jotain haastetta, hei!

 

Mitä hittoa, jostakin toisestakin Compression of Time on hiton hyvä biisi?

 

Aika hälyttävää kritisoida kasin muistikatkoksista, ihan niinkuin Cloud ja Zidane eivät olisi täysin dementikkoja menneisyydestään...
Draw on aivan mahtava systeemi, tukee hyvin junctionii.

 

Ei, kyllä se draw on aivan paska, mutta onneksi suurimman osan sai tehtyä esineillä ja ultimat yms. sai junctioniin kun kävi tasaisin väliajoin pyörimässä enc-none päällä Island closest to Heavenin ja Hellin, sekä siinä ihmekylän taskurahaa maksavalla drawpointilla. Säästyi siltä pahimmalta, eli taistelussa niiden vääntämiseltä. Steam versiossa on onneksi se boost, jolla saa suoraan kaikkia alkupään taikoja sen 100, niin ei tarvi alussakaan sitä sietää.

 

En ole koskaan oikein ymmärtäny draw-systeemin kritisointia siitä, että se pakottaisi jatkuvaan puuduttavaan taikojen imuttamiseen, kuten esim. Spoony videoissaan vaahtoaa. Itse pelasin napsimalla taikoja sitä mukaa kuin jaksoin enkä hampaat irvessä minmaxaten, ja silti pelissä pärjäsi ilman mitään erityisempiä haasteita. Tuo on mielestäni kärjistäen hiukan samanlainen kritiikki, kuin että hahmot olisi joka Final Fantasyssa ihan pakko kehittää tasolle sata heti ensimmäisille satunnaistaistelualueelle päästyään ihan vaan, koska peli tarjoaa siihen mahdollisuuden. En tosin väitä, että systeemi olisi tästä huolimatta mitään JRPG:iden parhaimmistoa.

 

Hmmm, itse tein samoin (vain Meltdownia ja Couragaa tuli vähän aikaa farmattua), ja silti Ultimecian linnassa ei ollut paljoa varaa kuin pieksää pakolliset bossit - rivimöröt pyyhkivät porukalla lattioita, joten koko mesta hoidettiin Diaboloksen matsivälttelyä hyödyntäen.

 

Enc-Noneen kieltämättä itsekin tuolla turvauduin, mutta olisihan se puzzlejen ratkonta ollutkin karseaa satunnaistaistelujen kanssa.

 

Eihän se pakotakaan, paitsi silloin kun se pakottaa. Eli siis itse en vain osaa pelata silleen vasemmalla kädellä hutiloiden vaan hinkutan drawilla taiat täyteen ja kyllästyn kun on liian helppoa. Olen tyhmä, mutta minkäs teet.

 

Kyllä! Compression of Time on yksi kovimmista FF-kipaleista. Valitettavasti sitä kuulee vain siinä tietyssä kohdassa pelin aikana. Sama juttu FFIX:ssä You're Not Alonen kanssa.

Ja Enc-None pitää olla kyllä päällä ensimmäisestä mahdollisesta hetkestä alkaen. Jos tuollainen ominaisuus on suotu, niin sitä pitää kyllä käyttää koko rahan edestä!

Itse naureskelen tuolle Steamin boost-jutulle, millä saa noita taikoja ilmatteeksi, mutta toisaalta jos niitä kuitenkin imuttelisi ne 100 kpl niin säästyyhän siinä aikaa. Jos kuitenkaan mitään 100 Ultimaa, Tripleä, Flarea ja Meteoria ei anneta saman tein :D

 

Tais olla Fira yms. isoin mitä se antaa. Voin käyttää aikanaan pleikkarilla pelin monta kertaa läpi vedettyäni ihan hyvällä omatunnolla nykyään kun haluan tehdä nostalgia tripin.

Enc-none riippuu alueesta. Ärsyttävät tai vähän expaa antavat viholliset juonipaikoissa päällä. Muualla expat ja itemit talteen.