Paras Snake? Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty 18.1.2016 - fluojn Kategoriat: Blogit Tagit: konami, Let's Play, metal gear solid, playstation, solid snake, Sony [LEFT]Harvaa peliä on odotettu yhtä suurella hartaudella, kuin alkuperäisen Metal Gear Solidin jatko-osaa. Messuilla nähdyt videot ja muut uutiset tuliterälle PayStation 2-tehokoneelle ilmestyvästä Sons of Libertysta upposivat sekä faneihin, että kriitikoihin. Aiemmin julkaisuvuonna 2001 kauppoihin tullutta Zone of the Endersiä ostettiin suuria määriä ihan vain MGS2-demon takia. Pelaajat ohjasivat Solid Snakea sateen piiskaamalla Discovery-rahtialuksella yhä uudelleen ja uudelleen. Lähes kaikki odottivat tulevan täysversion räjäyttävän potin jokaisella osa-alueellaan.[/LEFT] [LEFT]Itse pääsin tutustumaan Metal Gear Solid 2:een vasta kolme vuotta sen ilmestymisen jälkeen, kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ostaa uuden PlayStationin. Olin pitänyt pelimediasta taukoa useamman vuoden, joten sain astua Snaken saappaisiin ilman ainuttakaan spoileria tarinan kulusta (Tässä vaiheessa on pakko mainita, että aion käsitellä sitä tässä blogissa, joten jos haluat säästyä juonipaljastuksilta, lopeta lukeminen tähän!). Kuunneltuani Harry Gregson-Williamsin upean orkestraation Metal Gear-teemasta ja David Hayterin tutun äänen kajahdettua telkkarista olin suurin piirtein antamassa pelille jo maailman parhaimman pelin titteliä.[/LEFT] [LEFT]Ja hienoa menoa riitti. Tulitaistelu naispuolisen Spetsnaz-sissin kanssa, vihollissotilaiden väijytys pimeässä käytävässä ja tuntien edestä välinäytöksiä ja Codec-keskusteluja loivat juuri sitä oikeaa Metal Gear Solid-fiilistä jota olin alkuperäisen kanssa oppinut rakastamaan. Sitten tapahtui jotain. Huomasin pelin toisen puoliskon alkaessa ohjastavani platinablondia rimppakintuista pojankoltiaista, joka valitti kaikesta ja tuntui muutenkin olevan suurimman osan ajasta ihan pihalla. Odotin koko ajan Solid Snaken ottavan ohjat jossakin vaiheessa ja hoitavan tehtävän kunnialla loppuun Mitään sellaista ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Koko loppupelin sain kekkuloida Raidenin housuissa ja välillä jopa ilman niitä.[/LEFT] [LEFT]Ja se juoni. Voin auliisti myöntää, että en ymmärtänyt Sons of Libertyn tarinasta ensimmäisellä kerralla hölkäsen pöläystä. Alkuperäistä Metal Gear Solidia peilailevat tapahtumat, täydellistä kontrollia havitteleva tekoäly, S3-projektin monet muodot ja Snaken filosofiset höpinät loppuanimaatiossa informaation siirtämisestä tuleville polville... En meinannut aluksi uskoa sitä, mutta toivoin vain pääseväni välillä pelaamaankin loputtomien välianimaatioiden ja Codec-keskustelujen lomasta.[/LEFT] [LEFT]Oma kokemukseni kiteyttää varmasti monen Metal Gear-fanin ensituntemukset Sons of Libertyn pelaamisen jälkeen. Peli oli teknisesti erinomainen ja kehitti kaikkia alkuperäisen Solidin ominaisuuksia vieläkin paremmiksi, mutta se ei kuitenkaan ollut ihan sellainen, mitä demon ja messuvideoiden perusteella moni odotti. Uusi päähenkilö, modernimpi ympäristö ja huomattavasti monimutkaisempi juoni saa jotkin sarjan pitkäaikaiset fanit rankkaamaan MGS2:n jopa kaikkein huonoimmaksi Solidiksi.[/LEFT] [LEFT]Metacritic ja GameRankings kertovat kumpikin kuitenkin aivan muuta. Sons of Liberty on nimittäin kriitikoilta kerättyjen arvosanojen keskiarvojen perusteella koko sarjan paras peli. Mitkä ovat ne ansiot, jotka saavat pelijournalistit nostamaan tämän teoksen ylitse muiden? Aluksikin täytyy päästä yli siitä tosiasiasta, että Solid Snake ei ole pelin päähenkilö. Siinä missä Snake on sodissa ja selkkauksissa kovaksi keitetty legendaarinen sotilas, on Raidenin hahmossa huomattavasti enemmän tilaa kasvutarinalle. Sen lisäksi Snaken hahmoa on pystytty käsikirjoittamaan ihan uudella tavalla, häntä ihailevan nuoren lupauksen ja muiden hekilöiden silmin. Sons of Libertyssa Snake ei ole esimiehiinsä sokeasti luottava heittopussi, vaan tilanteen tasalla oleva supersotilas.[/LEFT] [LEFT]Siitä pääsemmekin takaisin pelin juoneen. Jos MGS2:n tarinaan syventyy ja sen teemoja miettii, ollaan jonkin todella syvällisen äärellä. Alkuperäisessä Metal Gear Solidissa pohdittiin, kuinka paljon henkilön geenit määrittävät hänen tulevaisuudestaan, Sons of Liberty taas kysyy kuinka paljon informaatio muokkaa olevaisuuttamme. Kun viruksesta kärsivä tekoäly kertoo muokanneensa vuosikausia uutisia ja historiankirjoja ihmiskunnalle sopivaksi, seikka saa pelaajan itsensäkin miettimään, onko edes olemassa minkäänlaista lopullista totuutta, vaikka elämmekin vapaan journalimin maassa. Kuten itse Snake kaunopuheisesti kiteyttää, totuus on kuitenkin loppujen lopuksi jokaisen henkilön oman uskon asia.[/LEFT] [LEFT]Lopuksi täytyy tunnustaa, että silloin, kun Metal Gear Solid 2:ssa ei katsota välianimaatiota, tai kuunnella Codec-keskustelua, on peli mekaniikaltaan täyttä rautaa. Hiippailu, tai sen vastapainona silmitön räiskiminen on toteutettu sellaisilla yksityiskohdilla, että moni nykypäivänkin peli kalpenee vertailussa. Keittiössä laukauksista hajoavat vesimelonit ja purskahtavat ketsuppipullot, sekä oikein ajoitettuna viholliset tappavat kaasuputkien suihkut ovat vain joitakin monista pienistä nyansseista, joka tekevät pelin maailmasta elävän ja hengittävän. Myös pomotaistelut ovat jokainen toisistaan erottuvia ja viihdyttäviä.[/LEFT] [LEFT]Omissa kirjoissani Metal Gear Solid 2 ei ihan yllä alkuperäisen ja kolmosen tasolle, mutta se voi hyvinkin päihittää Guns of the Patriotsin ihan vain välinäytösten pituuden mitalla. Sehän on ihan selvää, että jokainen Metal Gear-peli on korkeat tuotantoarvot omaava merkkitapaus, joten paremmuudesta väitteleminen on melkeinpä turhaa. Pääasia, että näitä pelejä pelataan![/LEFT] [LEFT]Näihin kuviin, näihin tunnelmiin alkaa Let's Play-kanavallani pelailu kyseessä olevasta pelistä:[/LEFT] https://youtu.be/vNQ5S_qkTQM Osa 2: https://youtu.be/Dl-g-a7GhUw Osa 3: https://youtu.be/nGmIbEdQxmw Osa 4: https://youtu.be/BDTKh177LRw Osa 5: https://youtu.be/7I4UfhXyDqU Osa 6: https://youtu.be/7wlQtQIVrJI Osa 7: https://youtu.be/GoNjl6WFI7Y Osa 8: https://youtu.be/QEcoLXxbqNE Alkuperäiseen kirjoitukseen.
[/LEFT] Miksei näihin panosteta? Ärsyttää kun nämä nousee aktiivisiin ketjuihin ja missään ei selvitetä että mikä tämä on. Tekstiin tullessa saa pitkälle lukea ennenkuin asia selviää. Onko tämä äänestys parhaasta Metal Gearista? Vai kenties retroarvostelu MGS kagosesta? Vai ehkä ihan vain se alkuperäinen arvostelu? Ei, kyseessä on pohjustus Lets Playhin. Jaa. Tuon uutislinkissä näkyvän 18.1.2016 - fluojn Kategoriat: Blogit Tagit: konami, Let's Play, metal gear solid, playstation, solid snake, Sony Voisi edes pistää tulemaan tähän keskusteluun. [/LEFT] [/LEFT]
Pahoittelut epäselvyydestä ja siitä aiheutuneesta mielipahasta. Toimitus kiinnostui alun perin juuri Let's Play videoistani, joten jokaiseen blogiin olen sellaisen pyrkinyt sisällyttämään. Koska mielestäni pelkää videota on aika tylsää lätkäistä etusivulle, kirjoitan kylkeen jonkinlaista jutuntynkää, yleensä retrosti omista kokemuksista pelin kanssa. Tällä kertaa ajatus lähti lentämään myös Sons of Libertyn yleisestä arvostuksesta ja historiasta. Mutta olet ihan oikeassa, lisäselvitys on paikallaan. Tänne foorumille juttu siirtyy Word Pressista sellaisenaan, joten jotkin asetukset ja [LEFT]-merkit kummittelevat viestissä, vaikka niitä ei alkuperäisessä kirjoituksessa saati muokkausruudussa näy. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi blogeihin ja videoihin panostaa. :)[/LEFT]
Joo siis sisällöstä ei mitään huomauttamista, 5/5, vaikka kolmonen onkin kakkosta parempi jokaisella saralla, on kakkonen jäänyt paremmin mieleen koska jonne-iässä tuo vaan kolahti niin kovaa.
Kieltämättä itsellenikin MGS2 oli suurempi tapaus, koska se oli ensimmäisiä pelejä, joita PS2:lla pelasin. Snake Eater taas tuli kesken palvelusajan ja en ehtinyt syventyä siihen yhtä suurella intensiteetillä. Loistavia pelejä kumpikin kuitenkin :P
