Uusi blogi, vanhat kujeet. Hei pelikansa! Lyhyesti kerrottakoon, että olen kirjoittanut Pelikaappi nimistä blogia noin 3,5 vuotta. Päätin lähteä laajentamaan bloggaamista Pelit.fi:lle ja aion käyttää samoja tekstejä kummassakin blogissani, älkää siis ihmetelkö jos törmäätte samanlaiseen tekstiin muualla kuin täällä! Esittelen nyt itseni, jotta tiedätte millainen henkilö täällä kirjoittelee. Pahoittelen jaarittelua jo etukäteen. Olen kakskytjotain vuotias englanninkielen opiskelija, kirjoitan siksi suomea toisinaan hatarasti, mutta yritän parhaani tulla ymmärretyksi. Harrastan videopelejä, pen&paper roolipelejä, lautapelejä, sarjakuvia, tv-sarjoja ja leffoja vaihtelevalla painotuksella. Lisäksi aloitin hetki sitten jousiammunnan, joka onkin ainoa fyysinen harrastukseni yli kymmeneen vuoteen. Videopelit ovat olleet mukana ihan pienestä asti, snes, sega megadrive, pleikkarit ja boxit on tuttuja. PC:llä en pelaa paljoa, lapsuuden kotiini kyseinen laite tuli niin myöhään, etten koskaan oppinut sillä pelaamaan. Tästä syystä kutsunkin itseäni varsin nokkelasti "PC-vammaiseksi" (ei tarvitse hermostua). Olen pelaajana hieman aggressiivinen (puoliso nauraisi tässä kohtaa, että "hieman!?", kerran Dark Souls 2:sta pelatessa iskin jalkani lattiaan niin kovaa että sattui pari tuntia). Tästä syystä minua ei missään nimessä saa häiritä pelatessa, tai jotain menee rikki, tai naapurin lapset oppivat taas pari uutta kiellettyä sanaa. Co-op peleissä olen kuitenkin(yleensä) siedettävämpi. Roolipelien pariin pääsin noin 12-13 vuotiaana ja sille tielle jäin, kirjahyllystä on jopa kokonainen rivi täynnä ropekirjoja ja noppavarastossa voisi melkein kylpeä. Shadowrun, Pathfinder(ja D&D) ja WOD ovat käytetyimmät kirjat. Videopelien suurkulutus alkoi vasta teini-iässä (n.14v) kun sain käsiini X-boxin ja Morrowindin. En muista enää kuinka monta päivää vietin putkeen Dunmereiden maailmaa samotessa, mutta on ihme ettei mieleni integroitunut pelin kanssa. Koen yhä samaa ilmiötä, joskin nykyään lähinnä jo iäkkään mutta ihanan Oblivionin kanssa(aloitin vasta eilen ties kuinka monennen kymmenennen kerran eskapismilempparini uudelleen) koska se ei vaadi niin paljoa aivotyötä. Yllättäen lempi genreni on RPG (puzzle ja kauhu on kivoja kans). Rakastan Elder Scrolleja(no näitä uudempia ainakin) ja joitain Biowaren tuotoksia joiden jatko-osista en ala puhumaan ellei verenpaineeni ole hälyttävän alhaalla. Peleistä Arcanum, Silent Hill 2, Morrowind, Oblivion, ME1, Professor Layton, KOTOR ja Jade Empire ansaitsevat erityismaininnan! Arvostan peleissä erityisesti nokkelaa juonta, autenttisia hahmoja ja tuoreita, hyvin toteutettuja ideoita. Sarjakuvia jaksan plärätä vaihtelevalla innolla joka on täydessä korrelaatiossa koulun käyntiin kuluvan energiamäärän kanssa. Lempi sarjani ovat yllätyksettömästi Fables ja Sandman. Myös Allan Mooren tuotokset ovat puhdasta kultaa. Tv-sarjoista lemppareita ovat Firefly(RIP<3), Twin Peaks, Star Trek(original), Family Guy, Regural Show, Parks and Recreation. jne jne. Elokuvista voin sanoa vain, että Bladerunner. Postailen aina kun ehdin ja kun on jotakin tarpeellista sanottavaa. Ideoita, kysymyksiä ja palautetta saa lähettää jos siltä tuntuu, kunhan asiallinen linja pidetään. Voitte myös kurkata Pelikaappiin jos haluatte lisää luettavaa, sieltä löytyy sekalainen arkisto 3,5 vuoden ajalta kertyneitä hyviä ja ei niin hyviä kirjoituksia. Pelikaappiblogia voi seurata myös Facebookin kautta. Hyviä pelihetkiä! PS. Muistakaa käydä tukemassa Suomen pelimuseota! Alkuperäiseen kirjoitukseen.
Oletko pelannut Ian Livingstonen monivalinta-kirjaroolipelejä? Velhovuoren aarre yms. oli lapsuudessa suosikkeja, vaikka vähän karkeat kielikuvat oman hahmon kuolemasta välillä aiheutti mielipahaa :D Ja hienoa, että tulee lisää blogaajia!
Häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole pelannut alkuperäisiä Falloutteja käytännössä lainkaan, koska olen pc-vammainen enkä pärjää ilman konsoli ohjainta. Mikä häpeä. Joo, saatoin hieman skimmailla ja katsoa millaisia ropeja on pelattuna. Nimimerkistä luulin että ihan toiselta laidalta ja olis saattanut saada jotain inspiraatiota.
Nyt myönnän, että Fallout 3 ja New Vegas ovat tuttuja ja aivan mahtavia, monesti läpipelattuja lisäosineen päivineen, mutta aiempia en ole saanut jostain syystä eplattua vaikka tuossa ne syyllistävästi minua tuijottavat hyllyssä. Fallout 2:sta olen kyllä pelannut, mutta en läheskään niin paljoa kuin pitäisi,voi johtua siitä että en tykkää pelata PC:llä niin paljoa, ei saa makoilla mukavasti kun pitää olla näppiksellä!
Samaa ongelmaa siis kuin täälläkin, itsekään en jaksa PC:llä näprätä ellei ole pakko, asento on epämukava ja näppäimet on hankalampi hallita kuin ohjain (Saahan tuohon toki boksin ohjaimen liitettyä, mutta kaikki pelit ei tue ohjainta). Hmm, enpä ajatellut että nimimerkki voisi vihjata muuta kuin että pidän japanilaisista yōkaista ja etenkin kitsuneista(kettuolento)... :)
