Welcome to the jungle, we got fun and games.
Välähdyspisteestä alkanut Arma-taival on kestänyt 15 pelivuotta, eikä loppua näy. Arma kolmosen lisäri Apex laajentaa nyt sodan viidakkoon. Mukana tulee uusi kartta, uutta kalustoa ja uusille pelaajille suunnattu coop-kampanja.
Tanoa mallintaa Fijin trooppista viidakkosaaristoa. Sitä halkovat polut ja korkeat kalliorinteet, ja ryteikön keskeltä saattaa löytää toisen maailmansodan jäänteitä, bambumajaa ja muuta ihmeteltävää. Lisäksi Tanoalta löytyy teollisuusrakennelmia, alkeellisia kyliä, isompaa kaupunkia ja paljon korkeusvaihteluita. Vaikka kaupungeissa vain murto-osaan taloista pääsee sisälle, 100 neliökilometrin Tanoa on kevyesti Chernaruksen veroinen.
Haulikkoa ei saatu, muita uusia aseita tuli 13. Niistä tunnettuja ovat AKS-74U, AKM, RPG-7 ja PM-pistooli. Loput rynnäkkökiväärit ja kevytkonekivääri ovat tylsähköä mielikuvituskamaa, eikä juuri kiinnosta onko käytössä geneerinen kivääri yksi vai kaksi. Ainakin asesoundeissa on nyt kunnolla napakkuutta.
Paikallinen ranskaa puhuva vastarintaryhmä on hyvä mutta kiinalaiset erikoisjoukot kuin avaruudesta tupsahtaneita. Uusia ajoneuvoja on kymmenen, mukana paikaltaan nousevat raskaat VTOL-lennokit, aseistetut UVAC-dronet ja kevyet maastobuggyt. Siviilit saavat tyylikkään jeepin, propellilentokoneen ja vesiskootterin. Sääli, että uusi kalusto jää valmistehtävissä vähälle käytölle.
Tiikerin silmät
Viidakko yhdistettynä arma-tekoälyyn herättää aiheellisesti huolta. No, tekoäly ei sentään näe kasvillisuuden läpi, mutta erottaa pelaajan maastosta helposti. Kun pelaajan täytyy löytää vihollinen taustasta, tekoälylle riittää lehtien alta vilahtava polygonin kulma. Siksi vaikeustaso on korkealla, mutta totuttelun jälkeen menossa on oma viehätyksensä. Kun lopulta oppii etenemään niin varovasti kuin pitääkin, toimii viidakkosota tekoälyä vastaan hyvin.
Seitsemän tehtävän coop-kampanja on siististi cool kehnoilla välivideoillaan, jossa hakkeroidaan ipadeja ja ollaan rennosti exohaalarit päällä. Vaikka kampanja kosiskelee normiyleisöä, se saa rukkaset jo alussa, kun pelaajat heitetään keskelle viidakkoa ilman kiinnostavaa pohjustusta. Apuna toimivaa tekoälytiimiä seuraa helposti väärään suuntaan, kunnes tajuaa että oma kohde onkin ihan muualla. Yksin pelatessa on pärjättävä rambona ilman tekoälytiimiä.
Tehtävät toistavat itseään, tapahtumat kulkevat aina samoin: hyökkää tai puolusta, liiku tänne ja katso video. Vihulaisetkin seisovat usein paikoillaan, ja kohteiden sijainti on aina sama. Tehtävien rakenne on mielikuvituksetonta kuin suomalainen nykyarkkitehtuuri. No oli kampanjassa muutamia hyviäkin hetkiä, mutta se loppui kesken kun oli vasta pääsemässä vauhtiin.
Kivat loppupelit
End Game -pelimuoto on hauskempaa menoa. Loppupelissä kaksi puolta yrittää ensin vallata tukikohdan tekoälyltä, sitten kerätään tiedusteludataa eri sijainneista jotta löydetään kohdetiedosto. Lopulta taistellaan siitä, kuka ehtii ladata lerpun ensin omalle koneelleen. Pelimuoto toimii mainiosti, taistelu voitosta kulminoituu parhaimmillaan mönkijällä kaahailuun viidakossa, jossa vastapuoli väijyy maastoutuneena. Meno on parhaimmillaan niin intensiivistä, että on vaikea erottaa omia vihollisista. Sorry vaan!
End Gamesta on myös yksinpeliversio, josta yllättäen pidin paljonkin. Tehtävässä komennetaan pientä ryhmää kuutamon valossa. Haastetta ja vapautta on juuri sopivasti, ja menossa siirrytään kaduilta viidakkoon. Tunnelmaa tuetaan pienillä erikoistapahtumilla ja radioviestinnällä. Tätä kun olisi saanut enemmänkin, nyt mielekästä yksinpelattavaa on vain vajaan tunnin edestä.
Checkpoint Reached
Editori on vihdoin siirtynyt 3D-aikaan! Nyt objekteja ja solttuja saa sijoiteltua juuri niin kuin haluaa. Omien tehtävien tekeminen on aloittelijalle selkeämpää kuin böömiläisille valmiin pelattavan tärkeys. Tehtävän tavoitteita ja muuta voi lisätä laatikoita yhdistellen, joten perustehtäviä syntyy jo pienellä vaivalla, ilman skriptaamista. Editori on pelin todellinen sielu!
Peli käynnistetään launcherilla, jossa modien asennus ja käyttöönotto onnistuu pienellä vaivalla. Servereitä voi etsiä suoraan launcherissa, mutta pelin sisäinen haku toimii selvästi paremmin. Peli ottaa automaattisesti serverin käyttämät modit käyttöön ja poistaa ne joita ei sallita.
Moninpelin ainoa huono puoli ovat pelaajat. PvP ja roolipelimoodit ovat tylsän suosittuja, BECTI Warfarea on jo vaikeaa päästä pelaamaan. Voi aikoja, kun pelaajat rakensivat innoissaan tukikohtiaan piiloon ja komensivat tekoälytiimiläisiään koko kartan kattavassa, kehittyvässä väännössä! Silloin ArmA oli strategista taktikointia, mutta tänä päivänä halutaan nopeita matseja. Itse pelaan PvP-hippani mielummin Rainbow Six Siegenä.
WLT Amalgamation
Apexin vahvuus on erinomaisessa uudessa kartassa ja lisäroinassa, mutta jos haluaa laadukasta valmispelattavaa suoraan paketista, pettyy. Hajuttomaan coop-kampanjaan kyllästyy nopeasti, eikä End Gamekaan viihdytä loputtomiin.
Operation Flashpointia muistellen, on se vaan kumma kun kunnon yksinpelattavaa ei saada. Bohemian senioritkin vaikuttavat itsekin haikailevan alkuperäisten kampanjoiden perään, mutta jostain syystä olettavat niiden olevan nykypelaajille sopimattomia. Huoh.
ArmA-pelaajalle Apex on ässähankinta. Muille asia on toinen: vaikka lisärissä olisi ainekset juosta CCR:n kanssa läpi viidakon, toistaiseksi puskasta kuuluu vielä A-Wimma-We ja leijonan kuorsaus.
Arma 3 Apex
Arvosteltu: PC
Bohemia Interactive
Versio: 1.62
Minimi: Vista SP2 tai Win 7 SP1, Intel Dual-Core 2.4GHz tai AMD Dual-Core Athlon 2.5Ghz, 2GB muistia, GeForce 8800GT tai AMD HD 3830, DX10, 25Gb kovalevyä
Suositus: Win 7/8/10 (64bit), i5-2300 tai AMD Phenom II X4 940, 4Gb muistia, GTX560 tai AMD HD7750, DX11, 35Gb kovalevyä
Testattu: i7 5820K, 32Gt DDR2400, GTX980ti, SSD, Win10 64bit
Moninpeli: 2-100
Ikäraja: 16
84
