Herra siunaa! Mustavalko-noiria maustetaan ketsupilla.
Kannatti uhrata muutama karitsa digijakelun ylijumalille, sillä nyt seikkailupelejä tursuaa joka tuutista. Tällä kertaa saapastellaan Telltalen jalanjäljissä Lahjomattomien jäljille, kun episodimuodossa julkaistava Blues & Bullets tarjoaa noir-kutimiin puetun aikamatkan suurten gangsterisotien aikakauteen.
Elliot Ness viettää eläkepäiviään kahvilayrittäjänä, sitten menneisyys saapuu tilaamaan mustikkapiirakkaa. Hetkeä myöhemmin sankari on entisen verivihollisensa vieraana ja kutsu seikkailuun käy.
Sukulaistyttö on kaapattu ja johtolangat ovat hataria. Jossain syvällä maan alla sarvipäinen sekopää pitää lapsia vangittuina. Tapaukset vaikuttavat liittyvän toisiinsa, joten entinen agentti panee yrityshommat paussille ja ryhtyy yksityisetsiväksi.
On elo kuvaa vain
Juonenkuljetus hoidetaan Telltalen teesejä mukaillen. Osa valinnoista on suoritettava sekuntikellon huohottaessa niskaan, toisten kanssa saa arpoa pidempään. Vuoropuhelusta tosin puuttuu dynamiikka, kun jokainen hahmo repii leukojaan tuskastuttavan hitaasti ja omat vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset.
Hiirellä tässä seikkailupelissä ei tee juuri mitään, sillä Ness tassuttelee WASDilla ja valinnat tehdään nuolinäppäimillä. Konsoliiteilla on helpompaa, koska temput on ulkoistettu padin ohjainsauvoille.
Blues & Bullets on seikkailupeli vain puoliksi, sillä Nessin matkaa katkotaan reippaalla räiskinnällä. Liekaa ei anneta juuri lainkaan, sillä kyttä siirtyy suojasta suojaan automaattisesti. Oikea hiirenkorva nostaa Nessin tähtäämään ja vasen nappula kylvää nikkeliä. Helppoa, mutta pirun puisevaa.
Pauke on työstetty selkeästi konsolit mielessä, sillä hiiri liikkuu oletusasetuksilla kuin tervassa vikisten. Nyt olisi kannattanut käydä meillä ideavarkaissa, sillä Max Paynen tyylitelty väkivaltabaletti olisi istunut kuin konepistoolin nakuttamana dekkariseikkailuun.
Syntinen kaupunki
Blues & Bulletsin huomiotaherättävin piirre on tyylitelty visuaalisuus, joka kuvakaappauksissa näyttää kuin Sin Cityn peliversiolta. Mustavalkoista värimaailmaa piristetään huutavalla punaisella ja jatkuvaa yötä katkoo vain rankka tai rankempi vesisade.
Illuusio murtuu ikävästi, kun kuvat alkavat liikkua. Hahmot ovat saaneet kasvohalvauksen, ja naurunremakkakin synnyttää vain pienen hymynkareen Steven Seagal -kloonin kasvoille. Kun tähän yhdistyy Berlusconilla tehty huulisynkka, juonenkuljetus saa pintaansa turhan paljon tahatonta komiikkaa.
Grafiikassa olisi ehdottomasti kannattanut edetä sarjisestetiikalla, sillä pienen indiepumpun muskelit eivät yksinkertaisesti riitä uskottavien ihmishahmojen rakentamiseen näin realistisella tyylillä. Kun Telltalelta on varastettu episodirakenne ja suurin osa vuorovaikutuksen keinoista, samaan säkkiin olisi kannattanut survoa vielä grafiikkakin.
Peli ei loista seikkailuna eikä räiskintänä, mutta tarina onneksi kiinnostaa. Se kerää kierroksiaan ensimmäisen episodin ajan, mutta varsin oivaltavasti gangsterikliseitä käyttävä juonikuvio vaikuttaa kiinnostavalta. Jos vuoropuheluun saisi jatkossa enemmän kierroksia, Blues & Bullets saattaisi parantaa osakkeidensa arvoa. Nykyisellään paketti on ihan kiva -luokan sunnuntaiseikkailu, joka saa muutaman lisäpisteen pirun tyylikkäästä paketoinnistaan.
Seikkailupelien katovuosina tällainen tuotos olisi otettu fanfaarien saattelemana vastaan, mutta nyt tilanne on muuttunut. Tarinan harteille on nyt ladattu melkoiset paukut ja se onneksi onnistuu herättämään mielenkiinnon. Sisäinen pelisnobini haluaisi nyrpistellä nenäänsä jo tässä vaiheessa, mutta Elliot Nessillä on vielä mahdollisuus pelastaa itsensä.
Blues & Bullets
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac, Xbox One, Linux
A Crowd of Monsters
www.bluesandbullets.com
Testattu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 10
Laitteistovaatimukset: Kaksoisydinprosessori, 4 Gt RAM, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain, 7 Gt kiintolevytilaa, Windows 7.
Ikäraja: 16
70
