Kaikkea enemmän
1 500 peliä, satoja pelitaloja, 30 000 pelibisneksen ammattilaista kymmenien futiskenttien kokoisella alueella täynnä savukoneiden, lasersäteiden ja teknobiisien kakofoniaa. Se on E3, vuoden suurin ja tärkein pelitapahtuma, tällä kertaa Atlantassa ja suurempana kuin koskaan.
Kaaoksen seassa yksi trendi loistaa selkeänä: 3D-korttien aika on alkanut. Ja nimenomaan 3Dfx:n, joka on ottamassa selkävoiton kilpailijoistaan. Siinä missä PowerVR ja Verite näkyi vain muutamalla osastolla, oli vähintään joka kolmannessa monitorin kulmassa 3Dfx:n logo. Viimeistään vuoden lopulla ilmestyy läjittäin pelejä, jotka on suunniteltu alusta pitäen 3D-korteille.
Nykyiset 3D-kiihotetut pelit ovat vain laimea häivähdys ensi vuoden herkuista. Kun komea ja sulava grafiikka oli itsestäänselvyys, huomio siirtyy jälleen pelattavuuteen. Se kai edelleen on tärkeintä.
Nopeasti kasvanut Activision
Pari vuotta suhteellisen hiljakseen pelejä julkaissut Activisionin seuraavan vuoden pelivalikoima oli yksi messujen vaikuttavimmista. Pääosassa olivat Quaken perilliset ja reaaliaikaiset strategiapelit.
Quake 2:n tekijät Carmack ja kumppanit ovat kuunnelleet kritiikkiä ja keskittyvät jatko-osassa vain yksinpeliin. Toki mukana on moninpelikin, mutta se on lähes entisellään. Quake 2:ssa ei seikkailla luolissa, vaan pelaaja singotaan ulkoavaruudesta tulevien muukalaisten tukikohtaan. Demossa olleet kentät näyttivät huomattavasti paremmin suunnitelluilta kuin Quaken monotoniset kentät. Pelaajan hahmo ja vihulaisten animaatiot olivat kauniita ja aseissakin on kunnolla ytyä. Eraserista pöllitty railgun näytti olevan kaikkien suosikki. Runsas valonlähteiden mallinnus, läpikuultavuudet ja muut 3D-efektit ryydittivät menoa. Sääli ettei etukäteen kehuttua tekoälyä oltu vielä saatu valmiiksi messuilla näytettyyn pelattavaan demoon.
Quaken vieressä pääsi pelaamaan valmiilta tuntuvaa Hexen 2:ta. Ei uskoisi sen perustuvan ensimmäisen Quaken tekniikkaan, sillä kentät oli tehty upeasti ajanjaksoiltaan näyttäviksi. Egypti, keskiaikainen linna ja varsinkin pelaajan miekat, kirveet, jalkajouset ja taiat olivat mukavaa vaihtelua iänikuisista haulikoista ja singoista.
Activision menetti lisenssinsä Battletechiin, mutta mechipelien tekemistä he eivät aio lopettaa. Mechwarrior 2:n engineä on jalostettu, mechit kutistettu lähes miehen mittaisiksi ja lopputuloksena on Heavy Gear.
Dark Reign on se pakollinen C&C-klooni, jollaisia tulee ulos jokaiselta pelitalolta. Dark Reignissä yksiköt sentään tuntuivat olevan poikkeuksellisen mielenkiintoisia eikä tekoälykään ole aivan Warcraft-luokkaa.
Hyvällä lentomallilla ja aktiivisella taistelukentällä säväyttäneen A-10 Cuban tekijä Parsoft on siirtynyt ajassa takaisin Fighter Squadron: The Screaming Demons Over Europessa. Toiseen maailmansotaan sijoittuva realistinen lentosimu antaa lennettäväksi mukavan valikoiman kuuluisia sekä Lancasterin ja Typhoonin kaltaisia harvemmin nähtyjä koneita. Erinomaiselta kuulostava ominaisuus on mahdollisuus kehitellä itse uusia konetyyppejä tai muutella valmiita koneita. Parsoft julkaisee tarvittavat työkalut jo ennen marraskuuta, jolloin Screaming Demonsin pitäisi olla valmis.
Acclaimin uusi linja
Acclaim yrittää ryhdistäytyä ja tarjota vähemmän mutta parempaa. Nintendo 64:n superhitti Turok: The Dinosaur Hunter kääntyy jouluksi PC:lle ja vaatii toimiakseen 3D-kortin. Peli on itse asiassa tarkempaa resoluutiota lukuunottamatta 100-prosenttinen hiilikopio Nintendo 64:n Turokista, ja kuulemma pyörii tekijöiden itsetehdyllä N64-emulaattorilla.
Raunioista noussut Eidos
U.S. Goldin tuhkasta noussut Eidos on ostanut pikaisessa tahdissa siipiensä suojiin useita kuuluisia pelintekijöitä. Viisimetristen Lara Croftia ja Duke Nukemia esittävien vahapatsaiden ansiosta Eidos oli ainakin helppo löytää.
Eidosin pelivalikoima oli hyvin toimintapainotteinen. Suurimpana tähtenä oli edeltäjänsä näköinen Tomb Raider 2. Nyt Lara pystyy kiipeilemään seiniä pitkin ja taistelemaan harppuunan avulla veden alla. Eläimet selviävät vähemmällä, koska ihmisvastustajia näytti olevan aikaisempaa enemmän. Luolien ja temppeleiden sijaan liikutaan Venetsiassa ja muissa sivistyneemmissä maisemissa.
Tomb Raiderin tekijätiimi Core tulee käyttämään samaa engineä myös PlayStationille ja myöhemmin PC:lle ilmestyvässä Ninjassa. Luvassa Laran seikkailuilta näyttävää, mutta enemmän tappeluun keskittyvää toimintaa.
Fighting Forcen kaltaisia scrollaavia mätkintäpelejä on konsoleilla nähty pitkään, mutta PC:llä sen tyyppisiä pelejä ei liiemmin ole. Tavallisesta mättämisestä touhu eroaa sillä, että vastustajia on yleensä enemmän kuin yksi kerralla ja maastosta voi napata veitsiä, rautatankoja, käsiaseita ja muuta kättä pidempää. Konsoleilla nämä pelit ovat olleet aina vain sivuttain scrollaavia, mutta Fighting Forcessa on otettu mukaan uudempien mättöpelien kolmiulotteinen liikkuvuus. Yksinkertaista, mutta kipeällä tavalla hilpeää mäiskettä.
id:n jättänyt John Romero on vihdoin saanut jotain valmiiksi, mutta kovasti japsihenkinen Daikatana vaikutti auttamattoman vanhanaikaiselta. Daikatanassa pitäisi kuitenkin olla painoa juonella ja interaktiivisella ympäristöllä. Palataan asiaan kun ovat kehitelleet peliä vähän pidemmälle.
Deathtrap Dungeon on jälleen kolmiulotteinen seikkailun ja taistelun ristisiitos a'la Tomb Raider. Lohikäärmeiden, örkkien ja vastaavien fantasiahahmojen pätkiminen miekalla ja lävistäminen jousella näytti ainakin hienolta ja peli näytti olevan hyvin lähellä julkaisua.
Flying Nightmares 2 sekoittaa jännästi strategiaa ja lentosimulaattoreita. Hieman C&C:tä muistuttavalta ruudulta voi ohjata omia joukkojaan ja välillä voi ottaa osaa suoraan lentämällä joko Harrieria tai Cobra-taistelukopteria. Ei välttämättä kaikkein realistisin simu, mutta eri pelityyppien sekoituksesta huolimatta lento-osuudet oli tehty yllättävän hyvin ja varsinkin aseiden käyttö ei ollut pelkkää räiskintää. Saman porukan Team Apache on jälleen yksi simu samasta kopterista. Longbow ja sen jatko-osa ovat kovia ylitettäviä ja ainakin minun on vaikea kuvitella Eidosilla olevan tarpeeksi osaamista siihen.
Conquest Earth on Eidosin yritys tehdä reaaliaikainen strategiapeli paremmin kuin sata muuta vastaavaa. Plussaksi voidaan laskea kaksi täysin eri osapuolta. Alieneinä tarkoitus on saada ensin jalansija maapallolta ja sen jälkeen valloittaa loputkin. Ihmisten homma on tietysti estää se. Ainakin grafiikka oli tässä lajityypissä poikkeuksellisen herkullista. Conquest Earth tulee ulos loppukesästä.
Looking Glassin kovasti odotettu Ultima Underworldin "epävirallinen" jatko-osa Dark Project oli edelleen vain synkkä projekti. Grafiikkaengine näytti komealta, mutta itse pelistä ei vielä voi sanoa oikeastaan mitään. Tekijät lupasivat yhdistää Underworldin ja System Shockin pelisysteemit ja tehdä se yhtä näyttävästi kuin tämän hetken parhaat 3D-räiskinnät. Kovaa puhetta, mutta Looking Glassilta on lupakin odottaa paljon.
Electronic Arts venyttää muskeleitaan
Ei liene yllätys että Electronic Arts suojatteineen majaili messujen suurimmalla osastolla, ainakin jos konsolitaloja ei lasketa mukaan. Electronic Artsin urheiluosastoa komisti hulvaton Hummvee-taistelujeepistä rakennettu valkoin
en limusiini. Vaihteeksi mahtipontisuuden takaa löytyi myös päteviä pelejä.
Dungeon Keeper on jo vanha uutinen, mutta Populous: Third Coming tuntui herättävän eniten huomiota. Kolmannella kerralla pelaaja ei enää ota jumalan roolia, vaan pukee naamalleen shamaanin naamion ja alkaa villitä luolamiehiä. Tarkoitus on tietysti saada niin paljon palvojia kuin mahdollista ja samalla kukistaa vieraiden shamaanien palvojat. Täysin 3D-grafiikalla tehty Populous 3 on enemmän toimintaa kuin edeltäjänsä, mikä saattaa tuottaa joillekin pettymyksen. Rehevä huumori ja yksinkertainen, mutta silti monipuolinen pelattavuus antoivat aihetta odottaa paljon. Populous: Third Coming ilmestyy joskus syksyllä. Vuodesta en sano mitään.
Origin Skunkworks ei ole tulevista simuistaan pukahtanut. Salakähmäisyys päättyi kun tulevaa Longbow 2:ta esiteltiin hienossa jäljennöksessä oikean Apachen ohjaamosta. Ohjaamossa kaksi pelaajaa pääsi yhdessä kokeilemaan taitojaan ampujana ja pilottina. Longbow 2:ssa on kunnollinen moninpeli, tuki 3Dfx:lle ja kaksi uutta lennettävää kopteria, Kiowa ja Blackhawk. 3Dfx:llä pyörivän version upeat valaistusefektit näkyivät yötehtävissä, missä räjähdykset valaisivat hienosti maastoa. Maasto oli paljon entistä vaihtelevampaa, vaikkei paljon kaivattuja puita ollut mukana ainakaan demoversiossa. Longbow 2:sta enemmän tulevassa Andy Hollisin haastattelussa.
Messuosaston sydämessä, piilossa kilpailijoilta, esiteltiin Wing Commander: Prophecya. Järjestysnumero ei ole viisi, koska tekijät haluavat korostaa pistävänsä koko pelisysteemin täysin uusiksi. Videopätkät on onneksi dumpattu lähes kokonaan. Mark Hamill ei enää olee mukana, vaan pelaaja on juuri akatemiasta valmistunut märkäkorva. Vihollinen on vähän Fifth Elementin pahista muistuttava "äärimmäinen paha", jonka saapumista kilrathit ovat ennustaneet. Syd Meadin suunnittelemat alienit ovat inhottavan orgaanisen näköisiä veijareita, joiden aluksetkin näyttävät olevan elävää materiaalia. Kilometrien mittaiset emäalukset myös näyttävät yhtä suurilta, toisin kuin yleensä.
Yhtä piilossa esiteltiin myös Jane's Simulationsin tulevaa F15-simulaattoria ja Sid Meierin seuraavaa peliä, jo kuolleeksi luultua jenkkien sisällissodan strategiapeliä Gettysburg. Ikävä kyllä molemmat jäivät minulta näkemättä. Pettymykseksi NHL '98:sta näytettiin vain videopätkää, jonka perusteella ei voi sanoa paljon muuta kuin että 3D-kortteja tuetaan ja animaatio on paljon entistä nätimpää. Toivottavasti sarjaa kironnut huono tekoäly ei unohdu herkkujen sekaan.
Ongelmallinen Interactive Magic
Wild Bill Stealeyn porukka pysyy linjallaan, eli keskittyy simulaattoreihin ja strategiapeleihin. Ongelma on siinä, että lähes kaikissa Interactive Magicin itse suunnittelemissa peleissä hyvät idea on sählätty huonolla toteutuksella. Sama linja tuntuu jatkuvan ainakin tulevassa iF-22-lentosimussa. Toivottavasti oppivat läksyistään.
iM1A2 Abramsin pelisysteemiä käytetään seuraavaksi toisen maailmansodan tankkeja simuloivassa iPanzer '44:ssä. Tekijät lupasivat, että maastoa tullaan parantamaan Abramsista. Demon maasto ja pelisysteemi näytti kuitenkin tutulta, mutta kuulemma metsien läpi voi jatkossa ajaa ja siellä voi väijyä panssarinyrkeillä varustettua jalkaväkeä. Valittavissa on kolme tankkia: T-34, Panther ja Patton.
Warbirdsin versio 2.0 lisää kunnolla kumpuilevan maaston, raskaan ilmatorjunnan, auringon häikäisyn sekä kokonaan uuden ja paljon entistä helpomman käyttöliittymän. Muutama viikko WB 2.0:n julkaisun jälkeen tulee kaivattu tuki 3Dfx:lle.
Mindscape/SSI satsaa strategiaan
Eniten SSI:n peleistä odotuksia herätti Panzer General 2. Tiedossa on nimittäin muutakin kuin samaa vanhaa uudella grafiikalla.
Peliä esitelleiden suunnittelijoiden silmiin tuli hassu pilke kun huomasivat minun olevan Suomesta. PG2:ssa on nimittäin mukana ainakin Viipurin ja Suomussalmen taistelut, jotka olivat itse asiassa mukana jo messuilla näytetyssä demossa. Kuulemma tiimissä on mukana yksi todellinen fennofiili, joka on opetellut tarkkaan talvi- ja jatkosodan kahakat. Taisteluanimaatioita ei enää näytetä erillisissä ikkunoissa, vaan suoraan itse taistelukentällä. Moninpelaajia lämmittänee tuki lähiverkoille. Kaikki mukana tulevien neljän kampanjan taistelut sekä kaikki yksiköt ovat täysin editoitavissa.
SU-27 Flanker v. 2.0:ssa, joka on varmasti yksi kaikkien aikojen realistisimmista lentosimuista, on myös grafiikka kunnossa: Flanker 2 oli kaunein messuilla näkemäni lentosimu. Messuilla se pyöri ammattikäyttöön tarkoitetulla 3D-kortilla, joten vielä ei tiedä millaiselta se näyttää tavallisten kuolevaisten koneilla. Grafiikan lisäksi uutta ovat muun muassa täysin dynaaminen kampanja ja tuki kuudentoista pelaajan moninpelille.
Steel Panthers III: Brigade Commander 1939_99 ei messuilla esiintynyt, mutta luvattiin ulos jouluksi.
MicroProsen vaikuttava paluu
Myös MicroProse oli valinnut sviittinsä näyttelyalueen ulkopuolelta. Pitkän aikaa vaikeuksissa ollut MicroProse on tulossa voimalla takaisin. Ikuisuusprojekti Falcon 4 näyttää vihdoin viimein olevan loppusuoralla. Lentosimu yhdistää realismin, nippelitiedot, kauniin grafiikan ja luultavasti markkinoiden dynaamisimman kampanjan. Pelaaja johtaa F-16-laivuetta tulevassa Korean sodassa, eikä taistelu hellitä hetkeksikään, vaan kampanja on käynnissä jatkuvasti. Periaatteessa vihollinen voi hyökätä omaan tukikohtaan siis silloinkin kun itse on suunnittelemassa tehtävää.
Kampanjaa voi lentää yksin, mutta verkossa mukaan voi milloin tahansa tulla muitakin pelaajia vaikka vain yhtä tehtävää varten. Falconin mittaristo näytti ja tuntui nippelin tarkalta, mutta hienoa oli myös ympäristö ja varsinkin räjähdykset, joissa maahan tippuvat palavat koneiden osat aiheuttavat tulipaloja ja pommien synnyttävät paineaallot tekevät tuhoa. Falcon 3:n perinne saa kunniakasta jatkoa joskus vuoden vaihteessa.
Kauan työn alla on ollut myös European Air War, jonka viivästyminen johtui siitä, että pelin engine pantiin kokonaan uusiksi. Siitä huolimatta se ei graafisesti ollut ihan terävintä kärkeä, mutta ainakin valittavissa olevia lentokoneita oli huikeat kaksikymmentä ja ilmasotaa oli mukana vuodesta 1940 aina sodan loppuun asti.
Lentokoneiden vierestä löytyi täysin yllättäen MicroProsen "virallinen" jatko osa legendaariselle M1 Tank Platoonille. Näytillä oleva demo osoitti sen, ettei Tank Platoon 2 ainakaan kaadu yksityiskohtien puutteeseen. Olin haljeta ihastuksesta kun katselin miten konekivääreiden sarjat kimpoilivat kipinöiden panssareista tai kun MRLS-patteri jysäytti tuliannoksensa taivaalle. En uskalla edes arvioida milloin Tank Platoon 2 on valmis.
MicroProsen kanssa kimpassa viihtyvä FASA esitteli kahta virallista Battletech-peliä ja ilmoitti tulevasta Shadowrun-tietokonepelistä nimeltä Assassin.
Toisin kuin aikaisemmissa mech-peleissä, Mechwarrior 3:ssa tehtävät pääsee suunnittelemaan itse. Maasto on monipuolista puineen ja vesistöineen. Kivana yksityiskohtana oman yksikön mechit voi koristaa itse. Grafiikka oli messuilla olevista monista mech-peleistä vaikuttavinta.
Eri näkövinkkelistä mechejä pääsee ohjastamaan Mech Commanderista, joka on Battletech-universumiin sijoittuva reaaliaikainen sekoitus roolipeliä ja strategiaa. Mistään köyhästä C&C-kloonista ei ole kysymys, vaan mechien tyypin tunnisti heti yksityiskohtaisesta grafiikasta. Näk
emässäni taistelussa mechien toiminta oli hienon orjallisesti aiheeseen sopivaa kun raajat irtoilivat, lämpö aiheutti oikosulkuja ja mechit kaatuilivat. Battletech sopii reaaliaikaisen strategian aiheeksi kuin nakutettu ja teki minuun suuremman vaikutuksen kuin mikään muu lukemattomista lajityypin uusista peleistä.
MicroProsen leiriin siirtyneen Team 17:n joviaalit jannut esittelivät Worms 2:ta, joka tulee olemaan pitkälti samanlainen kuin Worms, mutta paljon suurempana ja kauniimpana. Madot ovat nyt sen verran suurempia, että niistä on voitu tehdä isosilmäisiä söpöeläimiä, joita on sääli tappaa. Aseita oli ainakin tuplasti entistä enemmän ja madoilla näytti olevan lähes rajattomasti erilaisia tapoja kuolla. "Ehjää ei kannata korjata", oli Wormsin tekijöiden motto, eikä näin hulppean jatko-osan kohdalla voi olla oikein eri mieltäkään.
Hiljaa pitää olla vielä myös X-Comin yllättävästä sivuprojektista, jossa irtaudutaan maan pinnasta ja jossa kuvakulma on lähempänä silmiä. 50-luvun scifi-leffojen camp-henkeä lentävillä lautasilla ja karvanopilla on aika tajuton yhdistelmä.
Guardians: Angels of Justice huokuu sekin huonojen sarjakuvien hömppäscifiä. Homman nimi on johtaa ryhmää supersankareita vähän X-Comien tyyppisessä isometrissä maailmassa. Erilaisia sankareita oli joka lähtöön ja mainiosti Marvelin sarjakuvien henkisinä hillittömine supervoimineen.
Microsoftilta onnistuvat pelitkin
Luonnollisesti valtavalla osastolla komeileva Microsoft esitteli ison läjän pelejä, joista eniten säväytti Close Combat: Bridge Too Far. Ensimmäisen osan monia rajoituksia on poistettu, niistä pahimpina maaston ja rakennusten tasaisuus ja sodan eteneminen vain yhteen suuntaan. Jatko-osassa rakennuksissa on useampia kerroksia ja maastossa on reippaasti korkeuseroja. Näkyvyys lasketaan nyt reaaliajassa, joka tekee maastossa etenemisestä haasteellisempaa. Hyvä pelisysteemi vain paranee ja grafiikkakin on entistä nätimpää.
Messuilla oli kokeiltavana läjä erilaisia force feedback -ohjaimia, joista monesta suusta kuuli kehuttavan parhaaksi Microsoftin tulevaa tärisevää tikkua.
Psygnosis panostaa toimintaan
Toimintapelejä tasaiseen tahtiin julkaiseva Psygnosis ei jatkossakaan poikkea linjastaan. 3D-boomi näkyi voimakkaasti, mutta itse pelit tuntuivat olevan hieman turhan kaavamaisia. Bladerunnerin tyyliseen synkkään kaupunkiin sijoittuva lentelypeli G-Police oli joukon ylivoimaisesti mielenkiintoisin. Kulttileffasta tutulla poliisiautolla katujen yllä partioivan pelaajan tehtävä on pitää rikollisuus kurissa. Vaikuttavaksi G-Policen teki tapa, jolla ympäröivä kaupunki oli saatu tuntumaan aidolta. Ympäröivät pilvenpiirtäjät, alla vilistävät autot sekä jalankulkijat ja yläpuolella leijuvat kiiturit virittivät tunteen siitä kuin todella olisi keskellä elävää kaupunkia. G-Policessa on 3D-tekniikka otettu hyötykäyttöön ja tuloksena on tuhovimmaa, jossa pelattavuus on kohdallaan.
Vanhoja pieruja lämmittänee uutinen Geoff Crammondin kulttipeli Sentinelin uudesta tulemisesta. Mitään pelattavaa ei vielä näytetty, mutta kuvien ja tiedotteen perusteella näyttäisi siltä, että Sentinel Returns on sama vanha klassikko modernilla grafiikalla.
Sega entistä enemmän PC:llä
Kolikko- ja konsolipelien jätti paistatteli Nintendon ja Sonyn jälkeen suurimmalla ja näyttävimmällä osastolla. Ilmeisesti Saturnin heikon suosion takia Sega julkaisee jatkossa entistä enemmän PC-pelejä.
Suurimmat odotukset ja mahdollisesti pahimmat pettymykset kaatuvat Virtua Fighter 2:n päälle. PC-versio tuntui olevan käännös Saturn-versiosta, eikä suoraan kolikkopelistä. Segan edustajat lupailevat myöhemmin 3Dfx-versiota, joka olisi 100-prosenttisen identtinen alkuperäisen kolikkopelin kanssa.
Järkyttävä Daytona USA:n PC-käännös ei onneksi jää tämän todellisen kaahailuklassikon viimeiseksi tulemiseksi. Loppuvuodesta ilmestyvä Daytona USA Deluxe lisää kaivatun tuen 3D-korteille sekä autojen ja ratojen määrää.
Enemmän odottelun arvoisia ovat sen sijaan Segan hieman tuntemattomammat mättöpelit Virtual On ja Last Bronx. Edellinen on jännä yhdistelmä mätkintää ja mechejä. 3D-kiihdytettynä hulvattoman nopea ja kolikkopeliä upeampi paukuttelu on lähes täydellinen kaksinpeli, joka aluksi tuntuu sekavalta, mutta kontrolleiden tultua tutuksi palkitsee taitoa vaativilla liikkeillään. Last Bronx on katu-uskottavaa mättöä, jossa jengihuligaanit pistävät toisiaan ojennukseen pesismailoilla, nunchakuilla ja muulla kättä pidemmällä. Sega on aina osannut tämän lajin, eikä Last Bronx ole poikkeus.
Yksinäinen Sierra
Sierra oli jättäytynyt kokonaan messujen ulkopuolelle, mutta esitteli kuitenkin tuotoksiaan lähistöllä olleessa hotellissa, jonka takia heidän peleihin tutustumiseen jäi valitettavan vähän aikaa.
Monien kovasti odottama Starcraft näytti ulkoisesti Warcraftilta avaruudessa. Se äänestettiin yhdeksi messujen kiinnostavimmiksi peliksi, mutta itse pelattavuuden arvioinnin jätän siihen vaiheeseen kun se on julkaistu. Blizzardilta on tulossa myös Warcraft: The Adventure, jota näytettiin vain stillikuvina.
Muuten jo kohta sukupuuttoon kuolleita seikkailu- ja roolipelejä Sierralta on tulossa mukavan paljon. Vanhat sarjat saavat jatkoa. Kings Quest: Mask of Eternity ja Quest for Glory: Dragon Fire käyttivät molemmat uutta 2D- ja 3D-grafiikkaa sekoittavaa engineä ja tuntuivat painottuvan entistä enemmän toiminnan puolelle. Myös Police Quest saa jatkoa SWAT 2:ssa. Muita roolipelejä olivat muun muassa Birthright, Demon Isle, Betrayal in Antara ja Lords of Magic.
Mechwarrioreiden varjoon aikaisemmin jäänyt Earthsiege on edennyt jo kolmanteen osaan, joka ainakin grafiikaltaan oli huippuluokkaa. Paljon muuta kuin pelin engine ei ollut näytillä. Red Baron 2 on ollut tuloillaan pienen ikuisuuden, eikä se ainakaan grafiikaltaan tehnyt mitään vaikutusta. Lentomallit olivat kyllä kohdallaan, mutta muuten se vaikutti jo aika vanhahtavalta.
Sierralta tuleva Quaken engineä käyttävä räiskintä on nimeltään Half Life. Erona useimpiin kaltaisiinsa Half Lifessa tuntui olevan harvinaisen fiksu tekoäly, jonka ansiosta viholliset osasivat tarpeen tullen hakeutua suojaan, vetäytyä ja joutuivatpa jopa välillä latailemaan aseitaan.
Vaatimaton Virgin
Ennen niin mahtava Virgin oli piilossa teltassa, jonka tiukkoja ovimiehiä sai puhua ympäri parikin kertaa. Sisäpuolella odotti yllättävän vaatimaton valikoima pelejä, joista osaa on näytetty jo lukuisilla messuilla.
Westwoodin tulevista hiteistä Blade Runneria esiteltiin lähes pelkästään leffan pätkillä ja pikaisesti väliin sekoitetuilla osilla itse pelistä. Kovin hyvää käsitystä itse pelistä ei saanut, mutta ilmeisesti tulossa on jonkin sortin seikkailupeli. Lands of Lore: Guardians of Destiny näytti kaikin puolin valmiilta ja yllättävän erilaiselta edeltäjäänsä nähden. Taikasysteemi vaikutti varsin jännältä ja ympäristössä liikuttiin täysin reaaliaikaiselta, vaikka ulkoasultaan se näytti jo vanhahtavalta.
PlayStationilla huikeita määriä myynyt kauhuseikkailu Resident Evil kääntyy syksyllä PC:lle. Alone in the Darkia muistuttavassa toiminta on parhaimmillaan yöllä pimeässä huoneessa, sillä pelin hirviöt ja niiden tekemät yllätykset ovat oikeasti aika karseita.
NHL Powerplay 98 tulee yllättäen jääkiekon suurvallasta Englannista. Grafiikaltaan se ei ole lähelläkään NHL '98:aa, mutta mitäpä siitä, ainakin peli muistuttaa jääkiekkoa eikä soolourheilua.
Virgin ei ole aikaisemmin juurikaan lentosimuja julkaissut. Heti ensimmäinen yritys tuntuu lupaavalta, sillä Sabre Aces sijoittuu mielenkiintoisesti Korean sotaan, jolloin lentokoneet olivat jännä sekoitus alkeellisia suihkuhävittäjiä ja potkurikoneita. Pelaaja pääsee kokeilemaan molempia, joko venäläisellä tai amerikkalaisella kalustolla.
Kuka puuttuu?
3Dfx:n oma rauhallinen osasto oli hyvä paikka käydä tsekkaamassa teknisesti kaikkein kehittyneimmät pelit, joilla ei välttämättä ole edes vielä julkaisijaa. Lupaavimpia sellaisia olivat Darklight Conflictista tutun Ragen seuraava avaruuspeli ja nimenomaan huipputekniikkaa käyttäviin peleihin erikoistuneen Game FX:n Out of the Void, jonka hulppeat laitevaatimukset ovat vähintään P200 ja 3Dfx. MACE The Dark Age on vihdoin viimein täysin kolikkopelien tasoinen beat'em up, joka ei grafiikassa jää lainkaan jälkeen Virtua Fighter 3:sta. Keskiaikaiset taistelutavat ja aseet sopivat mättämisen aiheeksi mainiosti. Julkaisijasta ei ikävä kyllä ole vielä tietoa, vaikka itse peli tuntui lähes valmiilta.
Piskuisen Sir-Techin osastolla osui silmään Jagged Alliance 2, jota ei päässyt pelaamaan mutta itsekseen pyörivässä demossa kuvakulma oli vedetty yläviistoon ja toiminta oli reaaliaikaista. Kuulemma vaihtoehtona on myös entinen vuoropohjaisuus. Hyvin animoiduille ja entistä suuremmille sotureille oli annettu kyky ryömiä ja muutenkin ne tuntuivat osaavan kaikkea hyödyllistä.
Empire näytti pari kiinnostavaa ja pari yhdentekevää peliä. Flying Corps Gold lisää 3D-tuen, moninpelin ja lisää uusia yksiköitä maahan. Talonsoftin Battleground-strategiapelien sarja leviää edelleen Empiren kautta, kuten myös paljon jenkeissä kehuja saanut lentosimu F/A-18 Hornet 3.0. Loput Empiren peleistä olivat aika tympeää tavaraa.
Interplay näytti lähinnä edelleen samoja tulevia pelejään, eli Starfleet Academyä ja Falloutia. Toimintapuolella on tulossa Earthworm Jimiä kolmiulotteisena, ja yksi kaikkien aikojen parhaista kaksinpeleistä on uusversiona: Atomic Bomberman on simppeli, mutta tuhottoman addiktiivinen pikku toimintapeli, jossa on helppo idea: pommita kaveri atomeiksi.
Die by the Sword on jännä sekoitus kolmiulotteista seikkailua ja mätkintää. Erikoiseksi sen tekee tapa, jolla taistelijan miekan iskuja ohjataan suoraan hiirellä, eli pelissä ei ole mitään valmiita liikkeitä, vaan kaikki pitää tehdä itse. Beta oli vielä aika takkuinen, joten luvattu 3D-tuki tulee tarpeeseen.
Missä on LucasArts? Moni varmaan odottelee kieli pitkällä Rebellionia, Monkey Island 3:sta ja Jedi Knightia. Lucasarts esitteli pelinsä vain pienelle ja valikoidulle porukalle, johon allekirjoittanut ei kuulunut. Ainoat näkemäni Lucasin pelit jäivät PlayStationille tulevaan ja hilpeästi nimettyyn Masters of Teräs Käsi -mättöpeliin ja Nintendo 64:ltä PC:lle kääntyvään Shadows of the Empireen. Jälkimmäinen on ristisiitos eri pelityylejä Dark Forcesista, Tie Fighterista ja Rebel Assaultista. Näyttävää, mutta hieman puuduttavan yksinkertaista, vaikka peli alkaakin komeasti walkereiden kaatamisesta Hothilla.
Väsynyt mutta onnellinen
Mitä jäi käteen? Jokaista mainittua mieleenpainuvaa peliä kohti oli esillä kymmeniä enemmän tai vähemmän tusinapelejä, joista suurimmasta osasta näkee, että markkinointiosastolla on ollut liikaa sanottavaa pelin suunnittelussa.
Kolme suurta konsolijättiä veivät keskenään kolmasosan koko messualueesta ja tekevät rahaa aivan toisella tavalla kuin PC-pelien julkaisijat. En tiedä johtuuko siitä, että konsolityyppisiä toimintapelejä on PC:lle tulossa enemmän kuin koskaan. Erilaiset simulaattorit elävät onneksi renesanssia ja tuntuvat hyötyvän valtavasti 3D-kiihotuksesta. Strategiapelit ovat ikävä kyllä jatkossa lähes pelkästään reaaliaikaisia, mikä väistämättä tarkoittaa sitä että massojen viihdyttämiseksi tekoäly joutuu kärsimään. Toinen toistaan tylsempiä C&C:n klooneja tulvi joka puolelta. Rooli- ja seikkailupelit ovat lähes kuoleman partaalla, tosin ne harvat joita näkyi, tuntuivat oikein hyviltä. Kloonauksesta ja markkinavoimien puristuksesta huolimatta tuntuu siltä, että PC kukoistaa pelikoneena. Kaiken tusinaroskan seasta on tulossa valtavasti hyviä, joskaan ei kovin originaaleja pelejä.
