Kuumaa peliä Lontoossa
Lontoossa järjestettiin jälleen kerran E3:n pahasti varjostamat ECTS-messut. Peliväkeä, joutoväkeä ja erilaisia pellejä saapui paikalle 67 maasta 21 474 yksikön verran. Kun kesän kuolinkuoristus nosti ulkolämpötilan 28:aan ja sisälämpötilan 3500 asteeseen, kyseessä olivat vuoden kuumimmat messut.
Männävuotista sirkusmeininkiä oli karsittu, ja enimmäkseen ihmisten kanssa pystyi kommunikoimaan ilman huutamista, mikä on tervetullutta vaihtelua.
Messuilta puuttui paljon suuria näytteilleasettajia, kuten Electronic Arts ja Activision, mutta toisaalta kukaan ei tällä kertaa puhunut, että messut olisivat kuolemassa. Vaan oli siellä kaikkea kivaakin.
Trendejä
ECTS:n ärsyttävin piirre on edelleen se, että E3:sta enemmän ne pursuavat väkeä, joille peli on pelkkä tuote ja pelaajat markkinasegmentti, jonka oikkuja yritetään arvailla. Messujen mantra oli taas vaihteeksi se, että pelit pitää helpottaa massoille sopiviksi, koska peliharrastajasegmentti ei enää tarjoa kasvua. Onneksi, vaikka jatkossa joka toinen peli olisi Tomb Raider ja joka toinen Tiberian Sun, hyviä pelejä riittää muutaman vuoden tarpeisiin.
Messuilla virallisesti julkaistua Dreamcastia ja sen pelejä näkyi siellä sun täällä. Tekninen taso näyttäisi jotakuinkin nyky-PC-tasolta, ja pelit tyypilliseltä konsolikamalta. Virtua Fighter 3 on ilmeisesti se myynninvedättäjä.
Messujen ykköshuhu oli se, että Microsoft esitteli harvoille ja valituille omaa pelikonsoliaan X-Boxia hotelli Hiltonissa, mutta Microsoftin Skandinavian kovopäällikön mukaan huhu on roskapuhetta. Mitä X-Boxiin tulee, vastaus oli aina niin epäilyttävä "no comments".
3D-räiskintöjen kumma maailma
Messupeleistä iskivät koviten ammuskelupelit, mikä johtuu varmaan siitä, ettei strategiapelejä oikeastaan näkynyt. Red Stormin Rainbow 6: Rogue Spear tietysti aiheutti pahaa kaipuuta, jota demo vahvisti, ja joka tätä lukiessasi on toivottavasti saanut täyttymyksen.
Tyrmäävin isku tuli taholta johon en ehtinyt varautua: Valven Team Fortress 2 yllätti minut täysin. Jätkäthän on neroja.
Valvessa tekee vaikutuksen se, että kun muut 3D-miehet esittelevät innoissaan engineään, joka osaa tehdä käyriä suoria 32-bittisellä paletilla, Valve lisää peleihinsä yksinkertaisia, mutta käyttökelpoisia ratkaisuja, niin kuin Mod-selaimen. Se ottaa yhteyden Sierran serveriin, ja näyttää pelaajalle, mitä modeja löytyy ja mistä. Pelaajan tarvitsee osata vain naksauttaa hiirellä, niin peli lataa ja asentaa vaikka Counter Striken.
Muutenkin Team Fortress 2:n tekniset innovaatiot parantavat suoraan itse pelikokemusta. Sen mesh-animointi on paitsi näyttävää myös niin joustavaa, että peliin vakiona tuleva äänikommunikointikin on synkattu huuliin.
Pelillisesti vängin uutuus on se, ettei pelaaminen ole quakea. Valven pojat kertoivat miettineensä, miten heidän isänsä reagoisi, jos hänet tiputettaisiin peliin. Sen enempää deathmatch tai Capture The Flag eivät avautuisi, mutta Sotamies Ryan -tyylinen maihinnousu tai laskuvarjohypyllä alkava vanginpelastusoperaatio on ihan eri juttu. Eli homman nimi on siis tehtäväpohjainen moninpeli, mitä tervehdin melkoisella ilolla.
Klassisempaa puolielämöintiä tarjoaa Half-Life: Opposing Force. Kuten muistamme, sotilaat eivät onnistuneet tappamaan Freemania, jolloin paikalle kutsuttiin mustien operaatioiden ammattilaiset. Opposing Force kertoo sotilaasta, joka ei päässytkään karkuun, ja joutuu tappelemaan tiensä läpi hirviöiden ja erikoisagenttien. Mielenkiintoisin piirre pelissä on pelaajan "älykkäät", komennettavat asetoverit.
Sitten oli taas puolikiinnostavaa 3D-räiskintää tarjolla, joista Kiss: Psycho Circus ansaitsee maininnan hillittömistä hirviölaumoistaan. X-Com Alliance oli myös näytillä, mutta en saanut tolkkua, onko peli muuta kuin siipimiehillä terästetty Unreal, jossa tehtävien välillä kehitetään aseita.
Payne vastaan Iskumies
Mies ja pyssy on muuttumassa Ruotsi-Suomi-maaotteluksi. Meidän odottaessamme Remedyn Max Paynea, ruotsalaiset duunaavat peliä Hitman Eidoksen piikkiin.
Hitmanin pääosassa on tyylikkääseen mustaan pukuun sonnustautunut kalju palkkatappaja. Tehtävä voi olla vaikka tappaa kiinalaisen triadin kuriiri, piilottaa ruumis ja nyysiä siltä vaatteet. Kuriiriksi pukeutuneena soluttaudutaan ravintolaan, haetaan vessasta sinne piilotettu pyssykkä ja tapetaan rikollisten kanssa neuvotteleva paha poliisipäällikkö.
Toteutus on vakuuttavaa. Pelimoottori kuulemma laskee hahmoihin kohdistuvan voiman erikseen, mikä käytännössä tarkoittaa esmes sitä että kun ampuu ruumista H&K MP5:lla, se "tanssii". Peli on kautta linjan toteutettu ihan oikealla tyylillä, minulle tuli mieleen mangasarjis Crying Freeman.
Leluja lapsille
Ensimmäistä kertaa näin livenä Black & Whiten, ja vaikka en kuulukaan "Molyneux on jumala" -fanipoikiin, pakko myöntää, että peli teki vaikutuksen. Molyneux esitteli lastaan kuin... lastaan, innolla jota harvoin messuilla näkee. Ainakin toteutus on ensiluokkaista, ja oman lemmikin "kasvattaminen" näytti oikeasti hauskalta. Nähtäväksi jää, onko siinä oikea pelikin, vai onko se taas hetken hupia tarjoava ohjelmalelu.
Toinen ohjelmalelu on Maxisilta tuleva Sims, joka vetoaa jokaisen sisäiseen tirkistelijään. Pelaaja pääsee pikkujumalaksi säätelemään yhden ihmisen elämää. Idea on kuulemma saippuaooppera omassa koneessa.
Muuten mielenkiintoinen peli voi kaatua siihen, että Simsistä on unohdettu Voiman pimeä puoli. Pahin onnettomuus on kun käsi poikamies yrittää laittaa ruokaa ja sytyttää hellan tuleen.
Jopa niinkin rattoisa ja yleinen ongelma kuin alkoholismi puuttuu Simsin ruusunhohteisesta maailmasta. Suihkussa käyminen ja pöntöllä istuminen peitetään tutulla Poliisi-TV-pikselöinnillä, suvunjatkaminen sujuu suudelmalla, jonka jälkeen nainen kysyy "Haluammeko lapsen? Kyllä/Ei".
Rankinta oli Pekka Poikamies, joka eli kuin sika pienessä mökissään. Saastakasoja oli keskellä lattiaa ja pöydät täynnä vanhaa pizzaa. Mitenkä poikamies hoitaa siivoamisen? Tietysti soittamalla asuntoon näpsäkän piian, joka pöllähtää paikalle asussa, josta Veronica laskuttaa ylimääräistä.
Simsin perusidea on kuitenkin sen verran vahva, että poliittisesta korrektiudesta huolimatta se voi olla hauska.
Tyhjät taivaat
Lentosimuja oli tyrkyllä aivan käsittämättömät määrät, mutta onneksi kumpikin tuntuu hyvältä. MicroProsen B-17 Flying Fortress 2 saattaa olla se kunnon pommikonesimu, jollaista ei ole vielä ensimmäistäkään, mikä on ihme sinänsä. Pelaaja voi ohjata kahden P-51 Mustangin ja kolmen B-17:n ryhmää, pomppien miehestä toiseen. Jutun clou on siinä, että miehistö on oikeita 3D-hahmoja, joiden tekemistä voi ihailla. Kunhan pääasia ei huku kikkailuun, se on siinä.
Toinen simu, myös MicroProselta, on Gunship 2000. Pilkuntarkan simun a ala Longbow 2 asemasta Aselaiva 2K palaa alkuperäisen Gunshipin ideaan, eli realismi ja toiminta tasapainotetaan. Peli oli todella näyttävän näköinen eikä tunutunut räiskintäpeliltä, joten kaava voi toimiakin. Mielenkiintoista on, että GS2000 tulee toimimaan yhteistyössä M1 Tank Platoonin seuraavan inkarnaation kanssa.
Toinen aliedustettu genre olivat roolipelit. Baldur's Gatesta huolimatta roolipeleiksi kelpaavat edellee
n kaikki, joissa Lara Croft korvataan haltialla tai NOD ja GDI kääpiöillä ja örkeillä. Baldurin runkoon perustuva surrealistinen Planetscape: Torment oli lajin vahvin tarjokas, enkä yhtään epäile, etteikö Baldurin menestys toistu.
Siinä olivatkin omaa silmää miellyttäneet pelit, seuraavaksi Urheiluruutu.
Neljät renkaat ja pakoputki
Onko maailmassa mitään niin kiinnostavaa kuin autopelit? On, ainakin rekisterinumeroiden keräily ja puhelinluettelon ulkoaopettelu. Mutta sille Suomen ainoalle autopelejä harrastavalle om tulossa mannaa enemmänkin kuin tarpeeksi.
Ensi kertaa oli näytillä MicroProsen F1 Grand Prix 3. Minun pätevyyteni ei riitä kommentoimaan peliä, mutta asiantuntijoiden silmät kiiluivat onnesta ja vastakohtakin, eli lehtimiehet, valitsivat pelin messujen parhaaksi. Peli on vielä kesken ja tulee ensi vuonna. Geoff Crammondin pilkunviilauksen tuntien en löisi vetoa alkuvuodesta, vaan kyllähän hyvää jaksaa odottaa. Elättelen toivoa, että GP3 on yksinkertaisesti niin ylivoimaisen hyvä, ettei ainakaan kahteen vuoteen tule yhtään formulapeliä.
Autoilijoille mannaa on tulossa laidasta laitaan. Vanhempaa autoilua tarjoaa MicroProsen Spirit of '37, jossa radalla taistelevat 30-luvun metalliohjukset. Saa nähdä miten käy, sillä Papyruksen hieno retroformulapeli Grand Prix Legends on jäänyt täysin kulttipeliksi, siis myynyt surkeasti.
Jos jostain on ylitarjontaa niin rallipeleistä. Codemastersin Colin McRae 2, Europressin Rally Championship 2000, Empiren Ford Rally ja Sega Rally 2, plus Digital Illusionin Rally Master todistavat jälleen kerran kuinka samat ideat tulevat yhtä aikaa kaikille. South Parkin loisteliaasti piirrettyjen hahmojen näkeminen Acclaimin South Park Rallyssa, jonka esikuva on Nintendon klassinen Mario Kart, oli ainakin vaihtelua.
Saa taas nähdä, moniko lupaus on puppua ja montako mustaa hevosta jäi näkemättä. Vaikka bulkkipelejä näyttäisi tulevan runsaasti, jääpä enemmän aikaa keskittyä helmiin.
