Kotimaisessa FlatOut Ultimate Carnagessa autot ovat romumpia, ruosteisempia ja repaleisempia kuin kilpailijoilla. Vaikka Bugbearin kalusto on markkinoiden rujointa, vauhtia ja näyttävyyttä piisaa.
Tiedän puhelimen elokuussa pirisevän: ”Kehuit kekkuli kavereitasi.” Ei minulla ole tarvetta hehkuttaa peliä siksi, että tekijät ovat suomalaisia (lanipartykamujani). Jos bugbearilaiset olisivat parikymppisiä sinkkunaisia, joiden kiitollisuudenvelassa näen tiettyjä hyötyjä, moraalini voisikin rakoilla, mutta Bugbearin henkilöstörakenne on tyystin toinen. Huonoista pisteistä en pelkää kostoa, sillä tasan juoksen lujempaa kuin kiukkuinen kooderi.
FlatOut-kaahauksen kotimaisuuden huomaa muutamasta seikasta. Alkupelin takametsissä ruostekasoilla käytävät kisat ovat niin lähellä supisuomalaista peltoautoilua kuin ilman kesantotukia pääsee, raskas kitaravetoinen musiikki uppoaa makuuni ja grafiikan messevyydestä paljastuu, että tekijät ovat väsänneet Assyille muutamankin ilmassa kieppuvan donitsin.
FlatOut Ultimate Carnagen sielu piilee täydellisesti hajoavissa autoissa ja ympäristössä. Kaiken kaaraa pienemmän voi kaataa radalle muiden harmiksi aina valotolppia myöten. Kilpurit pirstoutuvat kolareissa osiin takalasin helähtäessä sisään, helmojen rapistessa radalle ja kuskin lentäessä äkkipysähdyksessä tuulilasista pihalle. Rymistely on parhaimmillaan juuri starteissa, jossa takarivistä lähtiessä näkee yhdentoista auton rymistelevän keskenään: ilmaan lentää lankkua, kumia ja pellinpaloja renkaiden sutiessa ruudun ruskeaksi ravasta.
Pelti kirskuu
Jos sarjan ykkösosassa hienosta grafiikka- ja fysiikkamoottorista puuttui peli, Ultimate Carnagessa tilanne on moitteeton. Uramoodissa avataan uusia autoja, ratoja ja kisamuotoja cupeissa, aika-ajoissa, tarkastuspistekisoissa ynnä muissa pärjäämällä. Kisat on jaettu kolmeen sarjaan, jossa helpoimmassa ajetaan ruosteisilla raadoilla ja kovimmassa pimpatuilla kilpureilla. Romurallityyli ei silti kisoista katoa, vauhti vain kasvaa.
Carnage-pelimuodossa selvitetään yksittäisiä haasteita ja pyritään pääsemään aina vaikeampiin kisoihin, bilepeleissä pelataan minipelejä kuten mäkihyppyä tuulilasin läpi lentävällä kuskilla. Netissä ajetaan perinteisesti kilpaa tai vaikkapa ruhjotaan muita romurallissa, jossa viimeiseksi liikkunut voittaa. Jokaisessa pelimuodossa kamaa lentää ruudulle miehekkäästi, mutta parhaimmillaan fiilis on stadionkisoissa. Ahtaalla radalla räjähdysten, sinkoilevien pellinpalasten ja autojen nostattaman ravan seasta ei näe mitä edessä tapahtuu, vaan usvaan painetaan sokkona kuin Turun moottoritien liittymässä. Mikäs sen hauskempaa.
Kisoissa tienataan rahaa, jolla ostetaan parempia rasseja ja viritetään vanhoja. Uuden oston jälkeen autotalliin haalitut vanhat kaarat menevät tavallaan hukkaan, sillä lukituksesta avautuneet rassit ovat järjestään vanhoja paremmin kiihtyviä, ketterämpiä ja nopeampia. Autoa ei tarvitse vaihdella radan, vaan vain kisatyypin mukaan. Törmäyskisoihin valitsen mahdollisimman raskaan pickupin ja kaikkeen muuhun niin nopean vehkeen kuin vain luokka sallii.
Ajotuntumassa on kaksi selkeää eroa edelliseen osaan. FlatOut 2:ssa ((Pelit 8/06, 90 pistettä) kevyen oloinen perä pyrki turhankin herkästi rinnalle. Nyt autoissa tuntuu selvästi jykevä massa ja sivuluisuistakin tulee sitä myöten hallitumpia. Vaikka radat ovat leveitä eikä kolareista pahemmin sakoteta, kisoissa vaaditaan edelleen ajotaitoa. Jokaiseen mutkaan ei paahdeta kaasu pohjassa ja kynnetä pientareen kautta takaisin radalle, vaan linjaa joutuu miettimään ennakkoon. Se, että optimireitti sattuu kulkemaan rampilta talon katolle ja sieltä kahvilan läpi takaisin tielle on vain ratasuunnittelun vahvuus.
Koska kisassa pusketaan läpi aitojen ja kulmakuppiloiden, tielle lojumaan jäävän romun määrä on uskomaton. Kivien, tukkien ja aidanseipäiden vaikutusta autoon on selvästi vähennetty. Tieltä ulos heittäviä ylläreitä ei juuri ole, vaan roina lähinnä hidastaa vauhtia. Esimerkiksi tukkien yli voi rusauttaa niin, ettei keula edes heilahda, vaikka ennen eturenkaaseen jäänyt parru väänsi ojaan tai ainakin hidasti tuntuvasti menoa. Ymmärrän, että nettikisoissa tuurin merkitystä haluttiin vähentää, mutta pidin enemmän vanhasta yllätyksellisyydestä. Nyt roinalle jää Ultimate Carnagessa lähinnä tunnelma-arvo, sillä ruostepohjaan iskevän romun pauke peittää alleen jopa moottoriäänet.
Kumipäät kilpasilla
Tekoäly ajaa kuminauhan varassa, mikä hiertää hiekkana pakosarjassa. FlatOut tasoittaa tarkoituksella kisatapahtumia, jotta radalla ei tarvitse paahtaa yksin vaan lähituntumassa kurvaisi aina painikaveri. Kämmin jälkeen letkan peräpään ottaa parissa mutkassa kiinni ja johtoasemassa kone roikkuu suoritusta yhtäkkiä kohentaen mukana eikä ajakaan aikaisempien kierrosten tahtiin. Johdossa pitää ajaa tyrimättä tai perässä tulijat vetävät ohi. Tasapainotus olisi pitänyt hoitaa monipuolisemmilla vaikeustasoilla, sillä kuminauha ärsyttää turhaan pitäessään täydellisestikin sujuneet kisat näennäisen tasaisina.
Penkalla pyöriessä koneen odottelua ei edes tarvittaisi, sillä pelitasapaino suosii peränpitäjiä. Jämäkästä taklauksesta hulahtaa tankkiin enemmän vauhtia kiihdyttävää nitroa kuin esteisiin törmäilystä tai ilmalennoista. Takarivistä pystyy kolistelemalla ja nitrolla kiihdyttämällä ohittelemaan vikkelämmin kuin kärki pystyy tyhjällä radalla paahtamaan karkuun.
Tekoälyhahmoilla on teoriassa eri ajotyylejä: yksi torppaa aina tilaisuuden tullen, toisen ohittaessa vain reilusti ilman kosketusta. Ei eroja ajaessa huomaa kuin siinä, että useimpia kuskeja ei pääse ulkokautta kiertämään ilman, että vieruskaveri vähintään nojaisi kylkeen. Kone ajaa uskottavasti, sillä pelaajan tavoin ajolinjat karkaavat välillä pitkiksi ja kapeikoissa ajovirheet aiheuttavat valtavia kolarisumia.
FlatOut Ultimate Carnage on Xbox 360:lle päivitetty versio FlatOut 2:sta eikä täysin uusi peli. Kaikkea on enemmän ja nätimpänä. Ykkönen oli peliosuudeltaan turhan vähäverinen, mutta kakkososa naulasi idean aika tarkkaan nappiin, Ultimate Carnage lisää kokonaisuuteen lähinnä koristeita. Joitakin ratasuunnittelun käpyjä on paikattu poistamalla ansapaikkoja ja muutettu tiellä lojuvan romun merkitys kisoja ratkaisevasta fiilistä luovaksi, mikä on vain hyvä.
85
