Mitä maksaisit biteistä tehdyistä superautoista?
Forza Motorsport on Xboxin autopelien kruunaamaton kuningas, mutta valtaistuinpeli ei ole vielä ohitse. Jostain syystä sarjan Xbox One -debyytti Forza Motorsport 5:ssä yritetään tarmokkaasti korjata sellaista mikä ei alunperinkään ollut rikki. Maksusta ladattavia lisäautoja täysihintaisessa pelissä? Vähemmästäkin alkaa kenkää puristaa!
Miksi älähdän vasta nyt, kun myös Gran Turismo 6 on ripoteltu täyteen mikromaksettavia kilpureita? Koska Forza antaa kisoista suhteellisen kitsaasti palkintokrediittejä ja aina yhtä vähän: superkaarasarjassa ajettu voitto ei tuota juuri sen enempää kuin kinneriskaban mestarointi. Kun yhdestä kisasta jää kaikkien bonuksien kanssa käteen enimmillään noin 5 000 – 10 000 krediittiä, jokainen voi räknätä päässään minkälaista grindaamista kahden miljoonan krediitin hintaisen Ferrari-unelman avaaminen vaatii. Säästäminen on muutenkin vaikeaa, sillä jokaisen uuden kilpaluokan auto on ostettava itse.
Noin kolmen kisan välein tapahtuvat kokemustasonnousut palkitaan sentään erikseen, mutta nekään eivät ole 35 000 krediittiä arvokkaampia. Kaikkein eniten minua hitsasi se, ettei joka kymmenettä tasoa palkita enää yllätyskaaralla kuten ennen.
Turn 10 Studios tajusi sentään tehdä pari korjaavaa liikettä pelin julkaisun jälkeen. Autojen yleistä hintatasoa on laskettu ja kilpauran alkua pehmitetään muutamalla lahja-autolla. Jokaisen kymmenen kisan mittaisen sarjan jälkeen minulla oli yleensä varaa yhteen (tai budjettiluokissa kahteen) jonkun toisen luokan ajokkiin. Krediittejä jäi jopa välillä säästöön. Nykyisellään grindaus on joten kuten siedettävällä tasolla, mutta on se silti ärsyttävää, että lisäautoja kaupitellaan 40 euron hintaisena ”kausiboksina”.
Mulla ei oo rahaa
Vaikka huomio kiinnittyy rahastamiseen, autopelinä Forza on vanha kunnon Forza. Kaikki kisaluokat aloitetaan Top Gearin juontajien humoristisella, innostavalla ja infopitoisella kuvauksella. Kun karismaattinen vanha herra Jeremy Clarkson hehkuttaa jotain masiinaa, pitäähän se saman tien saada.
Ajotuntuma on tuttua semirealismia: vetävien pyörien sijainti, massan ja alustan vaikutukset tuntuvat menossa ja padin tärinöissä hienosti. Nelivetoraketti Nissan GT-R ja vanhan maailman hevosvoimahirviö Mercury Cougar Eliminator nielevät asvalttia täysin eri pallopuistoissa. Minuun vetosivat erityisesti Lotus Elanin ja sen hengenheimolaisten suunnittelufilosofia – ei se eläimellinen teho, vaan sivistynyt keveys.
Avorenkaiset formulat ovat Forzan näkyvimpiä autouutuuksia. Valikoimissa on jenkkien Indy-Dallaroita, Räikkösen viime kauden Lotus ja pari formulaklassikkoa 1970-luvulta. Formulat eivät ole köyhän miehen hupia: hinnat alkaen puolitoista miljoonaa krediittiä kappale. Ohjausliikkeitä veitsenterävästi tottelevien formuloiden pito tuntuu lähes rajattomalta, mutta kun renkaiden raja-arvot viimein ylittyvät, raaseri lipeää totaalisesti alta.
Padi on ratteiluun verrattuna hätäinen väline äkkinäisten luisujen korjaamiseen, joten spinnaukset ja muu törttöily ovat väistämätön paha. Riittävän räikeästi mällätessä (Span Eau Rouge -notkelma, banzai!), ajokin saa heittämään vaikka iloisesti volttia. Töpeksiminen ei liiemmin rassaa, sillä ajoaan voi milloin tahansa takaisinkelata sekunteja kerrallaan, jolloin ajovirheensä voi ottaa uusiksi (toivottavasti) vähemmän tuhoisin seurauksin. Kelaaminen ei ole ilmaista, sillä jokainen uusintayritys rokottaa palkintokrediittejä maaliviivalla.
Kämmitalkoisiin osallistuvat myös koneen drivatar-kuskit. Drivatarit eivät ole perinteisiä tekoälyjä, vaan simulaatioita Xbox Liveen kytkettyjen pelaajien henkilökohtaisista ajotyyleistä. Jokainen pelaaja opettaa ajaessaan omaa drivatariaan, joka elää sitten omaa elämäänsä muiden pelaajien yksinpelikisoissa. Käytännössä en huomannut suurta eroa hyvin koodattuihin perinteisiin tekoälykuskeihin – drivatarit syyllistyivät kenties hitusen enemmän pitkäksi vetoihin, vaeltaviin ajolinjoihin ja viimeisissä kurveissa möhlimiseen.
Autopeliveteraanien kannattaa valita vähintään drivatarien hard-taso, koska kelauksella ryyditettyjen kisojen voittaminen ei ole kovin vaikeaa. Hardilla saa kisan krediittituottoihin 20% plussaa, ajoapuja vähentämällä ja merkkiuskollisuudella helposti vielä 40 - 50 % lisää.
Radat puoliksi
Forza 5:ssä on ensimmäistä kertaa sarjan historiassa voittopuoleisesti tosimaailman ratoja, mikä selittynee pitkälti formuloilla. Lätyskää Silverstonea ja vielä litteämpää Top Gearin testirataa en ole koskaan fanittanut, mutta Spa-Francorchamps, huikeiden korkeuserojen Bathurst Australiassa ja legendaarinen Le Mans -baana Circuit de la Sarthe ovat huikeita vanhan koulukunnan kilparatoja, joilla ajamisessa ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.
Hienoista radoistaan huolimatta Forza Motorsport 5 tuntuu puolikkaalta peliltä, sillä ratoja myös ”puuttuu” todella paljon. Konsolisukupolvenvaihdoksessa Forza on menettänyt niin Nürburgring Nordschleifen, Road American, Tsukuban, Suzukan kuin myös liudan klassisia mielikuvitusratoja, kuten Maple Valley Racewayn. Ratavalikoiman supistuminen tekee hallaa uusien autojen grindaamiselle, eikä akuuttia ratapuutostilaa edes peitetä erikoiskisoilla. Pahoin pelkään, että puuttuvista radoista suunnitellaan maksullisia latauksia. Silloin mentäisiin kahva edellä metsään, sillä ladattavat radat johtaisivat moninpeliyhteisön sirpaloitumiseen.
Viidennen Forzan loihtimat maisemat ovat kauniita, mutta tekninen toteutus ei ole niin virheetöntä kuin odotin. Ihan kuin olisin nähnyt jotain vastaavaa jo aiemmin, nimittäin PlayStation 3:n Gran Turismo 6:ssa. Tarkkasilmäinen bongaa molemmista peleistä samanlaisia sahalaitoja. Forzan graafiset efektit ovat toki Turismoa hienovaraisempia, mutta ero ei sittenkään ole kovin kouriintuntuva.
Kinect-tukea Turismossa ei sentään ole. Forzassa Kinect reagoi pelaajan ajoasentoon kääntämällä katselukulmaa kohti sivuikkunoita. Ominaisuus on näppärä, mutta sopisi paremmin johonkin prätkäpeliin. Forzassa Kinect-kääntyily osoittautui liian usein tahattomaksi, aiheuttaen kolareita ja muuta hämminkiä. Alkuviehätyksen karistua kytkin Kinect-tuen pois päältä.
Forza Motorsport 5 ei ole floppi, mutta se tuntuu aiempiin osiin verrattuna välityöltä. Krediittien pihtaaminen ja mikromaksettavien oikopolkujen tyrkyttäminen ei voi olla latistamatta moottoriurheilun juhlaa. Nürburgringin vihreän helvetin poistaminen ratavalikoimasta on suorastaan kardinaalimunaus. Turn 10 Studiosin pojat olisivat pystyneet parempaankin.
Xbox One
Turn 10 Studios/Microsoft Game Studios
Versio: Myynti
Moninpeli: 2-16
Ikäraja: 3
83
