Kuusnelosen suomipeliklassikko Uuno Turhapuro muuttaa maalle soittaa uudelle suomipeliklassikolle, ja onnittelujen jälkeen pyytää palauttamaan grafiikkansa.
Viis grafiikasta, sillä sivulta kuvattu Hill Climb Racing 2 todistaa, että mobiilipelaajatkin saa kiinnostumaan fysiikasta, kun sitä käytetään autoilla hyppimiseen mäkisessä maastossa.
Hill Climb Racing nosti oululaisen Fingersoftin miljoonamenestykseen. Taustalla oli pelintekijän taito hyödyntää mobiilikaupan hakusysteemiä, jolla peli nousi latauslistoille ilman mainosbudjettiakin, mutta tykkäsin toki pelistäkin. Mies vastaan mäkinen rata -asetelma toimii, sillä vänkien vehkeiden ajotuntuma oli just eikä melkein kohdallaan.
Myös Hill Climb Racing 2 on 2D-tasoloikka moottoriajoneuvoilla. Hyppyjen hallinta on tärkeässä osassa, jos ei muuten, niin nopeuden säilyttämisen kannalta ja vauhti vie masiinaa rajallisella bensalla pidemmälle. Kaasu ja jarru ovat ainoat kontrollit, mutta ne pyörittävät kilpuria ilmassa, jossa vaaditaan jatkuvaa ilmalentojen hienosäätöä.
Eeppistä jeeppistä
Jeepillä, skootterilla ja kolmella muulla ajoneuvolla on neljä päivitettävää ominaisuutta. Teho, renkaiden pito ja iskarit ovat kaikille yhteisiä ominaisuuksia, neljäs on jotain ajokkikohtaista, kuten superjeepin turvakaaren kestävyys. Lennokkaan semirealistisesti käyttäytyviä kilpureita ja kuskia kustomoidaan myös kosmeettisesti, mikä on tietysti ”tärkeää” itse-ilmaisua moninpelissä.
Kakkosen tärkein uudistus tuttuun pelikaavaan on nettimoninpeli. Moninpelicupeissa on 2–4 kisaa, joissa ajetaan lyhyitä ja suhteellisen helppoja etappeja kolmea kuskia vastaan. Autot ja mopot ovat toisilleen aineettomia, joten kisaajien ei tarvitse olla linjoilla samaan aikaan. Ilman kolareitakin vastustajat lisäävät kummasti painetta ja puristusta kaasupeukalolle. Vastustajien ajokit ovat (melkein) aina suurin piirtein samaa luokkaa tai hitusen huonompia kuin oma rakkine, joten häntäpään sijoitukset ovat harvinaisia, jos ei itse mokaile. Ajotaidot ratkaisevat, tai näin sen ainakin koen, mikä on aina jees.
Adventure-yksinpelissä ajetaan perinteisiä kuinka pitkälle pääset ennen kuin gaso loppuu- tai seinä nousee vastaan -kisoja. Viihdyttävä valikoima viimeistellään päivä- ja viikkokisoilla, joissa kaahataan kaverilistan parhaita suorituksia vastaan. Enkkarumba onkin pelihimon kannalta vähintään yhtä tärkeä elementti kuin moninpeli ja nyt ennätyksiä tuetaan täysipainoisesti: listat vertaavat tuloksia koko maailman, kotimaan ja kaverilistan kovimpiin esityksiin.
Rahalointi
Nätit radat ovat tyylikästä työtä. Mäkien ohella vastaan tulee muun muassa ilkeästi sijoitettuja töyssyjä, tunneleita, hidastavia lätäköitä, vaihtoehtoisia reittejä ja interaktiivisia esteitä, kuten keinuvia tukkeja. Kiperissä paikoissa tarvitaan taitoja ja ratatuntemusta, pelkkä kilpurin tehon lisääminen ja lusikan pohjaan painaminen ei auta eteenpäin. Ilmainen vinkki: varo kuskin päätä.
Kaikkien pelimuotojen radoilla lojuu kolikoita ja bensakanistereja. Cupit palkitaan sijoituksen mukaisella kolikkobonuksella ja voittaja saa arkun, jossa on lisää rahaa, timantteja ja kustomointikamaa kuskille tai autolle. Sarjan kaksi parasta saavat plus-merkkistä ja loput miinus-merkkistä kokemusta: kuskin tasot avaavat uusia ajokkeja ja kilparatoja.
Olen uhrannut elämästäni monta viikkoa Hill Climb Racing -krediittien grindaamiseen, mutta kakkosessa varsinainen tili tehdään arkuilla, anteeksi, työkalupakeilla, joiden avautumista odotellaan Clash Royalen tapaan vähintään kolme tuntia. Kolmeen lokeroon sijoittuvat pakit antavat tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia krediittejä kerralla, kun ajamalla tienaamisesta puhutaan vain satasista per rata. Avaamista nopeutetaan timanteilla, joita hankitaan pääasiassa, yllätys, oikealla rahalla.
Lompakkoystävällisempi tapa pika-avaamiseen ovat videomainokset. Jos suostun katsomaan alle puolen minuutin mainoksen, arkku aukeaa heti. Houkutus mainosten katsomiseen ei ole koskaan ollut näin suuri ja mainosvastarintani murtui, sillä palkkio kaikkien periaatteitteni päälle sylkemisestä on riittävä. Mainoksia ei tarjota jatkuvasti, vaan ainoastaan pidemmän pelitauon jälkeen. Mainoskikalla saa myös suoria suorituskykypäivityksiä autoihin, mikä sekin on ajankäytöllisesti hyvä diili. Mainoksia ei ole missään vaiheessa pakko katsoa ja niiden sivuuttaminen ei vaadi ylimääräisiä klikkauksia. Näin se pitää tehdä.
Seuraava suomalainen mobiilihuume on tässä. Pidän ihmeenä jos juuri nyt Fingersoftin kirstuissa ei kilise ja kovaa. Vaatimattomissakin Android-luureissa sutjakasti pyörivä Hill Climb Racing 2 sisältää kaiken, mitä ykköseen toivoin. Sitä oikeaa pelisisältöä on enemmän kuin ykkösessä, jo nyt ennen väistämättömiä rata-, kilpuri- ja kustomointikrääsäarsenaalia laajentavia päivityksiä.
Helvetisti hanaa mutta keula kohti taivasta!
91
