Tarinankerronnan uusi Graalin malja on Telltale, ja nyt sen perässä on kuningas Graham.
Kiitos potkustarttien voiman, Hollywood on viimein saavuttanut pelimaailman: viime vuosina on vanhoja pelisarjoja uudelleenlämmitelty oikein olan takaa. Nyt vuorossa on graafisten seikkailupelien arkkivaari King’s Quest.
Nyt ei käydä kansan kukkarolla, vaan vanhus nousee haudasta kokonaan omin voimin, vieläpä synnyinkotinsa värejä tunnustaen. Vaikka King’s Questin kehitystyön hoitaa pieni indiestudio, kasariseikkailun julkaisee Activisionin alaisuudessa toimiva Sierra On-Line. Kaappi auki ja punainen toppaliivi niskaan, olo on kuin Marty McFlylla!
Roberta ja Ken Williamsin luoma kahdeksanosainen King’s Quest -pelisarja nosti pariskunnan perustaman Sierra On-Linen maailmanmaineeseen ja teki Yosemiten periferiassa operoineesta nyrkkipajasta oman aikakautensa kolossin. Vuonna 1983 alkunsa saanut pelisarja määritteli monia seikkailupelien peruskäsitteitä ja myötävaikutti myös LucasArtsin seikkailupelituotannon käynnistymiseen.
LucasArtsin seikkailupelikatalogin modernisoinnin vanavedessä myös Sierran brändejä on herätelty henkiin. Space Quest ja Quest for Glory ovat saamassa henkistä jatkoa, Leisure Suit Larry ja Gabriel Knight tekivät comebackin alkuperäispelien modernisoituina painoksina.
King’s Quest tallaa vähän vastavirtaan. Vaikka nimi ja nimihahmo ovat tuttuja, sekä tarina että sitä tukeva pelimekaniikka ovat uustuotantoa. Ja hyvä niin, sillä ensimmäisen King’s Questin seitinohuen tarinan siirtäminen uudelle vuosituhannelle olisi ollut käytännössä mahdoton tehtävä.
Trendikkäästi episodeissa etenevä King’s Quest nostaa vasta esiripun. Jo ensimmäinen episodi vakuuttaa, vaikka tuotos ei puhdasverinen seikkailupeli olekaan.
Kuninkaan uudet vaatteet
King’s Questin matka uuden yleisön äärelle on ollut kaukana helposta, sillä pelisarjaa on yritetty palauttaa kauppojen hyllyille useaan otteeseen. Jopa Telltale Gamesin kautta kiertänyt pelilisenssi palautui lopulta Activisionin henkiin herättämän Sierran haltuun, jossa Odd Gentlemen onnistui tehtävässä.
King’s Quest todistaa myös darwinismin puolesta, sillä niche-yleisölle suunnatun seikkailupelin sijaan kuningas Graham palaa parrasvaloihin selkeästi massoille suunnatussa seikkailupelissä.
King’s Quest nimittäin on seikkailupeli vain laveasti tulkittuna, sillä se on vähintään yhtä paljon pulmilla rikastettu toimintapeli, jonka toimintaosuudet on kutistettu minimiin. Tuotos uhmaa karsinointia, mutta tekee siitä varsin mielenkiintoisen.
Perinteinen seikkailupelikliksuttelu on korvattu padin ehdoilla työstetyille loikkakontrolleille. Käyttöliittymä on ilahduttavan virtaviivainen, Graham etenee pelikentillä kuin kuka tahansa loikkasankari.
Pelimekaniikka rakentuu pulmien varaan. Ensimmäinen episodi ei esittele kovin kummoisia tajunnanräjäyttäjiä, pulmat ovat selvästi mukana tukemassa kerrontaa. Jokainen pähkinä ratkeaa lähes itsestään eikä peli turhauta missään vaiheessa.
I’m Graham Threepwood, a mighty knight!
Tarina sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä King’s Questia. Myöhemmmin Daventryn hallitsijana tunnettu kuningas Graham on vasta pahainen pojankloppi, joka haluaa isona ritariksi. Daventryssä järjestettävät kisat ovat siihen mahdollisuus, joten Graham kokeilee onneaan.
Pelin kehyksenä toimii takaumarakenne. Käppänäikäinen Graham kertoo episodin tapahtumat omina muistoinaan, joten iltasaduksi siirtynyt peli tarjoaa myös näppärän tekosyyn äkkikuolemille. Jos Graham potkaisee tyhjää, se menee dementian piikkiin, ja kääkkä-Graham vain kaivelee muistilokeroitaan hieman syvemmältä.
Päähahmossa on paljon samaa kuin Apinasaarten Guybrush Threepwoodissa. Hyväntahtoinen Graham joutuu tämän tästä opportunistien höynäyttämäksi, mutta todistaa lopulta omat taitonsa. Pikkunätti ja hyväntahtoisen humoristinen tarina voitti minut heti puolelleen. Pelisarjan tunnusmerkkinä toiminut satukirjamainen kerronta on hienosti siirtynyt uudelle vuosituhannelle.
Cel-sheidattu grafiikka on sekin viite satukirjojen suuntaan. Telltalen tuotoksia surutta kopioiva ilme on nappivalinta ja mainiota kuvakieltä tukee ammattitaidolla hoidettu dubbaus. Telltalesta muistuttavat myös valinnat, sillä toisinaan tarinaa voi ohjata omille poluilleen. Ensimmäinen episodi ei tarjoa vielä kovin kummoisia seurauksia, mutta mielenkiinnolla odotan, miten tarina haarautuu ja luodaanko tällä tavoin tuotokselle uudelleenpeluuarvoa.
Voi olla, että Odd Gentlemenin valitsema lähestymistapa ei taatusti miellytä alkuperäisen pelisarjan piinkovia faneja. Minusta se on mainio päänavaus jatkuvasti teknistä raja-aitaa kolistelevan seikkailupelitehtaan paluulle.
Vaikka rakastankin hiiriohjattuja seikkailupelejä enemmän kuin muita genrejä yhteensä, nykymarkkinoilla point & click on crash & burn. Meitä naksuseikkailijoita on edelleen niin paljon, että vanhan liiton seikkailupelintekijät pysyvät leivänsyrjässä, mutta massojen tavoittamiseksi asioita on ajateltava laatikon ulkopuolelta.
Juuri sen Odd Gentlemen tekee. Pallo on nyt kuluttajilla. Toivottavasti maksava yleisö löytää Grahamin, jälleen kerran.
King’s Quest Episode 1: A Knight to Remember
Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One
Odd Gentlemen/Sierra/Activision-Blizzard
Arvosteltu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 8
Laitteistovaatimukset: Kaksiytiminen prosessori, 1 GB muistia, Geforce GTS 250 tai Radeon HD 3870
Versio: Myynti
Ikäraja: 3
88
