Jos et muista 90-luvun taitteen Military Madness -kevytstrategiaa, ei ihme, sillä se julkaistiin näillä leveysasteilla harvinaiselle TurboGrafx-16-japaninherkulle. Peli on siis tuttu enintään Wiin virtuaalikonsoliversiona. Perusasiat ovat ennallaan: kuun vuoropohjaiset taistelut ratkaistaan heksakartoilla.
Yksiköt jakautuvat jalkaväkeen, lentokoneisiin, panssaroituihin ajoneuvoihin, tykistöön ja ilmatorjuntaan. Jokaisella yksiköllä on 8 kestopistettä, hyökkäys- ja puolustusarvot kolmea pääluokkaa vastaan. Tehtäväkohtainen kokemus takaa yksikölle maksimissaan kaksinkertaisen hyökkäystehon. Vuoropohjaisuudesta huolimatta yksiköt ampuvat toisiaan aina samaan aikaan, joten hyökkääjä ei ole automaattisesti etulyöntiasemassa.
Mielenkiintoiset tuki- ja kontrollialuesäännöt pitävät huolen siitä, että etulyöntiaseman eteen täytyy tehdä töitä. Viereiset yksiköt antavat taisteluihin puolet hyökkäys- ja puolustustehostaan. Yksikön viereiset heksat ovat sen kontrollialuetta, jonka läpi vihollinen ei saa edetä. Jos vastustaja saarretaan kontrollialueilla, sen hyökkäys- ja puolustusteho puolittuvat. Kun tähän ynnätään vielä maaston suojavaikutus, pähkäiltävää piisaa.
Kartoilla taistellaan huoltohalleista, joissa ei rakenneta uutta, mutta voi korjata rikkinäisiä sotakoneita. Rakennukseen jääneet neutraalit, omat tai vieraat yksiköt siirtyvät aina valtaajan plakkariin, mikä lisää rakennusten tärkeyttä.
Military Madness: Nectaris on mukavan kiperä tapaus. Kentät ovat tiukkoja taistelupulmia, joissa aivoille, pikatallennukselle ja -lataukselle tulee käyttöä. Sotahulluus on tiiviimpi ja vaikeampi paketti kuin Advance Wars, mikä osaltaan selittää pelin vaihtelevan vastaanoton maailmalla.
85
