Klaanitoiminta on vuosi vuodelta kasvattanut suosiotaan nuorison keskuudessa. Mutta vaikka klaaneista puhutaan paljon, niistä tiedetään lopulta oikeastaan hyvin, hyvin vähän. Mikä klaaneissa sitten viehättää? Kestääkö niiden toiminta päivänvaloa? Lue, mistä muut tiedotusvälineet vaikenevat!
Aikuinen, tarkkaile lastasi!
Kuuluuko lapsesi jo klaaniin? Klaanilaisen tunnusmerkkejä ovat:
- Kohtuuton (enemmän kuin tunti päivässä) tietokoneen käyttö.
- Kodin auktoriteettien uhmaaminen.
- Sosiaalisten kontaktien laiminlyöminen.
- Myöhään valvominen.
- Ei tunnista oikeaa nimeään.
- Kotitöistä laistaminen.
- Läksyjen tekemättä jättäminen.
- Koulusta pinnaaminen.
- Mustiin vaatteisiin pukeutuminen.
- Pitkät kampaamattomat hiukset.
- Henkilökohtaisen hygienian laiminlyöminen.
- Kovaäänisen, niin kutsutun heavy metal -musiikin kuunteleminen (lähes varma tunnusmerkki!).
Jos epäilet, että lapsesi kuuluu klaaniin, käänny lääkärin puoleen.
Paperilla klaanitoiminta vaikuttaa sinänsä viattomalta, nuorisotyöhön verrattavalta komeljanttarismilta. Vietetään aikaa yhdessä ja pelataan tietokonepelejä kavereita vastaan. Todellisuus on kuitenkin astetta raadollisempi.
Pahimmillaan klaanit ovat pahamaineisimpiin rikollisjärjestöihin tai uskonnollisiin kultteihin, kuten luterilaisuuteen, verrattavia salaseuroja, joissa karismaattiset johtajat ja näitä kannatteleva sisäpiiri alistaa heikkotahtoisia nuoria muita klaaneja vastaan kohdistetun vihanpidon loputtomaan noidankehään. Vastenmielisimmillään klaanitoiminta toimii pelkkänä laittoman piratismin, hakkeroinnin ja pornografian levittämisen julkisivuna, jossa klaanien jäsenet ovat pelkkiä ruman pelin pelinappuloita.
Klaanien sielu
Klaanitoimintaan hakeutuvat usein sellaiset nuoret, joilla on heikko itsetunto, joita muut kiusaavat ja jotka kokevat jotenkin epäonnistuneensa koulussa tai yleensä elämässä. Klaaniin kuuluminen vahvistaa heidän itsetuntoaan ja auttaa tuntemaan ylemmyyttä muita pelaajia kohtaan. Mukana on myös sellaisia, joiden motiivina on ennemminkin seikkailunhalu, jännitys ja nuoruuteen kuuluva jengiytymisen tarve.
Klaaneista irtautuminen on vaikeaa, sillä eronnut jäsen merkitsee klaanin salaisuuksien, kuten taktiikoiden ja sen sellaisten, paljastumisen uhkaa. Irtautujat joutuvatkin usein kovan henkisen - ja joissakin tapauksissa jopa fyysisen - painostuksen kohteeksi.
Klaanitoiminnan huolestuttavimpia piirteitä on se, kuinka joissakin klaaneissa torjutaan täysin normaalit pelaamisen ihanteet. Nämä niin kutsutut rosvoklaanit muodostavat kokonaan oman vastakulttuurinsa, jossa pätee täysin toisenlainen moraali ja toiset arvot kuin tavallisten pelaajien keskuudessa. Samalla klaanilaiset kokevat omat sääntönsä velvoittavammiksi kuin mainstream-peliyhteisön kirjoittamattomat lait. Niinpä klaanien sisällä väärä voi muuttua oikeaksi ja oikea vääräksi. Huijaamisesta ja hakkeroinnista voi tulla täysin hyväksyttävää toimintaa, josta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, vaan päinvastoin, likaisinkin keinoin hankittu menestys omalle klaanille tulkitaan aina uroteoksi.
Klaanilaisuuteen kuuluu usein myös omien oikeuksien korostaminen eräänlaiseen anarkismiin asti. Klaanipelaajilla on mielestään oikeus toteuttaa vapaasti omia halujaan - kuuluvathan he mielestään pelaajakunnan eliittiin.
Klaanit ovat suljettuja ympäristöjä, joissa tiukka ryhmäkuri ja sotilaallisen hierarkian noudattaminen on kuningas. Klaanien johdossa on yleensä aikuinen mies, jolla on tiukka ote jengistä. Tätä klaanipäällikköä tukee hänen parista-kolmesta uskotusta, legioonalaisesta, koostuva sisäpiiri. Päällikkö legioonalaisineen muodostaa yleensä niin voimakkaan auktoriteetin, ettei klaanin yksittäiselle jäsenelle tulisi mieleenkään lähteä uhmaamaan sitä. Toisaalta, jos klaanipäällikkö itse havaitaan heikoksi, uusi johtaja voi nousta hyvinkin nopeasti legioonalaisten keskuudesta.
Klaanihierarkian leveimmän portaan muodostavat täysjäsenet. Täysjäsenyys on aina ansaittava, ja yleensä vieläpä pitkän ja nöyryyttävän kokelasajan kautta. Täysjäsenet ovat harvoin tasa-arvoisia keskenään, vaan he taistelevat verisesti klaanipäällikön ja legioonalaisten suosiosta peliajan ja muiden etuisuuksien toivossa. Jos täysjäsen ajautuu erimielisyyksiin päällikön tai legioonalaisten kanssa, tämän voi olla hyvin vaikeaa jatkaa klaanissa.
Jäsenyydestä kuitenkin pidetään kiinni viimeiseen saakka, sillä klaani lopulta kuitenkin tarjoaa nuorille juuri sitä mistä he uneksivat: menestystä, valtaa ja voitonhurmion tuomaa tyydytystä.
Soluttautuminen
Klaanien hiljaisuuden lakia on käytännössä mahdotonta murtaa. Siksi haastattelun pyytäminen klaanilaiselta, entiseltäkään, olisi yhtä tyhjän kanssa. Ymmärtääkseen todella susia on siis itse muututtava sellaiseksi. Niinpä ainoa ratkaisu on soluttautua itse klaaniin, ja kokea in persona klaanilaisuuden riemut ja kauhut.
Soluttautumisessa on luonnollisesti riskinsä. Klaanit ovat aina suhtautuneet kielteisesti toimittajiin - jos peitetarinani paljastuisi, seuraukset voisivat olla kohtalokkaita.
Valitsen valenimekseni Shakaalin, toivoen, että kohdeklaanini ymmärtäisi tämän kirjoituksen julkaisun jälkeen nimeni ironian. Syventääkseni valepersoonaani, keksin sille myös toisen nimen, Betamaxin, jota - kuten etukäteen laatimassani anekdootissa lukee - "käytän silloin kun pelaaminen ei luista".
Hienoista valenimistä ei kuitenkaan ole apua, jos joku keksii tarkistaa valenimeni Champions Leaguen (www.theclq.com) nimitietokannasta. Todennäköisyys on kuitenkin puolellani, sillä olisi aika epätodennäköistä, että jokainen valitsemistani kymmenestä kohdeklaanista, olisi turvajärjestelyissään niin seikkaperäinen. Varmuuden vuoksi teen kuitenkin itselleni valesähköpostilaatikon, parantamaan peitenimieni uskottavuutta.
Ensimmäinen päivä. Aloitan solutusoperaationi lähettämällä jäsenhakemuksia sähköpostitse eri klaaneille. En kuitenkaan malta jäädä odottamaan vastauksia posteihini, vaan lähden kiertelemään eri Counter-Strike-klaanien IRC-kanavia. Möykkäämisestäni huolimatta kukaan IRCissä ei kiinnitä minuun huomiota. Olen heille kuin ilmaa.
En kuitenkaan lannistu, vaan siirryn "pääseeks klaaniin??" -huutoineni public-servereille. Puolen tunnin metelöinnin jälkeen tärppää ensimmäisen kerran. Epämääräisen PyllyPojat-klaanin jäsenyys ei kuitenkaan kiinnosta. Parin tunnin public-session jälkeen luovutan. Koko illan uurastuksen jälkeen en ole saanut yhtäkään kunnon klaania kiinnostumaan itsestäni.
Ehdin jo epäillä koko soluttautumishankkeeni järkevyyttä, kunnes sähköpostin tarkistaminen pelastaa päiväni. Jo kunnioitettavasti prestiisiä ansainnut SPR-klaani on vastannut jäsenhakemukseeni, ja kutsuu minut testipeliin seuraavaksi päiväksi.
Kokelasaika
Toinen päivä. Ilmoittaudun sovitusti SPR:n IRC-kanavalle, ja kerron olevani valmis testeihin. Minut kutsutaan pelaamaan public-serverille, jossa yksi SPR:n legioonalaisista jää seuraamaan pelaamistani. Ensimmäinen testierä menee täydellisesti, ja ansaitsen komealla rushaamisellani itselleni ensimmäisen sijan. Toinen erä ei enää suju yhtä hyvin, mutta valvo
jani on ilmeisesti kuitenkin riittävän vakuuttunut taidoistani.
IRC:ssä alan tyrkyttää itseäni SPR:n seuraavaksi päiväksi sovittuun matsiin. Saan kuitenkin kuulla, että klaanilla on jo ylitarjontaa kokelasjäsenistä (kymmenen täysjäsentä ja kuusi kokelasta). Ei vaikuta hyvältä. Vaikka lopulta alennun jopa kehumaan SPR:n kotisivuja, minulle ei silti olla valmiita lupaamaan pelipaikkaa seuraavan päivän matsiin. Ilmoitan kuitenkin saapuvani paikalle joka tapauksessa.
Hangaroundit, eli kokelas- tai trial-jäsenet, ovat klaanien halveksituinta pohjasakkaa. Trialeita vihaavat etenkin juuri natsansa ansainneet täysjäsenet, sillä jokaisen uuden trialin testaaminen on pois muiden peliajasta. Klaanista ja pelaajan taidoista riippuen trial-aika saattaa kestää muutamasta päivästä jopa useisiin viikkoihin.
Kolmas päivä. Se vähä asema mitä ehdin itselleni SPR:ssä edellisenä päivänä vakiinnuttamaan, haihtui näköjään yhdessä yössä - kukaan SPR:stä ei nimittäin enää muista kuka olen. Tilaisuus tekee varkaan ja sanon olevani uusi triali, vaikkei minua sellaiseksi vielä kukaan ole julistanutkaan. Kukaan ei sano vastaan, joskin Vääpeli (nimi muutettu), toinen SPR:n johtajista, saa takiani raivokohtauksen: "SPR ottaa lisää pelaajia koko ajan! Ja v*u mulle ei puhuta mitään!" Vääpelin raivoamisesta huolimatta saan onnekseni kuulla, että pääsen pelaamaan illan pelissä FS-klaania vastaan. PuissaPomppivaPaviaani (nimi muutettu) toteaa matsin eväiksi, ettei "noin paskasta klaanista ole varmastikaan meille vastusta".
Kun matsi lopulta saadaan pari tuntia myöhässä käyntiin, FS-klaani osoittautuu kaikkea muuta kuin paskaksi: tiimimme häviää ensimmäisen kanjoni-kentässä pelatun erän selvin numeroin. Oma oloni on silti kuin voittajalla, sillä keräsin itselleni joukkueemme parhaan pistesaaliin.
Toinen erä ei meinaa millään ottaa käynnistyäkseen, sillä SPR ja FS ajautuvat klaaneille tyypilliseen säännöistä nahinoimiseen. FS-klaani haluaa pelata molemmat kentät kaksi kertaa, kerran kummallakin puolella, kun taas SPR haluaa hoitaa matsin nopeana kahden erän rupeamana. "Kumpikin klaani valitsee oman kenttänsä ja puolensa", Vääpeli jyrisee, mikä saa lopulta FS-klaaninkin taipumaan.
Lentokenttä-kentällä pelattu toinen erä meni meiltä - jos mahdollista - vieläkin huonommin kuin kanjoni-erä. Terminaalirakennukseen linnoittautunut FS-klaani teurasti meidät viimeiseen mieheen. Ja mikä pahinta, suoritukseni on joukkueemme toiseksi huonoin.
Tappion murtamina SPR:n pelaajat hajaantuvat nopeasti teilleen matsin päätyttyä. StarBuck (nimi muutettu) ehtii kuitenkin kehaista taitojani ja lupaa, että pääsen varmasti pelaamaan seuraavassakin pelissä.
Valitettavasti seuraava peli peruuntuu, joten lupaus jää siltä osin lunastamatta.
Kriisi
Klaanit elävät voitoista. Silti voitoista ei yleensä osata lainkaan nauttia, vain katkerimmat tappiot muistetaan. Viikossa ehdin todistaa SPR-klaanin ajautumisen syvään kriisiin: päällä oli kahden tappion putki, joten kolmas häviö voisi olla klaanin tasapainolle jo liikaa. Juuri tällaisissa kriiseissä jyvät erotellaan akanoista ja marisevat mammanpojat tappionsa tosimiesmäisesti nielevistä tosimiehistä.
Seitsemäs päivä. Edellisenä päivänä Downfall-klaanille hävitty peli ei luvannut hyvää tämänpäiväiseen otteluun NWO-klaania vastaan. Tunnelmat ovat kireät, ja matsia siivittävät dARK pRESENCE:n (nimi muutettu) syytökset klaanipäällikkö Wolverinen (nimi muutettu) huonosta klaanin asioiden hoidosta. Syytöksiin Wolverine vastaa ilmoittamalla, että häntä on alkanut kyllästyttämään koko klaanitouhu. StarBuck yrittää rauhoitella tilannetta kehoittamalla molempia rentoutumaan.
Tunnelma jännittyy uudelleen, kun selviää että paikalla olevista kuudesta pelaajasta vain viisi mahtuu mukaan peliin. Koska Wolverine välttämättä haluaa minut pelaamaan, joutuu yksi täysjäsenistä jäämään ulos pelistä takiani. Räjähdysaltis tilanne siis.
Ja lopputulos? Täydellinen tappio! Kaksi kertaa aavikko-kenttää, ja kaksi kertaa kunnolla turpaan. Siinä ei edes oma pistekuninkuuteni ensimmäisessä erässä paljon lämmittänyt. NWO:n murhaava osumatarkkuus rynnäkkökivääreillä ja huippumatala pingi osoittautui yksinkertaisesti liian kovaksi palaksi klaanillemme.
Tilinteko käynnistyi heti matsin päätyttyä SPR:n IRC-kanavalla. PuissaPomppivaPaviaani totesi osuvasti, että vaikka yleisillä servuilla pieksisi miten porukkaa, niin klaanimatsit tuntuvat menevän aina päin v*a.
PuissaPomppivaPaviaani ei myöskään ollut kovin otettu dARK pRESENCE:stä, joka käytti matsin toisen erän lähinnä NWO:n alatyyliseen solvaamiseen. StarBuck'kin joutui myöntämään, että dARK pRESENCE on liian usein valittamassa tyhjästä.
Kunnian hetki
Seitsemästoista päivä. Kolmen tappiollisen pelin jälkeen SPR ajautuu toista viikkoa kestäneeseen alakuloon. Tuona aikana klaani sai pelatuksi vain yhden pelin, ja senkin onnetonta SC-klaania vastaan. Helposta pelistä saatu voitto oli kehnoa balsamia aikaisempien taistelujen haavoihin.
Tänään olisi edessä taas suuri peli, tällä kertaa nimekästä DF-klaania vastaan. Aikaisempi menestykseni oli unohdettu, sillä minua ei kuulemma päästettäisi peliin, ellei 2Pac$haker (nimi muutettu) jättäisi tulematta paikalle. Myönnytyksenä minulle tarjottiin paikkaa seuraavan päivän COLT-peliin. Ja niin vain Onnetar näytti minulle keskisormea, 2Pac$hakerin saapui viime hetkellä paikalle.
Äkillisenä päähänpistona änkesin itseni kuitenkin väkisin mukaan serverille, minkä seurauksena Wolverine lopulta määräsi %KUNINGAS& Salomonin viisaudella 2Pac$hakerin ulos pelistä. Tämä kun oli "pelannut niin paljon viime aikoina". Voimaa ja kunniaa klaanipäällikkö Wolverinelle!
Eikä päätös ollut lainkaan tyhmä, sillä hienojen yksilösuorituksieni ansiosta SPR:n onnistui päästä niskan päälle ensimmäisessä, lentokenttä-kentällä pelatussa, erässä. Erän kohokohtana teurastin - muiden SPR:läisten kaaduttua taistelussa -- ominpäin koko DF-klaanin (yksi itävaltalaiskiväärillä seinän läpi portaikkoon, kaksi ohjaamoon ja loput kaksi matalaksi matkustamossa).
Toinen erä osoittautui huomattavasti tiukemmaksi, vihollissnaipperin tehdessä selvää koko joukkueestamme useampaankin otteeseen. Voitimme erän lopulta täpärästi, ja siten varmistimme SPR:lle henkisesti tärkeän voiton.
DF-klaanin selätyksen jälkeen tajusin, että olin ajautunut liian syvälle mukaan SPR:n toimintaan. Aloin oikeasti välittää pelien lopputuloksista, vaikka tarkoituksenani oli toimia pelkkänä puolueettomana tarkkailijana ja havainnoitsijana klaanin sisällä. Tajusin, että saattaisin heikkona hetkenäni lopulta kertoa jollekin SPR:n jäsenistä todellisista tarkoitusperistäni, tai muuten vain mennä vahingossa möläyttämään jotain soluttautumisestani.
Minun oli parasta päättää operaationi mahdollisimman nopeasti. Seuraavana päivänä katkaisin yhteyteni SPR-klaaniin, poistin tietokoneeltani kaikki maininnat Shakaalista, poltin salaiset dokumenttini, ajoin partani ja heitin hoppariloimet roskikseen.
Oli aika palata takaisin arkeen, mutta arki ei enää palannut minuun.
Disklaimeri: Nimet, paikat ja osa tapahtumista muutettu viattomien suojelemiseksi.
Huom! Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Tosiasiassa klaanitoiminta on viatonta pelaamista yhdessä muiden samanhenkisten kanssa.
