Pelimaailman tosimiehet, pysykää kaukana: nämä pelit tarjoavat vain ja ainoastaan tosi helposti lähestyttävää hauskanpitoa, kasuaalipelejä vihanneksille ja zombeille.
PopCap on kasuaalipelaamisen suurmestari, joka jo PC:llä tuhosi tuottavuutta esimerkiksi Bejeweledin ja Pegglen kaltaisilla, vakavaa riippuvuutta aiheuttaneilla superhiteillä. Myöhemmin PopCap valloitti myös Xbox Live Arcaden. Nettiostospelkoisille suunnatut PopCap Hits! -kokoelmat esittelevät xboxaajille kahdessa paketissa tuon kevytpelaamisen heroiinidiilerin suosion salaisuudet.
Ensimmäinen salaisuus on pysyminen perusasioissa. Pelien ideat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia ja usein jo muualta tuttuja. Niitä monipuolistetaan ja muutetaan kuitenkin kenttä toisensa jälkeen, pelaajan edessä on aina uusi porkkana tai perusidean variointi, eikä tylsistymään ehdi.
Toinen on lähestyttävyys. Sessio kuulapeliä Pegglessä voi kestää nopeasta kymmenen minuutin rykäisystä tuntien addiktoituneeseen rännitykseen. PopCapin pelit suorastaan rakastavat pelaajaansa. Liiankin paljon, sillä usein vaikeuskynnys on turhan matalalla. Aivan kuin PopCapille olisi tärkeintä matkan viihtyisyys, ei päämäärään pääsemisestä irtoava tyydytyksen tunne.
Kolmas on se pieteetti, jolla pelit hiotaan kuntoon. Pelin kontrolleja ei tarvitse miettiä, ne tulevat luonnostaan kun padin käteensä saa. Pelkistetty grafiikka miellyttää silmää, ja äänet ovat tärkeä osa pelaajan palkitsemista. Ruudulta katoavien timanttien helähdys, parempiin suihin syötävien fisujen rusahdukset, ja sen kentän viimeisen peggle-nupin osumaa edeltävä dramaattinen hidastus ja ah niin tyydyttävä oodi ilolle!
Herkkua monenlaista
Hittikokoelmilla käydään läpi kevytpelaamisen kirjoa monesta suunnasta. Bejeweled 2 ja AstroPop edustavat perinteistä puzzlepelaamista, Zumassa ja Pegglessä pääsee linkoamaan kuulia äärimmäisen nautinnollisen kolinan säestyksellä. Feeding Frenzyt ja kokoelman heikoin lenkki Heavy Weapon ovat paketin toiminnallisimpia paloja.
Plants vs. Zombies, kokoelman tuorein peli, tiivistää minulle PopCapin suunnitteluideologian täydellisesti. Otetaan vakiintunut pelityyppi, tässä tapauksessa tower defence -pelit, toteutetaan se hauskasti, sujuvasti ja koukuttavasti. Edes matala vaikeustaso, jota toki voi loputtomasti zombeja sylkevillä bonusmoodeilla paikata, ei estä koukuttumista. Joillekin Peggle on ollut sitä pahinta PopCapin virtuaalihuumetta, minulle se on zombieongelman ratkaisu hortonomian keinoin.
Joidenkin pelien kohdalla peli-idean yleisyys on kuitenkin ongelma. Vanha AstroPop ei innosta, kun pelattavana on myös uudempi, erinomainen ja ajatukseltaan samankaltainen Clash of Heroes, eikä parin vuoden takaisten Puzzle Quest -övereiden jälkeen Bejewelediinkään enää innosta koskea.
Hölmöä on myös molempien Feeding Frenzyjen löytyminen kokoelmista, pelit ovat niin samanlaisia, että toisen ahmittuaan ei varmasti tee mieli santsata.
Liika on aina liikaa
Kokoelman isoin miinus on ensimmäisen kokoelman Feeding Frenzyn ja AstroPopin haluttomuus toimia PAL-50-tilassa ilman kikkailua konsolin kaapelien kanssa. Omalle plasmalle ja Xboxin HDMI-kaapelille molemmat pelit olivat aluksi liian iso pala nieltäväksi. Olisi toivonut, että tällainen Xboxin alkuaikojen ongelma olisi korjattu, kynnys lähteä säätämään kaapeleita ja käynnistelemään konetta uusiksi on aika korkea silloin, kun haluaa pikaista pelihupia.
Xbox Live Arcade on PopCapin pikkupeleille täydellinen paikka. Nopealla latauksella saa testattavakseen trial-version, ja jos jää koukkuun, aktivointi täysversioksi on napinpainalluksen päässä. Kokoelmaksi PopCapin pikkupelit sopivat heikommin, koska kivojen pikkupelien ähky iskee äkkiä.
PopCap Hits! -kokoelmat tekevät juuri sen minkä lupaavat, eivätkä yhtään enempää: kokoavat pinon addiktiivista pikkupelattavaa Live Arcadesta. Minulla koko kasuaalipelivyörytyksen jälkeen olo on kuin lapsena Rovaniemen markkinoiden jälkeen: navan takana velloo kerralla massuun ahdettu tarjouskarkkisäkki. Hyväähän se oli, mutta ähky ja morkkis on melkoinen.
80
